Hiljaiset julkaisut osa 15 – Jalla Jalla: Love Charging Battery / Ain’t Got No (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-011) 1989

Tämän singlen tekeminen meni aika lailla samaa rataa kuin aiemmatkin. Ensin hiukan säädettiin, että saatiin sovitettua asiat niin, että Jalloilla olisi keikka YO-talolla. Kun tämä oli selvä, niin lyötiin kiinni Sound Consulting studion ja äänittäjäksi tuli Timo Mesimäki. Ajankohta oli loppuvuotta, todennäköisesti marraskuuta, koska silloin oli jo pakkasta ja lunta. Hiukan poikkeuksellisesti äänitys tehtiin päiväsaikaan. Jallat olivat ajaneet keikkabussillaan koko yön Rovaniemeltä Tampereelle ja lähes kylmiltään menivät äänittämään singleä. Studiossa tehtiin samaan aikaan radio-ohjelmaa ja Rovaniemeläislähtöinen Jaakko Kangosjärvi oli noteerannut entisen kotikaupunkinsa pojat ja kertoi suorassa lähetyksessä, että seinän takana Jalla Jalla äänittää levyä.   

Kannet, etiketit ja liitteen levyyn teki tietenkin Jallojen Jukka Tarkiainen. Minä lisäsin koodit takakanteen ja etiketteihin ja etiketteihin vielä p & c merkinnät. Ne erottuvat kiusallisesti Tarkiaisen upeasta jäljestä – kyllä hävettää.

Levyä yritettiin saada julkaisuun vielä vuoden 1988 puolella ja matriisista käy ilmi, että kaiverrus tehtiin tuon vuoden puolella. Jostain syystä muuten levystä puuttuvat hassut matriisi tekstit, minkähän lienee hävinneet. Hiukan sählättiin prässäykseen toimituksen kanssa Riihimäen Äänitetuotannolle ja levyn ilmestyminen siirtyi vuoden 1989 puolella.

Kun äänitysten jälkeen kuuli valmiin tuotoksen, niin olin aivan ällikällä lyöty. ”Voi samperi, mehän on tehty aivan kansavälisen tason single. Tätä kelpaa ulkomaille lähettää”, oli ensimmäinen ajatukseni. Eikä se kyllä ole siitä kauheasti muuttunut. Pari vieläkin tätäkin parempaa biisiä Jalla onnistuivat tekemään, mutta vuonna 1988 tämä oli jotain järisyttävää minulle. A-puoli on Jouko Hiltusen käsialaa, siinä on Joukolle tuttu popsensibiliteetti, joka on toteutuksessa saanut punkin saastuttaman kitararock käsittelyn – aivan mahtavaa.

Etikettiin Love Charging Battery tekstin tekijäksi on laitettu Jim Da Capo, joka on oikeasti Jari Pulsa. Jari Pulsa oli Rovaniemeläin muusikko, joka oli soittanut Rovaniemen ensimmäisessä punkbändissä Lapin Kullat yhtyeessä. Se äänitti demoja, mutta niistä koottu LP ilmestyi vasta 2014 – erittäin hieno levy muuten, suosittelen. Pulsa soitti myös Karu Selissä. Jari auttoi Jalloja sanoitusten kanssa useasti vuosien varrella.

Minulla oli siis kädessä omasta mielestä erittäin vientikelpoinen tuote. Näin ollen sitä lähetettiinkin isompi nippu ulkomaille fanzineisiin. Noise for Heroes oli yksi ensimmäistä joiden kanssa tärppäsi. Ensin lehti teki erittäin kehuvan arvion singlestä ja sitten jutun. Lehden päätoimittajasta Steve Gardnerista tuli Suomi-indie fani ja hyvä ystäväni. Hänelle lähettelin levyjä kerran jos toisenkin. Pian Steve perusti oman levy-yhtiön NKVD Recordsin ja sen kolmas julkaisu oli Suomi-indie CD The Violence Inherent In The System. Tälle levylle tietenkin tuli myös Love Charging Battery.

Myös Miettinen julkaisi Gaga Goodiesilla Suomen indierockin parhaat vuonna 1991 nimellä Finndies volume 1. Tällekin kokoelmalle Love Charging Battery mahtui. Ja kun me teimme yhdessä Stupido Twinsin kanssa vientitoimintaa varten kokoelmakasetin vuonna 1990, niin Love Charging Battery lyösi tiensä myös sille. Tästä biisistä voidaan sanoa Hiljaisten Levyjen määrätietoisen vientitoiminnan alkaneen.

Hiljaiset julkaisut osa 14 – Kokoelma: Juppi EP (7” ULO PÖPI-002) 1988

Tämä ei ole Hiljaiset Levyt julkaisu, mutta liittyy sen verran läheisesti, että käydään nyt tämäkin tässä läpi.

Ulon mukana ilmestyi siis Hiljaisten maksama Raamattupiiri / Perestroika split-EP. Se sai erittäin hyvän vastaanoton ja Pekka Suomäki päätti tehdä levyn seuraavankin lehden mukaan. Tämän levyn Pekka maksoi itse, minä taisin maksaa jotain ihan pientä, rahteja ja vastaavaa ja minä hoidin asioinnin kaiverruksen ja prässäyksen osalta. Levystä tehtiin mahdollisimman halpa, joka tarkoitti, että se oli yksipuoleinen EP.

Pekka valitsi tälle levylle kolme bändiä. Mafia tuli Tampereelta ja sen ensimmäisessä kokoonpanossa oli laulanut Garbagemenin ekan levyn laulusolisti Jusa. Tällä levyllä laulaja on Rellu. Tämä Juppi biisi on ensimmäinen levylle päässyt Mafia kappale. Myöhemmin parille kokoelmalle tuli varhaisemmilta demoilta biisejä ja Mafia teki kaksi omaakin EP:tä. Sekaannus tuli Virroilta ja se oli ehtinyt jo ennen tätä kokoelmaa tehdä kaksi EP:tä, splitin Massacren kanssa ja yksipuoleisen Kutsu EP:n. Sekaannuksen biisi tällä EP:llä on Reikä Päässä. Brutalin kotikaupunki oli Äänekoski ja tällä levyllä oleva Välkkyvä Aurinko oli yhtyeen debytointi vinyylillä. Vielä samana vuonna siltä ilmestyi omakin EP Tappavat Pisarat.

Kannet Pekka hoiti samalla tavalla kuin ensimmäisessäkin ULO-EP:ssä, ne oli painettu lehteen, josta ne sai leikattu, kuten myös etiketin. Puolikas etiketti, joka oli helpompi leikata irti ja liimata levyyn, oli taas ratkaisu.

