Kari Hipponen oli tullut minulle paremmin tutuksi 80-luvun lopulla, kun Kari alkoi toimia YO-talolla äänimiehenä. Talolla tuli usein juteltua ja pikkuhiljaa ystävystyttyä. Ja kun Tampere nyt ei hirveän iso kaupunki oli, niin Hipposeen tuli törmättyä muutenkin. Vuonna 1995, kun Johanna oli julkaisemassa Vaavin kokoelmaa Tytöt Hymyilee, tuli Karin kautta minulle pyyntö, josko kirjoittaisin liner notesit kokoelmaan. Tämähän kävi minulle erinomaisesti.
Ajan kanssa selvisi, että Karilla oli tallessa mittava arkisto Vaavin demoja ja liveäänityksiä. Kari toimitti näistä valikoituja paloja minulle kuunneltavaksi. Tässä materiaalissa oli aivan riemastuttava versio Johnny Moped klassikosta Incendiary Device, joka oli käännetty nimelle Kun Mä Lähden Ulos.
Vaavi aktivoitui uudestaan vuonna 2007 ja sieltä tuli nähtyä useampikin erittäin hyvä keikka, niin alkoi itää ajatus, että Vaavin kanssa olisi kyllä hienoa tehdä yhteistyötä – olihan se sentään niin nuoruuden tärkeitä bändejä itselle. Otin asian puheeksi Hipposen kanssa, ja asiahan sopi Karille ja koko muulle yhtyeelle. Uudesta levystäkin puhuttiin, mutta päätettiin, että ensin julkaistaan näiden arkistojen aarteiden parhaat CD:nä.
Työhön ruvettiin ja Kari kokosi CDr:nä, jossa oli hänen ehdotuksensa biiseistä, jotka kokoelmalle laitettaisiin. Setti oli hyvä ja kirsikkana kakunpäällä oli tuo Kun Mä Lähden Ulos. Asiaa lähdettiin nyt edistämään niin sanotusti voimakkaasti, mutta ei mennyt kuin viikko niin Hipponen soittaa minulle ja erittäin nolona kertoo huonoja uutisia. Vaavin sisällä oli tullut sovittamattomia riitoja ja yhtye hajosi ja samalla yhtyeen puolelta haluttiin haudata tämä hanke. No eihän siinä sitten mitään voinut.
Meni joitakin vuosia ja Vaavi aktivoitui uudestaan hiukan uusitulla kokoonpanolla. Silloin tuli tämä kokoelma uudestaan puheeksi ja Hipponen innostui todella aiheesta. Vaavin rumpali ja taiteilija Tommi Micklin (r.i.p.) oli kuollut loppuvuodesta 2014 ja Hipposesta tämä kokoelma olisi yksi hyvä tapa muistaa Tommia.
Sen sijaan, että vanha jo oikeastaan valmis olisi kaivettu esiin, niin Kari halusi rakentaa sen kokonaan uudestaan. Edellisessä versiossa olisi ollut yksittäisiä biisejä sieltä täältä, mutta nyt Kari rakensi kokoelman useammasta selkeästä kokonaisuudesta. Ehkä se näin oli parempi, mutta kyllä minua hiukan harmitti, kun upea Kun Mä Lähden Ulos veto jäi pois.
Kari kertoo kokoelmasta: ”Ensimmäinen Romulaatikolle päätynyt demo on kesäkuulta 1979. Blomin Atte oli toukokuussa yhteydessä ja pyysi demoa kuultavaksi (”…ja laulu olisi hyvä kuulua, jotta sanoista saa selvää, muuten saa olla suttuinen”). Salossa Puljun treenikämpällä minä taltioi Uutiset ja Sään vanhan 2x15W 6-kanavaa pikkumikserin läpi livevedot kasettinauhurille. Tämän demon avulla Vaavi siirtyi Johannan artistikattaukseen.
Seuraavat livetallenteet ovat kesäkuun 1980 Provinssirockista ja elokuun 1981 Nivalan keikalta. Seinäjoella kaikki bändit taltioitiin Provinssi-Rock ´80 Live tupla-albumia varten. Olin saanut tallenteista cd-koosteen jo 1990-luvulla Jukalta ja tuolta noukittiin julkaisemattomat vedot. Nivalan keikka tallennettiin kasettinauhurille suoraan Vaavin 12-kanavaisesta mikseristä. Romulaatikolle päätyneet biisit oli tarkoitus tehdä studiossa syksyllä 1981 Vaavin kolmannelle lp:lle. Mutta tuo keikka oli miun viimeinen Vaavissa; sitten matka jatkui kohti 7.Maailma ja SE bändejä.
Syksyllä 1984 Vaavin 1980–81 kokoonpano päätti palata yhteen ja joulun pyhinä 1984 äänitettiin Puljun salissa demo. Ajatuksena oli se, että tallennetaan biisejä, joita Vaavi soitti keikoilla 1980–81 mutta ne eivät olleet päätyneet levyille syystä tai toisesta. Korkeamäen Hande kävi soittamassa myös demolla. Olin saanut Korjuksen Tapiolta lainaksi äänityskalustoa eli 8-raita nauhurin, comp-limin ja mikserin tuota nauhoitusta varten. Vaavin mikrofonit riittivät tallenteen tekemiseen ja Romulaatikolle päätyi yksi biisi tuosta sessiosta.
Keväällä 1986 Vaavi kävi tekemässä Karjaalla lp:n, joka jäi julkaisematta. 1995 Tytöt Hymyilee cd:tä varten saimme osan tuon session masternauhoista digitoitavaksi ja loput biisit ja biisi/miksausversiot olivat minulla tallessa kasetilla. Romulaatikon yhdeksän viimeistä biisiä ovat Karjaan studiosessiosta eli melkein koko suunniteltu albumi.”
Romulaatikon nimi ja kansi-idea syntyivät pitkälti Micklinin Tommin muistoa kunnioittaen. Tommin valokuva- ja piirustusarkistot olivat päätyneet Hipposelle Isotuvan Ilkan ja Nurmisen Jorman avulla eli vanhat vaavimiehet tekivät yhdessä taustaduunin ja Tommin lapset antoivat luvan käyttää Tommin materiaaleja vapaasti. Hipponen kävi läpi kaikki omat vanhat kuva- ja lehtiarkistonsa läpi ja ”vaaviarkisto” oli kasassa. Hipposen ajatuksena kansia työstäessään oli saada kokoelman kansiin kuvallisena kerrontana Vaavin tarina 1978-1988 ja samalla Tommin läsnäolo ja merkitys Vaaville näkyväksi. Elokuussa 2016 kannet olivat painokunnossa ja Hipponen masteroi Alhon Jarnon kanssa cd:n julkaisukuntoon.
