Kategoria: blogi

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 117 – Tina: Kuin Yksi Päivä (CD; Hiljaiset Levyt HILL-046) 20.8.2008

Jo Tinan ensimmäisen julkaisun, CD-singlen Jos Tänään Töitä Saan, aikaan oli selvinnyt, että Tina on enemmänkin studioprojekti kuin oikea bändi. Manu oli varmaan ainoa, joka olisi halunnut tosissaan painaa eteenpäin. Keikkoja taidettiin tehdä bändin koko uran aikana vain kolme. Syitä vähiin keikkoihin oli, että ei jaksettu enää lähteä kauemmaksi punkkeikoille makuupussimajoituksella, Jani oli Yö-aikanaan saanut muutenkin yli annostuksen keikkailusta ja Tiinalla oli yli vuoden jäätynyt olkapää, joka esti basson soiton. Noista kolmesta keikasta yksi oli TV Smithin lämppärinä, joka tehtiin vaikka Tiinalla olkapää esti soiton lähes täysin. Keikka haluttiin tehdä, koska Punk Lurex OK oli tehnyt niin monta keikkaa TV:n ja yhdessä soitettiin lopussa pari Adverts biisiä. Koska Tiinan olkapää ei kestänyt, värvättiin Tinan keikalle tuuraavaksi basistiksi Nightingalesin Marko Kantola. Tiina lauloi tuon keikan ja sinnitteli basson varressa Adverts biisit yhdessä TV Smithin kanssa.

Lisäksi eteneminen oli erittäin verkkaista, CD-single oli tehty vuonna 2005, mutta tämä täyspitkä saatiin aikaiseksi vasta vuonna 2008. Ainakin ulkopuoliselle näytti, että kyse oli eräänlaisesta harrastetoiminnasta. Kokoonnuttiin aina silloin tällöin Janin Headline-studiolle treenaamaan ja juttelemaan, usein sen jälkeen Telakalle kaljalle. Tämä ”kerhotoiminta” tuntui olevan bändille tärkeämpää, kuin määrätietoinen bändin eteenpäin vienti.

Biisejä kuitenkin syntyi ja kaikki osallistuivat niiden tekemiseen – päävastuu oli kuitenkin Tiinalla ja Riitalla. Materiaali oli hiukan popimpaa kuin Punk Lurex OK:lla, mutta sama tarttuvuus niistä löytyi kuin Lurexinkin biiseistä. Niitä myös ääniteltiin pikkuhiljaa ja huolella. Mitään kiirettähän ei ollut, koska Jani omisti studion. Valokuvat kansiin otti Jukka Lahtinen ja kannet taitto Japa Mattila

Levy jäi erittäin vähälle huomiolla, varmaankin siksi, että keikkoja ei tehty. Se on harmi, sillä levy sinällään on erittäin hyvä. Soundissa 09/2008 oli Pertti Ojalan arvostelu levystä. Siinä sanottiin muun muassa: ”Kuin yksi päivä -albumilla debytoiva Tina heittäytyy nostalgisella antaumuksella vanhanmallisen pehmopunkin vietäväksi. … Tina ei anna albumin teksteissä piilevän angstin johtaa synkkyyteen. Lääkkeeksi riittää välillä ramonesmainenkin remellys. … Pientä ja näppärää melodisuutta suosiva Tina elvyttää sinänsä ansiokkaasti punkrockin alkuperäistä amatöörihenkeä.”

Levy jäi yhtyeen viimeiseksi. Tina ei koskaan hajonnut, se vain kuihtui pois. Riitta oli muuttanut jo Tina aikaan Seinäjoelle ja sieltä Tamperelle treenamaan tulo oli hankalaa. Ja kun Tiina alkoi koota uutta Punk Lurexia vuonna 2009, niin Tina vain ”unohtui” kaikilta.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 116 – Various: Jouluräyhää (mini-CD; Hiljaiset Levyt HILL-045) 2007

Sitä en muista missä se oli, kun joskus Woimasoinnun Hannun kanssa alkusyksystä tapasimme. Kaiken näköistä juteltiin ja jotenkin tuli puheeksi punkbändien joululevyt. Jompikumpi meistä sanoi, että olisi kiva julkaista joululevy ja toinen sanoi, että niin olisi. Niin siinä sitten saman tien päätettiin, että julkaistaan kokoelma, jossa on kummaltakin levy-yhtiöltä useampi bändi. Olisikohan ollut niin, että Hannulla oli jo yksi biisi valmiina?

