Avainsana: Wolfmen

Pari vuotta ensi albumin jälkeen Wolfmen oli valmis tekemään toisen pitkäsoiton. Levyn biisi materiaalista vastasi pääosin Zimi Söderberg, joka oli tekijänä mukana jokaisella biisillä; joko kokonaan tai ainakin tekstin osalta. Tämä jäi muuten Zimin viimeiseksi Wolfmen levyksi.

Kaikki olivat olleet tyytyväisiä bändin yhteistyöhön äänittäjä/tuottaja Jani Viitasen kanssa, joten miksipä korjata jotain mikä ei ole rikki. Levy äänitettiin Tampereella Harasoo Studiossa ja miksattiin Kihniössä Mika Sundqvistin MSL- studiolla. Kihniössä miksauksen yhteydessä viimeisteltiin muutamia lauluosuuksia. Studioon mukaan otettiin bändin Porin kavereista Putte Seittonen taustalaulajaksi. Putte oli soittanut muun muassa Hexenhausissa, joka oli tehnyt seiskatuumaisen Wolfmenin kavereiden Zoo Records merkille. Taustalauluihin osallistui myös Jani Viitanen, joka myös soitto kitarasooloja Rocket to Mars biisille.

Kanteen haluttiin edelleen sarjakuvameininkiä. Tällä kertaa sen piiri nyttemmin edesmennyt Mikko Kautto, joka kuvataiteensa ohella ehti myös vaikuttamaan rumpalina legendaarisen Old Reino -yhtyeen viimeisessä kokoonpanossa. Sarjakuvat eivät tähän loppuneet: bändi pyysi Jukka Tilsaa piirtämään bookletin keskiaukeamalle sarjakuvan. Daddy Wolf tapaa sarjakuvassa, jossa on mielen räjäyttävä loppu, Lerbie the Gunslingerin.

Kansiin piti myös saada bändikuva. Tätä varten järjestettiin kuvaussessio Tampereelle. Bändi ei ollut kovinkaan tyytyväinen, kun kuvat otettiin jääkylmässä ullakkotilassa Tampereen keskustan kerrostalosta melko kiireellä, eikä halunnut että kuvia käytetään. Yhtye otatti itse uudet kuvat luottomiehensä Yki Räikkälän kanssa Porissa Mäntyluodon aallonmurtajalla.

Levyn biiseistä Shades of Guilt päätyi Suomen vientipromokokoelmalle Reindeer Rock ’94. Levyltä pois jäänyt, mutta äänitetty, Rooster biisi, sovitettiin aikanaan uusiksi ja äänitettiin uudelleen A.N.G.R.Y. – albumille.

Erikoinen pikku episodi CD-tehtaan kanssa käytiin tämän levyn yhteydessä. Olin vinyyleissä ihastunut matriisikaiverruksiin, mutta CD:issä ne olivat tietenkin jääneet. Ennen tätä levyä oli jotain levyä katsonut tarkemmin ja huomannut, että kesiköissä on koodi ja pari muuta merkkiä. Lähetin kyselyä tehtaalle, että voisiko sinne kirjoittaa jotain, että montako merkkiä olisi käytössä. Eivät ymmärtäneet mitä halusin, edes parin lisäsähköpostin jälkeen, joten asia jäi.

Wolfmen oli julkaissut vasta yhden singlen Hiljaisille, vuoden 1992 alkupuolella I’m Insane’n, mutta bändi tuntui jo valmiilta pitkäsoitolle. Niin ja olihan yhtyeellä pari omakustannetta takana ennen sitä ja ennen kaikkea iso nippu valmiita biisejä.