Hiukka asian ulkopuolelta, mutta mainittakoon vielä, että Ulo julkaisi vielä kaksi levy. Ne eivät tulleet lehtien mukana vaan olivat erillisiä julkaisuja. Ensimmäinen näistä oli The Butchersin single Let Me Go / Let’s Go Out ‎(ULOS-001; 1989) ja jälkimmäinen Y.U.P.:n 7” EP Julmasti Juhlallista ‎(ULOS-002; 1991).

Hiljaiset julkaisut osa 13 – God’s Lonely Men: The Days Of Glory EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-010) 1988

Jokelaisen Jarkko oli tullut tutuksi pienlehtikuvioista – tietenkin. Jarkko oli todella aktiivinen nuori kaveri, joka teki ikäänsä nähden – tai itse asiassa mitään ikätasoitusta ei tarvi Jarkolle edes antaa – erittäin upeaa ja asiantuntevaa Subterranean Jungle fanzinea. Kaiken lisäksi lehti ilmestyi todella taajaan.

Kun aikanaan sitten selvisi, että Jarkolla oli bändi, niin ajatuskuvio meni suurin piirtein niin, että kun kaverilla on noin hyvä musiikkimaku ja kun se on noin aktiivinen, niin eihän sen bändi voi olla huono. Tässä vaiheessa olivat kiteytyneet bändien kiinnityssäännöt: 1) Musiikin piti olla sellaista josta pidän – tämä oli kaikkein löysin kriteeri 2) Bändin piti olla hyvä myös livenä – olen aina arvostanut keikkoja, ne ovat paljon intensiivisempi tapa kuunnella bändiä kuin levyltä 3) Bändin tyyppien piti olla niin sanotusti hyviä tyyppejä – kun tämä homma nyt kuitenkin oli minulle harrastus, niin järkeilin, että harrastuksen pitää olla kivaa. Eikä kusipäiden kanssa vääntäminen ole sitä.

Jarkko oli selvinnyt mukavaksi mieheksi jo kirjeiden perusteella ja elävässä elämässä vieläkin mukavammaksi. Bändin demosta selvisi, että musiikki oli sitä mistä pidin. Toisaalta se oli kyllä oletettavaakin, kun kerran yhtye oli napannut nimensä Lurkersin LP:n nimestä ja Lurkers kuului suosikkibändeihini. Olen muuten ajan kanssa tullut siihen tulokseen, että Vesa Vahtera on yksi tämän maan parhaista punkpopmelodioiden säveltäjiä – harmi ettei mies ole saanut sitä arvostusta joka hänelle kuuluisi. Kun sitten näin vielä bändin livenä, niin oli selvää, että kaikki kolme kiinnityksen kriteeriä täyttyivät, joten ei muuta kuin levyn tekoon. Kolmas GLM oli basisti Tero Teränen, joka jäi minulle hiukan vieraammaksi.

Viisi biisiä (Warlord, Ain’t Got Nothing, Time Is Running Out Of My Hands, Just Like Always ja Where Did All That Go) äänitettiin Helsingissä Equaliz Studiossa elokuussa 1988. Äänittäjä toimi Ari Hämäläinen ja tuottajana hääri bändin kotikaupungin Salon kaveri Teemu Horto. Aikanaan, kun päästiin GLM:n pitkäsoittoa tekemään, oli Teemu korvannut Teron. Teemu vastasi tällöin isolta osin kitaroista ja Vesa pääosin bassosta.

Jarkko kun oli pystyvä pienlehtimies, teki kannet ja liitteenä olevan hyvän näköisen lehdykän. Levyn kansista ja etiketistä kannattaa mainita, että niistä puuttuu maininta erittäin lyhyestä Where Did All That Go kappaleesta. Salabiisejä siis harrastettiin jo ennen CD aikaa. Lehdykän takakannessa on Hiljaisten Levyjen mainos ja siinä oli kaksi Stiff tyyppistä iskulausetta ”Hiljaiset Levyt – Ne sähköisesti Äänitetyt!” ja ”Jo se kolisee, niin se on Hiljainen Levy!!”. Tämän tyyppisiä lauseita viljeltiin tuohon aikaan rutkasti nettisivuilla ja mainoksissa.

Tässä vaiheessa vaihdoin singlejen etikettipohjan. Uudesta pohjasta yritettiin saada sen näköinen, kuin etiketti olisi irtoamassa oikeasta yläkulmasta. Tämäkin idea oli pöllitty ja toteutettu huonommin kuin alkuperäinen. Ardeck, joka oli Undertonesin oma yhtiö ja jolle bändi levytti Siren jälkeen, käytti saman tyyppistä tosin neliväristä etikettiä.

Levy kaiverrettiin 33 rpm MTV:llä ja A-puolen materiisikaiverrus ”Welcome to the Garageland and rock and roll Jungle” on kunnianosoitus bändin innoittajalle Clashille, sekä Jarkon fanzinelle. B-puolen matriisikaiverus on ”Where Did All That Go (God’s Loonely Men) 0:34. Eli täältä löytyy mysteeribisin nimi ja kreditit.

Biisit Time Is Running Out Of My Hands ja Just Like Always päätyivät Saksalaisen Twang! Recordsin julkaisemalle kokoelmakasetille Under The Midnight Sun – A Compilation Of Finnish Rock Vol 2.

Hiljaiset julkaisut osa 12 – Maaseudun Tulevaisuus: Periferia (LP; Hiljaiset Levyt ‎HIKI-002) 1988

Kahden pikkulevyn jälkeen Maaseudun Tulevaisuus oli selkeä valinta bändiksi joka tekee Hiljaisten toisen pitkäsoiton Alivaltiosihteerin jälkeen. Albumia oli suunniteltu jo vuoden 1987 loppupuolelta lähtien, jolloin ajateltiin, että se ilmestyisi helmikuussa, mutta ihan tähän aikatauluun ei päästy. Tuo oli suunnilleen se aika kun levy äänitettiin. Äänitykset tehtiin Hiljaisten alkupäälle tutulla kaavalla, eli Sound Consulting studiolla ilta ja yö aikaan. Äänittäjänä ja tuottajana toimi Timo ”Soija” Mesimäki. Soija oli pitkän linja keikkamiksaaja, joka sopi erinomaisesti Maaseudun Tulevaisuudelle ja Soija sai yhtyeen energian hienosti taltioitua levylle.

Biisejä, jotka olivat jo keikkasetissä ja joita ei oltu vielä taltioitu äänilevylle, oli yhtyeellä paljon, joten materiaalin kanssa ei ollut ongelmia. Vain Lyhteet oli julkaistu Adventtilaulun B-puolella, mutta siitäkin äänitettiin uusi versio tälle levylle. Kaikki yksitoista kappaletta ovat yhtyeen omaa käsialaa. Biisien tekstien omanlaisuudestaan kertoo jotain se, että kun Roo Ketvel teki kirjan Sanoista (Zappa Oy, 1989), johon hän haastatteli silloisia johtavia Suomalaisia tekstintekijöitä kuten Gösta Sundqvist, Ismo Alanko, Heikki Salo, Kauko Röyhkä, Kari Peitsamo ja Ari Närhi, niin hän valitsi myös Juissi Vainiolan mukaan ja Juissi avaa kirjassa yhtyeen biisien sanoituksia.