Hannu: ”Woimasointu julkaisi 2002 Surfpoika Rexin eli Luonteri Surf, Pojat ja Rehtorit -orkesterien jouluep:n. Tämä tietysti oli saanut inspiraation Poko Rekordsin Ne Luupojat Surfin (Luonteri Surf, Pojat ja Ne Luumäet) kahdesta jouluep:stä 90-luvulla. Tämä oli niin mukava projekti (levyjä toki on vieläkin myynnissä (kaupallinen tiedote)), että toinenkin joululevy olisi hieno tehdä. Ja kun Iskuryhmän Pasi lähestyi uuden joulubiisinsä Jouluaattona saattamiseksi kait alunperin vinyylinsinkulle ei ollut kovin vaikea lähteä tekemän uutta joululevyä. Ja bonukseksi tietysti vuotta aiemmin julkaistu Iskuryhmän loistava Jouluksi Jamaicalle (tämän pitäisi soida radiossa seuraavaksi eniten Fairytale of New Yorkin jälkeen). ”

Seuraavana päivänä sitten ihmettelin, että mitäs sitä tulikaan taas luvattua. Aloin miettiä, että kuinka levy saadaan näin lyhyellä aikataulla aikaiseksi. Joulubiisejä löytyi tuossa vaiheessa omasta back katalogista vain Maaseudun Tulevaisuuden Adventtilaulu. Se oli selkeä valinta levylle. TV Smithiltä, jolta olin julkaissut yhteislevyn Punk Lurexin kanssa ja jonka tuolloin laskin jo kaverikseni, kysäisi saisiko lisensoida hänen pari vuotta aikaisemmin tekemänsä Xmas Bloody Xmas -biisin kokoelmalle. Tämä oli tietenkin enemmän kuin OK TV Smithille. Tina oli juuri tuolloin menossa studioon, joten kysäisin Tiina Wessliniltä ja Jani Viitaselta, että syntyikö joulubiisi. Vastaus oli, että vaikka heti.

Jani todellisena ammattilaisena väsäsi jouluhenkisen sävellyksen alta aikayksikön. Sitten parivaljakko Tiina ja Jani keksi biisin nimen Joulu ojassa. Tästä alkoi sitten erilaisten kliseiden kasaamien, joista tehtiin kolme säkeistöä, joissa mitä erin laisimmat henkilöt joutuvat joulun alla ojana ”ja sinne voi tehdä oman joulumaan”. Erittäin hauska kappale.

Vihannesten Pete Hirvonen muistelee: ”Tuli kyselyä joulubiisistä kokoelmalevylle. Yhtenä iltana Vihanneskellarissa Pajunen esitteli biisin ja äänitettiin siltä istumalta samana iltana. Miksasin lähipäivinä ja siinähän se. Olispa biisien julkaisu aina yhtä helppoa! Ei olla muuten koskaan soitettu yhdessä edes treeneissä tuota biisiä koska jokaisen osuus äänitettiin erikseen.”

Levyn kannen piirroksen teki Iskuryhmän rumpali ja hovisäveltäjä/sanoittaja Markus Nuotio ja kannen löi kasaan Iskuryhmän kitaristi Harri ”Tuuska” Tuuva ja masteroinnin hoiti Iskuryhmän luottomies Olli Huttunen.