Parilla edellisellä levyllä olin havainnut Jani Viitasen mitä mainioimmaksi äänittäjä / tuottajaksi, joten ehdotin häntä bändille. Tämähän kävi paremmin kuin hyvin, sillä bändi tunsi Jani Porin ajoilta ja he olivat itsekin ajatelleet miestä tähän pestiin. Costin Sauna varattiin äänityksille ja bändille buukattiin matkustajakoti Nekalasta. Tuota matkustajakotia piti vanha mamma, jolla oli erittäin tiukat säännöt muun muassa mihinkä asti paikalle sai tulla. Wolfmen koki tädin tiukkuuden myöhemmällä keikkareissullaan. Yhtyeen miksaaja Matti Mänttä saapui Astrumiin kymmenen minuuttia liian myöhään, eikä mamma päästänyt miestä enään sisään. Bändi sai neuvoteltua hänelle tyynyt ja peiton ja mies joutui nukkumaan yhden yön autossa.

Äänityksissä Jani otti erittäin vahvaa tuotannollista otetta, eikä Janilta ideat loppuneet, kun tarvittiin jotain ”ekstraa”. Zombie Hop -biisin kahleiden kolina saatiin laittamalla kaikkien avaimet kasaan ja äänittämällä niiden hypistelyä. Guiltyn pysäytyskohtaan olisi saatava ”jotain”. Jani pyysi jättämään tämän hänen huolekseen, ja kun bändi saapui seuraavaan sessioon, oli tyhjään kohtaan äänitetty kulmahiomakonetta ja sehän toimi. Jani myös soitti levyn päättävässä Jean Harlow’s Dead -biisissä. Special ”Sick” guitar vaeltelee omissa sfääreissään luoden kappaleeseen tarvittavan ’omituisen tunnelman’.  Albumin teemat jatkoivat lyyrikoissa singlejen linjalla; Zombi-armeijat nousevat yöllä peräämään oikeuksiaan, Jean Harlown kanssa käydään treffeillä hautausmaalla, rakkautta julistetaan yksijalkaiselle kihlatulle ja uhotaan että lopuksi kummitusjuna vie pois. Miksauksen Jani halusi tehdä Mika Sundqvistin silloisessa Lempäälän kotitalossa sijaitsevassa studiossa. 

Tapani Rytöhonka oli tehnyt edellisen sinkun kannen, joka oli miellyttänyt kaikkia, joten Tapanilta pyydettiin samaan sarjaan jatkoa. Tapanin piirtämä kuva oli upea, mutta silloin säästö sysitä painatuksessa käytetty kahden lisävärin tekniikka ei onnistunut. Bändi ei ollut tyytyväinen lopputuloksen punaisiin käsiin. Rytöhonka siis piirsi kannen, mutta kannet löi kasaan Jari Myllykoski.

Shadow War julkaistiin 12.5.1992. Levy oli Hiljaisten ensimmäinen pitkäsoitto, jota ei julkaistu vinyylinä. Kolmen formaatin tekeminen oli näin pienillä painoksilla liian kallista ja vinyylin alasajo kaupoissa oli selviö, joten se oli pakko jättää pois. Nyt Shadow War on niiden levyjen joukossa, joista suunnitellaan vinyyliuudelleen julkaisua.

Levy otettiin hyvin vastaan mediassa. Miettinen soitti Räkärodeo-ohjelmassaan Underwater Aeroplane biisiä useassa lähetyksessä. Jungle-lehden lukijat äänestivät levyn 92-vuoden 8. parhaaksi kotimaiseksi albumiksi. Myös ulkomailla levy noteerattiin: Kerrang! antoi levylle neljä pistettä viidestä ja tanskalaiselta Moshablelta tuli täydet viisi.

Levyn nimibiisi päätyi Guitars That Go Buzzz…promokoelmalle ja Saksassa julkaistuille Finland Rules kokoelmalle.

Wolfmen oli tuttu parilta seiskatuumaiselta, jotka kaverit olivat julkaisseet omalla Zoo Records levymerkillään. Näistä varsinkin Zombie Hop sinkku oli herännyt erittäin hyväksyvää hyminää Tampereella. Sitten bändi lähestyi demolla, joka oli hyvä, mutta jälleen kerran olin sitä mieltä, että pikku levymerkillämme taitaa olla jo riittävästi bändejä.