Levy valmistettiin tutustui MTV:llä ja Riihimäen Äänituotannossa. Jostain syystä matriisikaiverrus tuli vain A-puolelle, missä lukee ”Suu- ja sorkkatauti”. Kannet ovat taas ihan oma tarinansa. Olin Jukebossissa pyöriessäni tutustunut Kari Hietaseen, joka oli kaupan vakiasiakkaita. Kerran Kari kertoi, että hän on töissä mainostoimistossa ja haluaisi tehdä levynkannen Hiljaisille Levyille. Mikäs siinä sitten, Kari töihin ja pian oli kansiehdotus valmis. Siinä etukannessa kiertää kehyksen omaisesti erilaisia Letrasetin kehysten pieniä pätkiä. Kun kansiehdotus kävi bändillä hyväksyttävänä, sattui reunakuvion osalta pieni väärinkäsitys, bändi luuli valitsevansa esitetyistä kuvioista yhden, jota käytettäisiin kautta linjan. Kannet tulivat takaisin, niihin oli kirjoitettu OK ja yksi kehyksistä oli ympäröity. Kansien tekijä kuitenkin oli esittänyt kannet juuri sellaista kuin millaisiksi ne tulivat. Kehyksen rengastus ohitettiin, kun ei ymmärretty mitä se tarkoittaa ja kannet menivät painoon. Aikanaan bändi ihmetteli miksi kannessa ei ole yhtenäistä kehystä siitä kehystyypistä, joka oli vedokseen merkitty. Selvisi sen rengastuskin tarkoitus.

Toinen yllätys kansien kanssa sattui Painomainoksessa, jossa ne painettiin. Alivaltiosihteerin LP:n tiimoilta olin oppinut, että kannet voidaan leikata ja stanssata liimausta varten valmiiksi. Alivaltiosihteerin stanssi ei ollut kuitenkaan enää tallessa, joten uutta varten piti lähettää mitat. Mittasin malliksi levykannen ja lähetin tiedot painofirmaan. Siellä tulkittiin, että mitta on taitoksen ulkoreunaan, kun olin mitannut sillä ajatuksella, että taitos on mitan ulkopuolella. Tästä aiheutui se, että kannesta tuli aavistuksen liian ahdas. Sisäpussi ei mahtunut kannen sisälle. Niinpä käsityönä metalliviivoittimella ja taittoveitsellä kävin läpi kaikki 500 sisäpussi ja leikkasin jokaisesta noin kahden millin suikaleen pois. Tämän jälkeen pussit mahtuivat kansiin. Oli harvinaisen tympeätä homma noiden siivujen leikkaaminen. Liitettä ei levyssä ollut. Siitä oli bändin kanssa puhe, mutta mitään materiaali ei yhtyeeltä tullut, joten se jäi tekemättä. Levyn jakeli Euros, kuten oli jaellut Alivaltiosihteerin LP:nkin. Tämä jäi viimeiseksi levyksi, jonka jakelijana Hiljaisille oli Euros.

Levy sai hyvät arviot ja bändin noste jatku. Sitä alettiin noteerata myös ulkomailla. Maximum Rocknrolliin tehtiin bändistä juttu ja Maaseudun Tulevaisuus oli ensimmäinen Hiljaisten Levyjen yhtyeistä joka pääsi Keski-Eurooppaan soittamaan. Ensin keikka Puolan isoimmalle festivaalille ja hiukan myöhemmin Pohjois-Euroopan kiertueen, jolla suurin osa keikoista oli Saksassa. Tuohon Saksaan liittyy hauska tarina siitä kuinka pieni maailma on. Olin Hannoverissa IT-messuilla 1989 ja tuttuun tapaan selvitin olisiko paikalla rock-keikkoja. Tiedot yhdestä sellaista löytyivät ja keikka oli vain noin kolmen kilometrin päässä hotellilta, joten totesin että sinnehän voi kävellä. Paikka näytti kartalla olevan keskellä puistoa, mikä hiukan hämmästytti, mutta olihan sitä tullut oltua omituisissa paikoissa ennenkin. Illan pimetessä lähdin talsimaan puistoon, joka muuttui pian metsäksi ja kapea tie kiemurteli eteenpäin. Valoja oli vain siellä täällä ja alkoi arveluttaa että mitä tästäkin tulee, kunnes yhden mutkan takaa tuli näkyviin pieni hyvin valistu aukio, jolla oli iso puutalo, tai paremminkin huvila. Tässä melko ränsistyneessä paikassa toimi punk-klubi.

Ilta meni rattoisasti kolmea bändiä katsellessa ja viimeinen niistä, Trashing Groove, oli suorastaan erinomainen. Sain taas näitä hetkessä syntyneitä tyhmiä ideoita, että tuotahan voisi julkaista Suomessa. Tungin innoissani takahuoneeseen ja esittelin itseni hikiselle laulusolistille. Hän tyrkkäsi minut puhumaan bändin managerille, joka istui peränurkassa juomassa punaviiniä pullonsuusta. Esittelin itseni ja kaveri innostui ja kertoi että hänpä tietää yhden suomalaisen bändin. Odottelin, että sieltä tulee Hanoi Rocks tai joku Wigwam, mutta kaveri pamauttaa vielä aika hyvällä lausumisella Maaseudun Tulevaisuus. Menin niin hämilleni, että minulla kesti hetken ennen kuin sain sanotuksi, että kyseinen bändi levyttää juuri minun levy-yhtiölleni. Kaveri meni nyt hämilleen, eikä selvästikään uskonut että olisin oikeasti tämän bändin levy-yhtiön pomo – mikä muuten on todennäköisyys tällaiselle sattumalle? Meni hyvä tovi, kun asiaa vatvottiin ja lopulta kumpikin osapuoli uskoi toistaan. Kaverin Maaseudun Tulevaisuus -tuntemus johtui siitä, että hän oli buukannut heille kaksi keikkaa, kun yhtye oli aikoinaan Saksaa ja Puolaa kiertänyt. Tämän jälkeen oltiinkin jo ylimpiä ystäviä.

Kaikki tämän LP:n biisit löytyvät Rokit Recordsin vuonna 2012 julkaisemalta maaseudun Tulevaisuuden 2CD:n kokoelmalta Complete.