Levyn nimestä käytiin kovasti kolmikantakeskustelua Hannun ja Iskuryhmän Tuuskan ja Pasin kesken. Sähköpostin syövereistä löytyi tätä kirjoitusta varten melkoinen lista ehdotuksia… Jouluaattona, Joulu ojassa (tinan biisi), Joulupunkki, Joulupunkin pojan paluun kosto, Lämmintä joulua!, Jouluna pohjalla, Märkää joulua! Woimasointu jouluaattona, Woimakasta ja hiljaista joulua! Kauneimmat joululaulut, Kauheimmat joululaulut, Jouluräyhää, Lumiukko Pop, Joulupukki on pop. Nimikisan ratkaisi Tuuska toteamalla, että häntä alkoi miellyttää Jouluräyhää ja Pasi ilmeisen kyllästyneenä debattiin, eikös se voisi olla tuo Jouluräyhää (tämähän oli Woimasoinnun Hannun yksi ehdotus, joten levymoguli ylpistyi kovasti…).
 

Levylle kävi kuten 99% joululevyistä. Ei aiheuttanut isompaa kuohuntaa missään. Mutta hauska oli tehdä ja mukava erilainen lisä katalogissa.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 115 – The Nightingales: Sentimental Hospital (CD; Hiljaiset Levyt HILL 044) 11.5.2007

Edellisestä Nightingales levystä oli kulunut jo hyvä tovi. Kokoonpanoonkin oli tullut lisäys, kun Pasi Pakarinen oli tullut toiseksi kitaristiksi. Keikkoja yhtye oli tehnyt niin Suomessa kuin useammankin kiertueen Saksassakin. Itse asiassa tuntui siltä, että kiinnostus yhtyettä kohtaan oli kovempaa Saksassa kuin Suomessa. Aloite tämän levyn tekemiseen tulikin Saksasta, kun Tug Recordsin Martti ”Mäkkelä” Trillitzschin otti minuun yhteyttä. Martti kertoi, että Nightingalesin kokoelma oli myynyt hyvin ja että olisinko kiinnostunut siihen, että tehtäisiin seuraava Nightingales levy yhdessä. Tottakai olin.  Sovittiin, että kulut laitetaan puoliksi ja samoin painos ja että Martti hoitaa käytännön järjestelyt.

Levy äänitettiin Tampereella Headline studiossa. Viitasen Jani oli tietenkin äänittäjänä ja tuottajana. Marko Kantola kertoo äänityksistä: ”Pasi Pakarisen myöstä bändin yleissaundi muuttui hiukan kitarapainotteisemmaksi, ja Pasilla oli suuri osuus myös levyn taiteellisen tuotannon puolella. Jani Viitanen huomautti miksausvaiheessa, että ”tältä levyltähän puuttuu melkein kokonaan ne teidän saluunapianot”. Sentimental Hospital taitaakin olla Nightingalesin levyistä jos ei nyt seesteisin niin ainakin surumielisin ja tempoiltaan rauhallisin.

”Omnichordia, tätä mainiota ”elektronista autoharpia” soitettiin kappaleeseen Sun jotenkin niin, että minä (Marko) painoin sointuja ja Pasi hoiti rämpytyskättä. Ehkä siinä on joidenkin kimuranttiempien 11- tms. -sointujen takia vaadittu kaksi kättä sointupuolelle. Varmaan ollut se tuhertaminen aika lystikkään näköistä”, muistelee Marko

Kannet teki Nightingalesin luottograafikko Heikki Viitanen.

Levyn lehdistötiedotteessa levystä kerrotaan:

”Sentimental Hospitalilla laulaja-lauluntekijä Marko Kantolan sävelkynä on ollut terässä myös viime vuodet kun bändi on viettänyt hiljaisempaa eloa. Tästä kertyneestä sadosta on uudelle levylle poimittu täysi tusina popsävellysten helmiä.

Edellisiltä levyiltä tutut jazz-, retro- yms. vaikutteita on yhä selvästi havaittavissa, mutta levy esittelee selvästi suoraviivaisemman ja helpommin lähestyttävän bändin. Tuttujen Beatlesin ja Kinksin haamujen lisäksi vaikuttaisi siltä, että myös esim. David Bowien ja Marc Bolanin levyt ovat viihtyneet veikkosten levylautasilla. Uudistuneeseen saundiin ovat varmasti vaikuttaneet myös uusi kitaristi, punk- ja pubrockveteraani Pasi Pakarinen sekä levyn tuttuun tapaan taidolla äänittänyt ja tuottanut Jani Viitanen. Vierailijoina kuullaan mm. Absoluuttinen Nollapiste –veijari Tommi Liimattaa.