Olin tutustunut Porista kotoisin olevaan Henri ”Henkka” Keto-Tokoihin, joka oli muuttanut Tampereelle. Henkka oli sellainen rockin monitoimimies, hän oli tehnyt Frantic pienlehteä yhdessä Marko Hakalan kanssa, julkaissut pari seiskatuumaista Raunchy Records levymerkillä ja järjestänyt keikkoja. Henkka tiesi että vanhan kotikaupunkinsa Susimiehet olivat lähestyneet minua ja alkoi aina tavatessamme ylistää bändin erinomaisuutta. Sen verran suostuin antamaan periksi, että lupasin tsekata keikan, jos bändi Tampereelle tuli. Ja sehän tuli lähes välittömästi. Keikka oli erinomainen, bändi vakuuttavan oloinen ja tyypit erittäin mukavia, joten levymerkin roosteria laajennettiin yhdellä yhtyeellä.

Singlelle valittiin kaksi biisiä demolta, I’m Insane! ja Lost! Kappaleet äänitettiin maaliskuussa 1991 Laser Studiossa Porin kupeessa Ulivilassa. Äänittäjänä toimi Mike Stand (edesmennyt Matti Mänttä), joka auttoi vekkuleilla sovituksellisilla ratkaisuilla, kuten Lost!ssa alun ’saluunanovi aukeaa ja kansa kohahtaa’ -efektit, sekä biisin välikohdan ’James Brown -huudahdukset’ Good Food!…Fried Chicken!…Moosehead!

Bändin sarjakuvaimago oli selkeä jo omakustannejulkaisuilla, joten sitä jatkettiin. Kannen piirtäjäksi pyysin Tapani Rytöhonkaa. Ohjeet olivat, että kannen pitäisi näyttää sarjakuvalehden kannelta ja siinä pitäisi olla susimies. Rytöhongalle näytin myös omakustanneseiskoja, joista Tapani oma-aloitteisesti nappasi mm. Zoo nimen sarjakuvan ”julkaisijaksi” Zoo Comics. Rytöhonka itse ideoi kannen ja ainakin minua se on aina miellyttänyt erittäin paljon.

Takakannen valokuvan otti Yki Räikkälä. Yki oli soittanut Psyykeessä, jossa myös Wolfmenistä tutut Jallu Korpi, Moke Laine ja Zimi Söderberg olivat musisoineet. Kuva otettiin Kari Kuusisen näyttävän sarjakuva-aiheisen graffitin edessä. Ykin ja Wolfmenin yhteistyö on jatkunut tiiviinä ja hän on muun muassa tehnyt Boothill Express ja A.N.G.R.Y. -albumien kannet ja ottanut bändin promokuvina.

Levyt tehtiin Finnvoxilla. Matriisikaiverruksia harrastettiin tietysti taas kerran. A-puolella lukee ”Howling At The Mental Hospital” ja B-puolella ”Kumpi nostaa enemmän, Wolfman vai Möykky?”. Eivätkä ne jääneet tähän kaiverrukset tehnyt Mika Jussilla intoutui lisäämään A-puolelle omien nimikirjaintensa perään teksti ”Cuts like a beast”. Single ilmestyi 20.6.1991.

Kappaleesta oltiin jo sovittu että se tulee jenkkiläiselle NKVD Recordsin kokoelmalle The Violence Inherent In The System. NKVD pomo Steve Garnder piti bändistä ja pyysi lähettämään kaiken muun mitä bändi on julkaissut. Minä tein työtä käskettyä ja lopputulos oli se, että Gardner vaihtokin kokoelmalle tulevan biisin omakustanteen Zombie Hopiin.

Biisejä ei laitettu bändin ensimmäiselle täyspitkälle Shadow Warille, mutta myöhemmin Wolfmen on tehnyt uudet versiot albumeille molemmista kappaleista. Ensin tuli Lost (Pt. 2) vuonna 2010 Boothill Express levylle ja vuonna A-puoli nimellä Hurt (I’m Insane) A.N.G.R.Y.lle vuonna 2014.