Maximum Rocknroll #72 (May 1989)

Hiljaiset julkaisut osa 11 – Alivaltiosihteeri: Ole nöyrä! live-EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-009) 1988

Sitten taas yksi minun hämmentävistä ideoiden kopioinnista. The Cramps, joka oli ja on edelleen suuria suosikkeja, oli ajautunut sopimusriitoihin I.R.S. Recordsin kanssa vuonna 1981. Bändi ei voinut tämän takia levyttää lähes kahteen vuoteen, mutta uusia biisejä syntyi. Yhtye äänitti valmiiksi livelevyn Smell Of Female, jolla on vain näitä uusia biisejä, ja kun sopimusongelmista oli selvitty, julkaistiin levy mahdollisimman nopeasti. Biiseistä ei tehty myöhemmin studioversioita. Tuohan on todella cool idea tehdä livelevy, jolla on biisejä joista ei ole olemassa studioversiota, ajattelin. Kerroin ideasta Pasille ja Simolle ja nämä pitivät ideaa niin pöhkönä, että se pitää toteuttaa. Idea tosin riisuttiin hiukan ja päädyttiin EP-levyyn.

Radio 957:lla oli jotain isompia suunnitelmia, en kyllä muista mitä, jonka takia Sound Consulting studiolta oli vedetty piuhat parin sadan metrin päähän YO-Talolle. Tampereen Ylioppilaskuntahan omisti tuohon aikaan radion. Näin ollen YO-Talolta pystyi bändin soiton äänittämään suoraan moniraitanauhalle studiolla. Niinpä keskustelemaan radiolle, voitaisiinko Alivaltiosihteeri äänittää näin. Kyllä voitiin. Sitä miksi kyseistä nauhoitustapaa ei minkään muun yhtyeen kanssa koskaan käytetty on jäänyt minulle epäselväksi. Tuo olisi ollut erinomainen konsepti tehdä livelevyjä.

Kulman Jukan kanssa sovittiin keikkapäivä, jolloin äänitys tehdään ja se oli 16.3.1988. Supportiksi otettiin Jalla Jalla, jonka etelän kiertueelle päivämäärä sopi. Jälkeenpäin olen parikin kertaa harmitellut, että miksi en äänityttänyt myös Jalla Jallan settiä. YO-talolla bändin äänityspuolesta vastasi Timo ”Soija” Mesimäki ja miksauksen teki Tapio ”Tage” Ylitalo, joka kreditointiin kansiin tuottajaksi.

Biisit jotka levylle tulivat oli sovittu etukäteen, mutta koko keikka äänitettiin, jotta saatiin mukaan Alivaltiosihteerin biisien välissä esittämiä välitemppuja. Parhaat temput saksittiin sieltä täältä ja laitettiin sovittujen biisien eteen. Lopputulos oli, että A-puolen aloittaa Esipuhe, sitä seuraa biisi Liian vähän, liian hitaasti. Tämän jälkeen tulee legendaarinen ohjelmanumero Solmiotemppu ja viimeisenä on kappale Panostan mimiikkaan. B-puoli alkaa välitempulla Maallikkosaarna, jonka jälkeen tulee Kiire (ei minnekään). Seuraavaksi on taas puhetta Sananen edellisen johdosta välispiikin muodossa ja koko levyn lopettaa Batman Alivaltiosihteerin mukaan, eli siis Batman TV-Sarjan teema. Solmiotemppu voi vielä todeta sen, että kun Pasi teki sitä, niin yleisön joukosta kuuluu selvästi huuto ”Älä tee sitä, sä voit kuolla”. Myöhemmin eräällä Alivaltiosihteerin keikalle minun juttusille tulee kaveri, joka kertoo että hän on se joka huutaa tuon lauseen levyllä. Ihan sitä kuuluisaa viittätoista minuuttia kaveri ei kuuluisuudesta saanut, mutta muutaman sekunnin kuitenkin.

EP:n nimen keksi Pasi ja kaivoi tuttuun tapaan lehtiarkistoistaan kansikuvan. Minä tulostelin takakanteen tulevat teksti firman isolla tulostimella arkille ja liimailin ne paikalleen. Eivät ne menneet ihan suoraan ja tästä seurasi seuraavan singlen kohdalla sellainen episodi, että kun Pasi toimitti takakanteen tulevat teksti (kokoonpanot, biisin nimet, jne.) niin niissä oli myös teksti ”Teksti vinoon liimasi Jukka Junttila”. Jätin sen kuitenkin laittamatta kansiin. Levyyn tuli peräti 16 sivuinen Kansakunnan Selkäranka, josta muun muassa käy ilmi Tagen erittäin vähäpuheinen luonne.

Levy kaiverrettiin tuttuun tapaan MTV:llä ja singlen takakansiin on dokumentoitu jopa kaivertajan nimi, Aripekka ”AP” Kivinen. AP kaiverisi myös matriisitekstit, jotka olivat A-puolella ”Suomi on hyvä maa asua ja elää” ja B-puolella ”Se on meidän puolesta ihan OK!”. Levyt prässättiin Riihimäen Äänitetuotannossa.

Levy julkaisiin 21 syyskuuta 1988. Julkkarikeikka pidettiin YO-talolla ja lämppäribändinä oli Hojot. Hojot oli Veijo Väkivahvan bändi, jossa toisena jäsenenä oli Leo Hyrkkö. Jääköön herrojen oikeat nimet salaisuudeksi, vaikka aika julkinen salaisuus taitaa olla kyseessä. Hojot oli Tero Lehdon kasettikokoelmalle tehnyt pari biisiä ja yksi niistä kertoi Satu Kurvisesta. Tämä oli tietenkin riittävä syy saada juuri Hojot lämppäriksi.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Bonustarina 1: Ensimmäinen Hiljainen Ilta

Oli levy-yhtiöiltoja varmaan järjestäneet vaikka ketkä, mutta minä varastin tämän idean Stiff Recordsilta – iso idoli kun se minulle oli. Tupa täyteteen oman tallin bändejä, kunnon bileet pystyyn ja siinä ohessa myytäisiin kasoittain levyjä.

Tampereella oli 1987 kunnon keikkapaikat kortilla ja ihan vielä ei oltu niin isoja, että oltaisiin YO-Talolle päästy – seuraava ilta olikin jo sitten siellä. Sopivaa paikkaa etsittiin ja kävi ilmi, että Alivaltiosihteeri oli soittanut pari kertaa Pirkanhovissa. Pirkanhovi oli vanha vähän sellainen työväentalo mallinen rakennus Tuomiokirkon lähellä Juhannuskylän kaupunginosassa. Siellä oli juhlasali, jonka päässä oli korotettu esiintymislava, hiukan teatterimallinen. Mesenaatti ry. niminen yhdistys oli sopinut paikan kanssa, että he järjestivät siellä kerran viikossa keikkoja. Heihin siis yhteyttä, sovimme päivämäärästä (20.5.1987) ja siitä kuinka ison prosentin lipputuloista saisimme. Illan bändeiksi sovittiin Alivaltiosihteeri, Maaseudun Tulevaisuus ja Johnny Spunky. Kaikki siis näytti hyvältä – tähän asti.