Yksittäisistä kappaleista voisi nostaa esiin vaikkapa akustisten kitaroiden kantaman, tarttuvan nimikappaleen tai bändin uran ehkä jylhimmän esityksen Could It Be:n. Ennen kaikkea levy on kuitenkin vahva ja vaihteleva kokonaisuus.”

Levynjulkaisukeikka pidettiin Rovaniemellä 11.5. Kesällä yhtye kiersi Suomea ja Saksaan mentiin syksyllä promotoimaan levyä.

Kritiikki oli pelkästään kiittävää. Soundi 05/2007 kirjoitti näin: ”Down Down Down hymyilyttää levyn avauksena Status Quon ja The Facesin sukuisella introllaan. Päällimmäinen vaikutelma levystä onkin se, kuinka vahvana vuosikymmenten takainen poptraditio sen raidoilla elää. Sillä vaikka Thank You My Lord For Plastic istuisikin nimensä perusteella luontevimmin Absoluuttisen Nollapisteen ohjelmistoon, niin itse biisi tuo mieleen lähinnä The Kinksin. The Nightingalesin humoristiseenkin kaleidoskooppiin mahtuu tälläkin kertaa myös ripaus jazzillisuutta ja varsinkin Hard Working Manilla jo ammoin tavaramerkikseen erottunutta Villistä Lännestä periytyvää saluunapianismia.”

Saksassa arvioita oli tukuittain Martin vahvan promotyön asioista. Tässä esimerkkinä  Ox-Fanzinen numeron April/Mai 2007 arvio: “Das ist bei Sentimental Hospital ganz anders. Ohne schales Bier und kalten Zigarettenrauch wird frisch eingeschenkt, 12 Mal wunderbarer Pubrock, wie er britischer nicht klingen könnte. Wie machen die das nur? Barpiano, ein bisschen KINKS und T-REX und dazu ganz skurrile Texte beziehungsweise Songtitel wie Thank you my lord for plastic oder My girl loved Velvet Underground.

Besonders das Titelstück ”Sentimental hospital (We happy alcoholics)”, die TV PERSONALITIES könnten es nicht besser formulieren, lädt zum Mitsummen ein.”

Lopuksi pitää vielä mainita, että Eläkeläiset versioi Nightingalesin biisin Thank You My Lord for Plastic albumilleen Humppa of Finland (2017) nimellä Onneksi sentään on humppa.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 114 – Mean Idols: Freaks Of The City Heat (CD; Hiljaiset Levyt HILL 043) 30.10.2006

Woimasointu levy-yhtiön Hannu Jokinen, oli tullut tutuksi silloin kun Hannu oli perustamassa Woimasointua. Hannu kyseli minulta pikku vinkkejä levy-yhtiön perustamiseen. Siitä ystävyys sitten alkoi syvetä ja aloimme törmätä toisiimme joko levy-yhtiö hommissa tai Ramopunkpippaloissa.

Hannu oli jo julkaissut Mean Idols split-EP:n Null$katte$nylterne kanssa yhdessä Nosebleeder Recordsin kanssa. Mean Idols oli perustettu vuonna 2000 ja se oli ehtinyt ennen Hannun julkaisu tehdä oman EP:n ja split-singlen Trasselsin kanssa. Bändi oli tarjonnut Hannulle nauhaa mini-CD:tä julkaisu ajatellen, mutta Hannu oli empinyt ja miettinyt saisiko hän sitä riittävästi myytyä. Hannu otti sitten minuun yhtyettä ja kysyi julkaistaisiinko mini-CD kimpassa. Pääpointti tarjouksessa oli, että bändi oli Tampereelta ja niin oli Hiljaiset Levytkin, eli saisin varmaan helposti myytyä levyjä täällä.

Bändi ei ollut minullekaan vieras. Sorkun touhuja oli seurannut jo Mafia ajoista lähtien ja Gregory oli puolestaan levyttänyt Hiljaisille Burning Pipe Harmonyn riveissä. Niinpä vastasin isompia miettimättä, että joo tehdään vaan levy. Bändin kokoonpano oli tässä vaiheessa: Ville ”Vetsi” Vettenranta (laulu), Timo ”Tinppa” Hiltunen (kitara), Janne ”Sorkku” Sorasahi (basso), Tommi ”Gregory” Sihvo (rummut).

Nauha oli siis äänitetty jo aikaisemmin. Kansiin on merkitty, että Fantom Studiossa olisi oltu marraskuussa 2004 ja syyskuussa 2005. Bändin jäsenten muistikuvien mukaan studiossa ei olisi oltu kolmea päivää pidempään.

Levylle tuli kahdeksan biisiä, niistä yksi oli coveri, erittäin onnistunut versio Ramonesin Poison Heartista. Shut the Door oli vanhempaa perua ja se oli tehty jo Buring Pipe Harmonylle, joka sitä ei ehtinyt levyttää. Biiseistä Fallen Boy oli omistettu Joe Strummerille. Go! biisissä Pekka Koivisto kävi puhaltamassa fonia.

Levyjulkkaribileet pidettiin Tampereen lähiössä Peltolammilla, Peltolammin Saluunassa. Itse oli ideaa vastaan, sillä oli varma, ettei paikalle tulisi porukkaa. Bändin perustelu oli, että Peltolammilla kun ei koskaan tapahdu mitään niin tottakai jokainen Peltolammin nuori tulee paikalle, kun siellä kerrankin on rokkia. Ei se ihan niin mennyt.

Paikalla oli noin kuusi pöydällistä porukkaa eli jotain kolmenkymmenen tietämillä. Yksikolmasosa yleisöstä oli paikan kantajengiä, jota musiikki vain häiritsi. Toinen kolmannes oli niitä Peltolammin nuoria. Heistä minulle selvisi, että keikalla oloakin pitää opetella; tuohon opetteluun kuului esim. se, että lavalle ei saa mennä ihmettelemään soittimia edes silloin kun bändi ei ole paikalla. Viimeinen kolmannes oli sitten bändin kavereita, jotka olivat ainoita jotka todella diggasivat ohjelmaan.

Olin myymässä levyjä ja illan absurdein episodi oli, kun paikan kantaporukasta yksi kävi ostamassa levyn ja lahjoitti sen suurieleisesti yhdelle pöytänsä leideistä. Leidi hyppäsi pystyyn halasi ja pussasi herraa. Tämän jälkeen kaikki muut kantaporukan miehet tulivat jonossa ostamaan levyjä ja lahjoittivat ne omille naisilleen.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 113 – Julkaisematta jäänyt Maaseudun Tulevaisuuden kokoelma (CD; Hiljaiset Levyt HILL-042) EI ILMESTYNYT

Jukeboss-levykauppa oli julkaissut jokuseen levy jo silloin, kun Jarmo piti sitä. Jarmo myi aikanaan levyn kaupan siellä auttaneille kavereille, jotka jatkoivat myös Jukeboss-levymerkin julkaisutoimintaa. Jukeboss miehistä Junnu oli kova Maaseudun Tulevaisuus fani ja kyseli minulta usein, että enkö julkaisi Maaseudun Tulevaisuuden levyjä uudestaan. Epäilin myisivätkö ne tarpeeksi ja kun keskustelua oltiin käyty muutaman kerran, niin päädyttiin siihen, että jospa Jukeboss ja Hiljaiset Levyt julkaisivat levyn yhdessä; kulut ja painos laitettaisiin puoliksi. Jukebossin kaverit lupasivat hoitaa kaikki levyn julkaisuun liittyvät käytännön järjestelyt. Minä varasin meidän katalogista levylle numeron HILL-042.