Keikkajärjestämisen raadollisuus ja riskit tulivat tutuksi kovinkin tutuiksi illan edetessä. Yhdistyksen takana oleva pariskunta paljastui puhdasverisiksi hipeiksi, kuten heidän ystävänsäkin. Asioiden hoito oli kovin epäorganisoitunutta ja kaverit tuntuivat olevan aika ajoin aika pihalla. Keikkapäivä koitti ja soundcheckin aikoihin alkoivat ensimmäiset ongelmat: minä ja bändit olimme paikalla, mutta ovi oli visusti lukossa eikä ketään paikalla. Puoli tuntia sovitun ajan jälkeen pariskunnan ystävä saapuu paikalle, ihmettelee tilannetta meidän kanssamme ja poistui etsimään pariskuntaa. Näillä oli ainoa avain. Pariskunta ilmestyi lopulta, mutta heitä etsimään lähtenyt ystävä puolestaan katosi. Ovi saatiin lopulta auki ja paikan kamat paljastuivat muuksi kuin oli sovittu. Soittokelpoinen viritys saatiin kuitenkin aikaiseksi.

Bändien keikat menivät hyvin. Johnny Spunkyn keikka oli yksi harvoja, joita mies koskaan teki ja ainoa jonka minä näin. Maaseudun Tulevaisuus oli erittäin energinen ja Jaakon seisoviltaan rummuttaminen teki vaikutuksen kaikkiin paikalla oleviin. Alivaltiosihteeri oli saanut kehiteltyä livehommansa valmiiksi: Puvut ja solmiot sekä rusetit olivat jo asusteena ja biisien väleissä heitettiin hyvää huumoria ja hassuja välitemppuja.

Huomasin jo illan aikana, että järjestäjä pariskunta humaltui huomattavasti. Kun sitten keikkojen jälkeen lähdin hakemaan rahoja bändeille, niin minulle ilmoitettiin naisen toimesta että kassa oli varastettu. Hippipariskunnan miespuolinen jäsen raivostui tästä ja pian naispuolinen jäsen muistikin vieneensä rahat kotiin turvaan. Tytön haettua rahat isäntä alkoi ns. leipoa tätä kunnolla turpaan. Minä ja bändit menivät väliin ja tilanne saatiin rauhoitettua. Lopulta rahat saatiin jaettua – hiekkapihalla veren valuessa hippitytön nenästä rahoille. Väkeä ei ollut niin paljon kuin oli toivottu, vaikkakin aivan riittävästi, että homma näytti aivan oikealta tapahtumalta. Nippu verisiä seteleitä ei aivan riittänyt kaikkiin bändien kuluihin, joten kaivoin omaa lompakkoani ja maksoin Hiljaisten Levyjen puolesta loppuja kuluja omistaan.

Loppuillan episodi sai minut päättämään, että en järjestä tällaisia iltoja enää ikinä. Se päätös ei pitänyt kuin puoli vuotta, mutta sanomattakin on selvää, että seuraavia Hiljaisia iltoja Mesenaatti ry. ollut mukana järjestämässä.

Hiljaiset julkaisut osa 10 – Raamattupiiri / Perestroika: split EP (7”; Hiljaiset Levyt PÖPI-001) 1988

Tämä onkin hiukan erikoisempi julkaisu: Ilmaislevy, joka tuli Ulo-lehden välissä. Innoitus tämän julkaisuun tekemiseen tuli kahdesta suunnasta. 80-luvun lopulla oli alkanut Brittien musiikkiviikkolehdissä (Melody Maker, Sounds, NME) olla silloin tällöin ilmainen vinyyli-EP mukana. Nämä olivat minusta todella cooleja levyjä. Pelkän lehden hinnalla sai neljä biisiä kuunneltavakseen usein sellaisilta bändeiltä joista ei juurikaan tiennyt mitään ja näissä oli usein todella hyviäkin mukana. Parasta oli, jos levyllä oli vielä sellainen versio, jota ei oltu missään muualla julkaistu.

Toinen innoittaja oli se, että Ulo-Pekka Suomäen Hiljaisille Levyille kokoamasta kokoelmasta oli tullut voittoa ja jotenkin tuntui, etteivät ne rahat minulle kuuluneet, kun en paljoakaan ollut tuon julkaisun eteen tehnyt. Näin ollen ehdotin Pekalle, että mitäs jos minä maksaisin Ulo-lehden mukana tulevan levyn? Pekka tietysti innostui asiasta. Hommaa hiukan mietittiin ja todettiin, että se saadaan halvimmalla toteutettua niin, että levyn kannet sekä etiketit painetaan lehteen. Lukijat voivat ne leikata, taitaa levypussin sisään ja liimata etiketit paikoilleen. Eli tilattiin siis valkoetikettisiä singlejä pelkissä suojapusseissa.

Pekka hoiti tietenkin bändien valinnan ja lehden julkaisijana kaiken graafisen materiaalin. Kannen piirroksen hän pyysi Jarkko Martikaiselta ja teki itse takakannen. Etiketeissä Pekka päätyi sellaiseen ratkaisuun, että etiketit ovat vain puolikkaita. Näin siksi, että silloin ne pystyi leikkaamaan niin, että reikä tuli siististi levyyn. Lisäksi Pekka painatti biisien sanat lehteen niin, että nekin saattoi leikata irti ja taittaa liitteeksi levyn mukaan. Levyn koodiksi keksin PÖPI-001, koska järkeilin että onhan se idioottimainen idea tehdä ilmaislevyjä. Levyt kaiverrettiin MTV:llä ja matriisi teksteiksi tuli tällä kertaa A-puolelle ”Vettä ja leipää” ja B-puolelle ”Leipää ja sirkushuveja”.

Levyn bändeistä Raamattupiiri tuli Torniosta ja se oli perustettu 1986. Siihen kuuluivat Jussi (laulu), Kurtsa (kitara) Samppa (basso) ja Miettinen (rummut). Yhtye ei kai äänittänyt tämän lisäksi kuin yhden demon. yhtye hajosi suunnilleen silloin kun tämä levy ilmestyi. Raamattupiirin biisit tällä levyllä ovat: Kissa Kävelee, Yksinäisyys, Sorbustako?, Elämää ja Bible Circle.