Päätettiin tehdä tupla-CD, jolle tulisi kaikki Maaseudun Tulevaisuuden levytetty tuotanto ja bonuksia niin paljon kuin mahtuu. Olin joskus saanut Latvikselta Maaseudun Tulevaisuuden Provinssin livekeikan vuodelta 1989. Puhuttiin, että siltä olisi kiva saada materiaalia. Otin yhteyttä Yleisradioon ostaakseni oikeudet nauhaan, heillä ei ollut tietoakaan tuollaisen äänityksen olemassaolosta, mutta sanoivat, että jos minulla olisi nauha, niin parilla sadalla saisin käyttää sitä. Maksoin sen.

Oma ajatukseni oli, että bonuksina olisivat ne Kymäojan demosession Akaan MR-studiossa äänitetyt coverit, joita ei tullut lopulliselle levylle ja sitten tuo Provinssi-live. Jukebossin porukalla oli toinen näkemys. He halusivat Kylmäoja demon kokonaan ja sitten varhaisen kokoelmakasetilla julkaistun kuuden biisin kokonaisuuden. Lopulta koko Provinssi-live jäi yli – maksoin siitä ihan turhaan.

Jukeboss toimitti materiaalin Dassumin Penalle masteroitavaksi ja sitten alkoivat ongelmat. Aluksi Pena taisi olla jossain ulkomailla, mutta kun hän palasi, niin mitään ei silti tuntunut tapahtuvan. Kyselin Jukebossista, että missä mennään ja vastaus oli, että ihan kohta. Aikanaan selvisi, että Pena oli kyllä tehnyt CD-masterin, mutta kansia ei oltu aloitettukaan. Selvisi, että kavereilla oli rahaongelmia ja ne viivästyttivät julkaisu. Pari vuotta taisi mennä ja lopulta homma sitten raukesi ihan kokonaan. Koodi jäi käyttämättä; katalogin numerosarjaan jäi aukko.

Ihan tarinan loppu tämä ei ollut, sillä aikanaan Rocket Records aloitti melko mittavan uudelleen julkaisutuotannon ja lisensoi levyjä sieltä ja täältä. Ensin Roket teki Alivaltiosihteerin tupla-CD kokoelman ja sen onnistuttua kiinnostui tekemään Maaseudun Tulevaisuuden kokoelma. Juha innostui vielä enemmän, kun kuuli, että valmis CD-master olisi olemassa. Pikku hässäkkä tuli, kun ilmeni, että masterista ei oltu vielä maksettu mitään Penalle, mutta siitä selvittiin sopivalla summalla ja lopulta Rocket julkaisi materiaalin vuonna 2012. Koska julkaisu oli kokonaan Rocketin, ei siihen tullut Hiljaisten Levyjen koodia ja isojen levyjen koodisarjaan jäi lopullisesti aukko. Laitoin tämän artikkelin kuvituskuvaksi kuitenkin tuon Roketin julkaisun kansikuvan.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 112 – Kätyrit: Avoimella Maalla (CD; Hiljaiset Levyt HILL-041) 2006

Kätyrit oli yrittänyt kovasti, että homma olisi todella breikannut, mutta suosio oli jäänyt kulttisuosion asteelle. Liekö tämä sitten saanut aikaan jonkinlaista ”taisteluväsymystä”, sillä kolmannen levyn tekeminen tuntui vaikealta. Yhtye oli kokenut parikin henkilövaihdosta. Heti Silminnäkijän jälkeen Konsta Neugodov oli päättänyt keksittyä opiskeluihin ja hänen tilalleen rumpuihin tuli Pete Korhonen, joka oli tätä ennen soittanut muun muassa Mana Manassa ja Enterissä.  Keväällä 2005 basisti Lasse Nevala jätti hänkin yhtyeen ja hänet korvasi Aki Kuosmanen.

Kivi oli sopinut niin, että levy äänitetään Rusto-osirisissa Ohkolassa. Sieltä oli vuokrattu pelkkä sali, jossa äänitys tehtiin. Tuottajaksi Kivi oli houkutellut Otra Romppaisen. Otra oli kuitenkin hiukan huonoilla teillä, päihteet olivat kiinnostaneet ja Kivi joutui etsimään tuottajansa session aluksi ja hiukan auttaneen tätä taas jaloilleen ennen kuin hommiin päästiin. Levyn kansissa lukee tuottajan kohdalla: ”Taiteellinen tuotanto: Otra Romppainen, muu tuotanto: Pete & Kivi”.

Tarkoitus oli, että olisi tehty täyspitkä levy, mutta lopulta biisejä oli kasassa vain seitsemän ja pituutta 20 minuuttia 17 sekuntia. Kannet levyyn teki tietenkin Kivi Larmola itse.

Yritystä oli edelleen ja bändi teki varsin mukavan julkkarikiertueen, jonka keikat olivat:

pe 5.5. Turku, S-Osis

ti 16.5. Kuopio, Henry’s Pub

ke 17.5. Rovaniemi, Grande

to 18.5. Oulu, 45 Special

pe 19.5. Kemi, Koodi

la 20.5. Kemi, Kulttuurikeskus

to 25.5 Helsinki, Semifinal

pe 26.5. Vaasa, Club 25

la 27.5. Nurmo, Hemingways Festival

Arviot olivat myönteisiä. Mesta.net: ”Kätyrien Avoimella Maalla ei ole kevyttä taustamusiikkia. Vanhalla punkilla itsensä kyllästänyt kokoonpano ei tavoittele uusia tuulia vaan punkkia veivataan niin kuin se tehtiin silloin kauan sitten. Asennetta on niin teksteissä kuin viisuissa, tumma on tummaa ja musta mustempaa mutta väliin on saatu reipastakin meininkiä. Ranteet-auki fiiliksillä ei kenenkään ole hyvä kaiken aikaa olla.”

Desibeli.net: ”Huolimatta hetkittäin hyvinkin karuista ja melankolisista tarinoista on Kätyrien soitossa myös toivon tunnetta ja pirteää valoisuutta mukana. Pääasiassa tarinoissa maalataan kuitenkin kuvaa routaisesta suomalaisesta maanis-depressiivisyydestä, jossa kiero huumori ja itsepäisyys ovat ainoa tie mennä ryteiköistä läpi. Puut vaikka otsalla poikki.”

Kun Avoimella Maalla oli ilmestynyt ja julkkarikiertue tehty lähti Kivi Larmola Englantiin pidemmäksi aikaa. Bändi ei heti hajonnut ja seuraavaa levyäkin suunniteltiin – taidettiin tehdä jopa ensimmäisiä äänityksiä. Siitä oli tullut todella kokeellinen levy, sillä Kivellä oli visio, että levy tehtäisiin niin, että rumpuraita tulisi molemmista kanavista, mutta kumpaankin kanavaan tehtäisiin sen päälle täysin omat biisit. Levyllä olisi siis tavallaan kaksi levyä. Jos stereoiden balanssin kääntäisi niin, että vain oikea kanava kuuluisi niin tulisi yksi versio levystä ja jos taas balanssi olisi vasemmalla niin tulisi toinen. Jos balanssi olisi normaalisti keskellä niin tulisi jotain kummallista kakofoniaa. Tätä suunnitelaessa alkoi bändin fokus hävitä ja se ajan kanssa kuihtui pois.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 111 – Alivaltiosihteeri: Te Olette Huono Yleisö (CD; Hiljaiset Levyt HILL-040) 2005

Alivaltiosihteeri oli jo siirtynyt määrittelemättömälle tauolle, joka tarkoitti itse asiassa sitä, että bändi tuli tämän jälkeen tekemään vain erittäin satunnaisia keikkoja. Yhtyeeltä oli jo julkaistu normaalien levyjen lisäksi niin livelevy, kuin bändille oli tehty myös tribuuttilevy, joten oikeastaan puuttui vain kokoelmalevy, joten pitihän sellainen tehdä. Varsinkin kun alkupään tuotanto oli ollut loppuun myyty jo pitkään.