Perestroika puolestaan tuli Forssasta ja sen jäsenet olivat: Late (laulu), Asko (laulu), Make P. (kitara), Make L. (basso) ja Jone (rummut). Perestroikan biisit levyllä ovat: Tehdas, Harmaita Suhahduksia, Pelko ja Kerro. Kovin paljon pidempi ikäinen Perestroika ei Raamattupiiriä ollut, mutta se sai enemmän aikaan levypuolella. Se oli yhdellä biisillä mukana Hiljaisten vuonna 1989 julkaisemalla 33 Special EP:llä. Siltä ilmestyi myös oma EP Kumisinfonia Boring Recordsille. Lisäksi yhtye oli mukana kahdella kokoelma LP:llä vuonna 1989.

Se mikä lämmitti kovasti mieltä tämän levyn suhteen oli, että John Peel soitti peräti kahdessa ohjelmassaan 27.8.1988 Peel soitti Perestroikan Pelon ja 31.8.1988 Raamattupiirin Sorbustako? Raamattupiirin spiikki oli: ”I should have checked with some of the BBC’s Finnish folk of course, that’s Raamattupiiri and Sorbustako, which probably means, will you show me parts of your body that I’ve not seen before. Time for some music.”

Mainittakoon, että yksi Hiljaisten bändin päätyi lehden mukana tulevalle ilmaislevylle. Maan mainio levynkeräilijöiden erikoislehti Rare teki kahden numeronsa mukaan ilmais-EP:n. Ensimmäisellä näistä vuonna 1990 oli mukana myös Maaseudun Tulevaisuus. Levyllä on demo versio Albania biisistä – tätä versiota ei ole julkaistu missään, ennen kuin vuonna 2012 ilmestyi Rocket Recordsin julkaisema Maaseudun Tulevaisuuden kahden CD:n kokoelma Complete.

Hiljaiset julkaisut osa 9 – Jalla Jalla: Goes Pop EP (7”; Hiljaiset Levy HIKS-008) 1988

Rovaniemeläinen Jalla Jalla kiinnitti huomioni omakustannesinglellä City Song. Miettinen kehui sen Rumbassa ja sen pohjalta tilasin singlen. Koska single oli tolkuttoman hyvä, kirjoittelin Rovaniemelle ja kerroin kiinnostuksesta bändiä kohtaan. Pian sieltä tuli demo, joka oli yhtä hyvä kuin single ja homma oli lähes sitä myöten selvä, tämä yhtye tulisi levyttämään Hiljaisille. Demon mukana tulleesta saatekirjeestä selvisi, että yhtyeeseen kuuluivat Harri Pöyhtäri (laulu), Jouko Hiltunen (sahaavakitara), Jukka Tarkiainen (kiharakitara), Pekka Kärhä (basso) ja Pepe Tuononen (rummut). Se, että bändi oli jo niin valmis, johtui siitä, että uraa oli useammallakin takana jo 70-luvun loppupuolelta. Hiltunen ja Tuononen olivat soittaneet Rovaniemen ensimmäisiin punkbändeihin lukeutuvassa Sabotaasissa. Siinä oli muuten mukana myös Hannu Kulusjärvi, joka tuli tunnetuksi Greenhouse AC:stä. Sabotaasin ainoa levytetty kappale on aikoinaan Ylen arkistonauhaksi äänitetty Kioskikirjallisuutta, joka päätyi vuonna 2018 ilmestyneelle Suomipunkin harvinaisuuksia esittelevälle kokoelmalle Veritahroja.

Vaikka homma oli siis oikeastaan selvä, niin periaatteista kuitenkin pidettiin kiinni, että yhtye pitää ensin nähdä livenä ja kun Jallat kävivät muutaman keikan Etelä-Suomessa heittämässä, niin sen jälkeen asiassa ei ollut enää mitään epäselvää.

Koska tolkuttoman hyviä biisejä oli paljon, päädyttiin siihen, että tehdään neljän biisin EP. Biisejä todellakin oli todella paljon ja bändi äänesti keskenään mikä niistä päätyisivät levylle. Mukaan tulivat Bedroom Tapes, jota kaikki pitivät hitti biisinä. Whisky on the rocks and hope esitteli jo tässä vaiheessa Jalla Jallan countrypuolta ja kappale oli pitkään keikkasetin vakikalustoa. Don’t throw-up on your last drink on perusjalla ja Simple Love Song modernimpi ja aika lailla toiselainen Jalla-biisi. EP siis esitteli aika kattavasti yhtyeen eri puolia. Tietenkään näitä biisejä ei tullut yhdellekään albumille. Tuolta demolta jäivät kokonaan levylle dokumentoimatta sellaiset biisit kuin Big Boys, Voodoo, Prove, Bar Song, ja (May I Take a) Giant Step Into Your Heart, joista viimeinen on 1910 Fruitgum Company cover ja todellinen keikkaklassikko.

Äänitykset tehtiin Hiljaisten tavan mukaisesti jälleen kerran Sound Consulting studiolla ja studiopöydän takana oli Tapio “Tage” Ylitalon. Neljää biisiä varten oli varattu kaksi päivää – tai tarkemmin sanottua iltaa. Budjetti kun oli todella pieni ja bändi tuli paikalle omalla keikkabussillaan, jossa oli nukkumatilat, ja majoittui siellä. Bussi parkkeerattiin Keskustorin parkkipaikalle, josta Sound Consulting studiolle matkaa ei ollut kuin 100 metriä.

Jalloissa oli monen moista talenttia ja viisi täysin erilaista tyyppiä. Kitaristi Jukka Tarkiainen on erittäin lahjakas piirtäjä – mieshän on sittemmin tehnyt uraa taiteilijana. Tarkiainen on tehnyt bändin julisteet, logot ja muun visuaalisen puolen, joten oli täysin luonnollista, että Tarkiainen teki myös EP:n piirrokset. Ja niitähän kertyi: Kansien lisäksi hienot etiketit ja koko levyn mukana tuleva liite on Tarkiaisen käsialaa. Varsinkin liitteen kannesta takakanteen ulottuva piirros oli niin hieno, että sitä käytettiin mainoksissakin.

Levyn valmistus tehtiin hyväksi havaitulla MTV & Riihimäen Äänitetuotanto linjalla. Koska yhteispituutta julkaisulle tuli hiukan yli 10 minuuttia piti kierrosnopeudeksi laittaa 33 rpm. Matriisi kaiverrukset olivat tällä kertaa: ”Oli hepokatti maantiellä poikittain” A-sivulla ja ”Se harjasi haravalla hampaitaan” B-poskella. Levyä painettiin normaali 500 kappaletta ja se myyntiin nopeasti loppuun. Hiukan mietittiin lisäpainoksen ottamista, mutta levyjä alkoi tulla siihen tahtiin, että rahat päätettiin laittaa kiinni seuraavaan projektiin ja lisäpainos jäi tekemättä.

EP:n biiseistä Don’t Throw-Up Your Last Drink ja Simple Lovesong päätyivät Saksalaisen Twang Tonen kokoelmakasetille Under The Midnight Sun – A Compilation Of Finnish Rock Vol 4 (1990). Tästä alkoi pitkän ja ennen kaikkea erittäin miellyttävä yhteistyö Berliniläisen Mike Korbikin kanssa. Whisky On The Rocks & Hope puolestaan tuli vuonna 2005 julkaistulle 4 CD:n boxille Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000 (Poko). Kummastakaan ei saatu mitään lisenssimaksuja. Saksajulkaisun suhteen oltiin niin innoissaan, että joku ulkomaalainen on meistä kiinnostunut ja Poko suhteen tilanne oli, että olin niin monta palvelusta Epelle velkaa, että olin vain onnellinen, kun jotain saatoin takaisinpäin antaa.

Hiljaiset julkaisut osa 8 – Maaseudun Tulevaisuus: Adventtilaulu / Lyhteet (7”; Hiljaiset Levy HIKS-007) 1987

Maaseudun Tulevaisuuden kanssa oli puhuttu pitkäsoiton tekemisestä. Sen ajankohdaksi oli kaavailtu seuraavan vuoden alkua – silloin saisin taas opintolainan, jonka voisi aluksi sijoittaa levyjen kustannuksiin ja aikanaan levyn myyntituloilla kuitata itselleen takaisin ”lainan”. Bändi oli kuitenkin täpinöissään ja jotain haluttiin julkaista jo loppuvuodesta. Ihan selkeää muistikuvaa ei ole oliko se minun ideani (todennäköisesti) vaiko bändin, mutta päädyttiin tekemään joulusingle.

A-puoleksi yhtye päätti tehdä version Adventtilaulusta (”Tiellä ken vaeltaa”). Vaikka kappale merkittiin säveleen ja sanoituksen osalta etikettiin tradionaaliseksi, niin tämä perustui erehdykseen. Kuviteltiin, että kun kappale on virsikirjassa (virsi numero 15), niin sen täytyy olla vanha. Näinhän ei ole. Adventtilaulu on Juhani Forsbergin vuonna 1967 kirjoittama kristillinen laulu, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Forsbergin vuosina 1967–1968 julkaisemassa kaksi­osaisessa kokoelmassa Nuoren seurakunnan veisuja. 1967 se esitettiin jo Helsingin seura­kuntien adventtitapahtumassa ja vuonna 1986 se hyväksyttiin myös virsi­kirjaan. Laulun sanat liittyvät kertomukseen Jeesuksen saapumisesta aasilla ratsastaen Jerusalemiin. Tapauksesta kertovat sekä ensimmäisen adventtisunnuntain että palmusunnuntain evankeliumi­tekstit. Jeesuksesta laulussa käytetty nimitys ”muurarirabbi” viittaa Raamatun mainintoihin, joiden mukaan häntä oli Nasaretissa sanottu rakennus­mieheksi tai rakennus­miehen pojaksi. B-puolelle tuli Lyhteet. Nimestä voisi epäillä, että se kertoisi joululyhteistä, mutta kappaleen sanoituksella ei mitään tekemistä joulun kanssa. Bändi hoiti itse nauhan valmiiksi ja toimitti masterin minulle. Kappaleet äänitettiin RW-studiossa, Karstulan nuorisotalon vintillä 8-raitatekniikalla.

Kansikuvan pyysin taas yhdeltä pienlehtihommissa tutuksi tulleelta piirtäjältä ja sarjakuvataiteilijalta P.A. Manniselta. Manninen kuvitti suoraan biisin tekstiä ja lisäsi aasilla ratsastavalle Jeesukselle sähkökitaran. Palmunlehdet tosin vievät ajatusta enemmän palmusunnuntaihin kuin adventtiin. Kaikkineen julkaisun jouluisuus jäi hiukan kaukaiseksi ja se julkisuus mikä levylle tuli tuli vasta joulun jälkeen. Jouluun kappale tuli liitettyä paremmin vasta vuonna 2007, kun Hiljaiset Levyt julkaisi yhdessä Woimasoinnun kanssa Jouluräyhää CD. Tällä CD:lle Adventtilaulu otettiin mukaan.

Singleen tehtiin myös liitevihko, joka oli monipuolisempi, kun Agrikulturessa ollut sanoitusliite. Vihkosessa oli muun muassa Ulo-Pekan Maaseudun Tulevaisuus esittely ja Pasi Heikuran piirtämä Mies sarjakuva. Vihkosessa myös mainostettiin helmikuussa ilmestyvää LP:tä – ei se ihan silloin vielä ilmestynyt. Matriisikaiveruukset olivat tällä kertaa A-puolella ”Hårdare, hårdare …” ja B-puolella ”… viskade jag!”. Minkäänlaista muistikuvaa ei ole mikä älynväläys nuokin ovat olleet. Kaiverrus oli tuttuun tapaan MTV:llä ja prässäys Riihimäen äänitetuotannolla.

Hiljaiset julkaisut osa 7 – Alivaltiosihteeri: Eduskuntatalo (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-001) 1987

Syksyllä 1987 oltiin päästy siihen pisteeseen, että oli aika julkaista ensimmäinen pitkäsoitto. Bändi oli tietysti Alivaltiosihteeri, jolta oltiin jo pari singleä julkaistu ja joka oli saanut mediassa suopean vastaanoton. Syksy oli siinäkin mielessä hyvää aikaa, että olin nostanut opintolainan ja jemmannut siitä rahat levyä varten. Ajatus oli, että pankkilainaa levyä varten ei kuitenkaan saisi ja saisihan opintolainani sitten pikku hiljaa takaisin kun levyä myytäisiin.

Biisivalintoja kun levylle mietittiin, niin linjaukseni oli kunnon punk asenteella, että single biisejä ei sitten levylle laitettaisi. Sitä en muista miksi tästä periaatteessa luovuttiin Pikku-Ukkojen kohdalla, sillä se oli ollut Brassailen Poikaystävilläni B-puolella – siitäkin toki äänitettiin levylle uusi versio. Levyn mitta jäi selvästi alle puolentunnin, vaikka biisejä oli yhdeksän, joten päädyimme kutsumaan levyä mini-LP:ksi ja sitä myytiin hiukan LP:tä halvemmalla hinnalla. Biisejä bändillä olisi ollut lisääkin, mutta todennäköisesti tuohon mittaan päädyttiin studioajan säästämiseksi. Kappaleet olivat yhtyeen omia (sävellykset Pasi Heikura ja tekstit etupäässä Simo Frangén) lukuun ottamatta Koti Paikka Planeetta biisiä, joka oli käännös The B-52’s Planet Claire biisistä. Nyt kun oli kyse pitkäsoitosta ja isommista rahoista niin päätettiin hakea ihan virallinen käännöslupa. B-52’sin edustaja pohjoismaissa oli Sweden Music AB, josta lupa irtosi, kun lähetimme sinne suomalaisen tekstin suoran käännöksen myös englanniksi. Mitään teostokorvauksia emme tietenkään kappaleesta saaneet.