Levystä tehtiin best of -kokoelma kuitenkin niin, että se kattoi bändin koko uran. Lähtien ensimmäisen singlen A-puolesta päättyen Innostuneet Sonnit albumiin. Muutama harvinaisempi sinkkujen B-puoli otettiin myös mukaan. Lisäksi kaikki aiempien Alivaltiosihteerin levyjen mukana ilmestyneet Kansakunnan Selkäranka– lehdet skannattiin ja niistä tehtiin yksi PDF-tiedosto, joka lisättiin CD:lle. Levy on siis ns. multimedia-CD.

Bookelettiin jokainen bändi jäsen muisteli levyllä olevia biisejä. Osa kommenteista oli todella lyhyitä ja kummallisen oloisiakin (”Tämän kappaleen haluan unohtaa, ja aika hyvin olen unohtanutkin”), osa hyvin pitkiä ja perinpohjaisia analyysejä. Kansi filkkojen teossa kävi kuitenkin niin, että bookletin sivut menivät väärään järjestykseen, mikä paitsi vaikeutti lukemista (jos kappaleesta kertova tarina jatkui seuraavalle sivulle), niin sai myös aikaa sen fiiliksen, että joku bändin jäsenistä kommentoi vain muutamaa kappaletta, kun joku toinen kertoo samasta kappaleesta useamman kerran. Tarkalla tutkimisella kyllä selviää missä järjestyksessä sivut pitää lukea.

Biisit otettiin alkuperäisiltä masternauhoilta ja CD matseroitiin Petjan studiolla, joka merkittiin kansiin Petjan Kopiksi. Kannet teki Japa Mattila.

Julkaistu

Forssa sukupuu

Forssan useat pienet punkbändit kiinnostivat ja niinpä tartuin nyt Forssan rocksceneen. Aivan käsittämättömän paljon apua sain Janne ”Vuke” Vuorenmaalta, Forssan rockin grand old maniltä. Paitsi että Vuke kaivoi esille ison määrän minulle vain lempinimillä tuttujen soittajien oikeita nimiä, niin hänen laatikoistaan löytyi todella monta levyä (ja niiden mukana bändiä), joita ei löytynyt edes Discogsista. Vuken täydennysten myötä uskon, että sukupuu on lähellä täydellistä esitystä sukupuun rajausten puitteissa.  

Mutta virheitä saattaa tässäkin olla; niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta: https://www.hiljaisetlevyt.com/2024/09/02/paivitetty-sukupuuhakemisto-2-9-2024/

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2025/02/Forssa.pdf

Julkaistu

Ahvenanmaan rocksukupuu

Nyt mennään monelle varmaan hiukan harvinaisempaan kamaan, kun kartoitetaan Ahvenanmaan rocktouhut. Sukupuu eroaa melkoisesti muista sukupuista siinä, että 60-luvun ja 70-luvun alun kokoonpanot täyttävät oikeastaan puolet sukupuusta.

Aivan käsittämättömän hienoa apua sukupuun tekemiseen sain Patrik Dahlblomilta. Patrikin ansiosta löytyi useita omakustannebändejä, joista minulla ei ollut tietoa ja faktana tarkastus oli perusteellista. Iso kiitos.

Mutta virheitä saattaa tässäkin olla; niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta: https://www.hiljaisetlevyt.com/2024/09/02/paivitetty-sukupuuhakemisto-2-9-2024/

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2025/01/Ahvenanmaa.pdf

Julkaistu

Heinola rocksukupuu

Luulin, että mulla oli hyvä tiedot Heinolasta, kun vanhana lahtelaisena oli tullut aikoinaan seurattua Heinolankin menoa, mutta kun laitoin Lautalan Antille listaa, että nämä olisi tulossa, näyttääkö hyvältä? Niin Antilta tuli pitkä lista lisäyksiä.

Aika pitkään tämänkin tekeminen on vienyt, kun Kirjoituksia Kellareista fanzine on viime aikoina kiinnostanut huomattavasti enemmän, mutta sain nyt kuitenkin rypistettyä tämänkin valmiiksi.

Mutta virheitä saattaa tässäkin olla; niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta: https://www.hiljaisetlevyt.com/2024/09/02/paivitetty-sukupuuhakemisto-2-9-2024/

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2024/10/Heinola.pdf