Äänitykset tehtiin tuttuun tapaan Sound Consulting Studiossa ja äänittäjänä ja tuottajana toimi Tommy Höflinger. Itse asiassa neljä biiseistä oli äänitetty jo keväällä samassa sessiossa kuin edellinen single, mutta nekin miksattiin nyt uusiksi. Kun biisit oli saatu purkkiin, niin yhtyettä pyydettiin Liisa Akimofin toimesta TV1:n Studio Studio ohjelmaan. Ohjelma tehtiin ja se tuli ulos lokakuussa, joten siihen käytettiin Tahdon antaa teille rahaa biisiä, vaikka albumi ilmestyi vasta marraskuussa. Ohjelmaan tehtiin biisistä Toivotaan Toivotaan –ohjelman tyyppinen parodia Lahjotaan Lahjotaan ja siinä oli oikea viittomakielinen tulkkaus.

Se ymmärrettiin, että LP:tä ei pystysi myymään kädestä käteen kuten singleä. Jakelusopimus oli siis saatava. Suurta Kurpitsaa, jonka Pauli Kallio tunnettiin, lähellä oleva Pygmi oli ehtinyt julkaista Noitalinna Huraa!:n Hulalalaa LP juuri aikaisemmin, joten sieltäpäin kysyttiin mitenkä jakelu kannattaisi hoitaa. Kertoivat, että heillä oli jakelu PEC:issä (Suomen suurin musiikkitukku tuolloin) Euroksen kautta. Soitin sitten Euroksen Väänäselle, joka sanoi, että tuletko huomenna käymään Stadissa yhden hotellin neuvotteluhuoneessa, että hänellä on siellä silloin levykauppiaita varten myyntinäyttely, niin sovitaan siellä asiat. Menin sitten Helsinkiin ja hotelliin, jonka neuvotteluhuoneessa oli muutama levyhylly, termospullo ja Väänänen – koko sinä aikana minkä siellä olin (2 tuntia) ei paikalla käynyt yhtään kauppiasta. Siinä sitten sovittiin, että Euros jakelee levyt ja ottaa 30 % välistä. Niin rehellinen mies Väänänen oli, että sanoi prosentin olevan korkea, mutta sanoi, että kun teillä ei vielä ole mitään ulkona niin tuskin muualta jakelua saatte, joten mikäs siinä. Sitten Väänänen sanoi, että hän voi saman tien ottaa levyn ennakkomainontaan ja alkaa keräämään kauppiailta ennakotilauksia levystä tässä myyntinäyttelyssään (siis jossa ketään ei käynyt). Tätä varten hän tarvitsi bändin nimen, levyn nimen ja koodin. Koodia ei oltu vielä tuossa vaiheessa mietitty, joten se piti äkkiä improvisoida. Alun halusin pitää samana HIK (HIljainen Kulttuuriyhdistys). HIKL (L niin kuin LP) ei tuntunut hauskalta, joten hädissäni päädyin ratkaisuun HIKI, jossa I ei tule yhtään mistään. Myöhemmin olen miettinyt, että jotain muuta olisi pitänyt keksiä.

Singlen kansissa oli ollut yksi kuva, mutta kun albumilla on useita biisejä, niin päädyttiin, että singlejen kansitaidetta jatkettaisiin, mutta kanteen käytettäisiin montaa kuvaa. Takakanne ”Tuttu kaverien keskuudessa” oli väännös tuohon aikaan paljon mainoksissa käytetystä lauseesta ”Tuttu televistiosta”. Yksi lisävärikin päätettiin käyttää. Kannet painettiin Tampereella Painomainos nimisessä firmassa. Kun kävin arkkeja tilaamassa ja mietiskelin ääneen, että kuinka saisin ne käsin leikattu ja taiteltua sopivan kokoisiksi, niin firmasta kerrottiin, että he voivat leikata ja stanssata arkit sopiviksi. Stanssaus tarkoitti, että pahvissa oli koholla oleva taitoskohta josta se taittui helposti. Kansien käsin liimaaminen muuttui nyt paljon helpommaksi.

Levy kaiverrettiin MTV:llä ja matriisikaiveruksikksi tulivat A-puolelle väännös Kekkonen lainaus ”Onko maallamme varaa vaurastua” ja B-puolelle ”Hyvää loppuelämää!” Levyt prässäätiin Riihimäen äänituotannossa ja ne tulivat pelkissä suojapusseissa Tampereelle, missä liimailin kannet ja pujotin levyt ja Kansakunnan Selkärangat niihin. Niin, Kansakunnan Selkärankakin tietenkin tehtiin ja kun albumin koko antoi mahdollisuuden, niin lehdestä tehtiin A5 kokoinen, kun singleissä lehdykän koko oli aina A6.

Eduskuntatalo on ensimmäinen Hiljaisten Levyjen julkaisu, jossa on nalle logo. Logo syntyi niin, että olin pienlehtihommeleiden myötä tutustunut Nalle Virolaiseen. Nalle julkaisi tuolloin Nalleposti nimistä pienlehteä. Myöhemmin kustansimme Nalle kirjoja pari kappaletta ja mies tuli tunnetuksi taiteistaan, tatuoinneistaan ja lävistyksistään (aikana jolloin näitä ei juuri muilla ollut) sekä performanssi esityksistä. Nalle oli erittäin lahjakas piirtäjä jo tuolloin, joten pyysin häneltä logoa Hiljaisille Levyille. Nalle kysyi, että mitä olin ajatellut – no enhän minä tietenkään ollut ajatellut mitään, joten sanoin että saat vapaat kädet. Koska Nalle tuolloin piirsi etupäässä nalleja, niin nalle tuli logoonkin, sillä on kädessään äänilevy ja sormi suun edessä hyssyttelemässä. Ihan hetken ajattelin, että onko tämä nyt levy-yhtiön logon näköinen, mutta kun kuva oli niin sympaattinen, niin totesin, että kyllä se on. Niin paljon olen logoon tykästynyt, etten ole missään vaiheessa edes ajatellut sitä vaihtaa ja onpa logo ollut olkapäässä tatuoitunakin jo kohta 30 vuotta.

Levynjulkkari keikka pidettiin 3.11.1987 Tamperella Rock Cabaretissa. Keikalla esiintyi Alivatiosihteerin lisäksi Kauko Röyhkä.

Eduskuntatalo LP:tlä kappale Mies Leikkii Legoilla pääytyi Stigman levy-yhtiön vuonna 1989 julkaisemalle Maanalainen Vuosikerta levylle.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.