Avainsana: Vaavi

Olin julkaissut vuotta aikaisemmin Vaavin demo- ja livekokoelman CD:nä. Sen jälkeen Kari Hipponen alkoi puhua uuden Vaavi levyn tekemisestä. Olin nähnyt bändin viimeisen vuoden aikana pari kertaa livenä, ja tiesin sen olevan hyvässä iskussa, joten mikäs siinä. Bändin kokoonpano oli nyt Ilkka Isotupa (laulu, kitara), Kari Hipponen (kitara, laulu), Frans Hipponen (basso, laulu) ja Juho Kavasto (rummut, laulu). Frans on Karin poika.

Kari Hipponen kertoo levyn taustoista: ”Biisejä oli jäänyt erilaisista syistä talteen 1970-, 80-, ja 90-luvulta. Ja myös muutama uudempi biisi alkoi löytää tiensä Vaavin työpöydälle. 2015 alettiin olla siinä tilanteessa, että uusi Vaavi-lp oli enää muutamaa biisiä vaille valmistumassa. Syksyllä 2016 alkoi sitten cd-julkaisun  viimeinen voitelu Salon ja Tampereen treenikämpillä.

Albumin esituotannon loppusuoralla alkoi hahmottua, että tätä levyä työstettiin julkaisukuntoon marraskuussa 2014 kuolleen Tommi Micklinin muistolle – Harmaa Mies biisi kuvailee yhdestä näkökulmasta Tommia ja tuosta biisistä löytyi lp:lle nimi. Ja ajatus levyn kannesta syntyi saman tien eli Fia Hipposen maalaus olisi juuri sopiva tähän yhteyteen. 

Kämäset Jukkeli oli kuullut, että Vaavi on menossa studioon alkuvuodesta 2017. Tapaaminen sovittiin ja tulos oli se, että albumi julkaistaisiin Kämästen Levyjen toimesta myös vinyylinä [minä olin luvannut julkaista vain CD:n, Jukan huom.]. Projekti sai näin lisää painetta ja myös duunia. Studioaika saatiin sovittua Viitasen Janin kanssa Headline Studiolle helmikuulle 2017 – kaksi viikonloppua ja lisäksi pari päivää miksaukselle. Studiossa oli tarkoitus toimia ns. vanhanliiton metodeilla eli pohjat livenä, ei käytetä klikkiä ja päällesoitot & laulut tehdään mahdollisimman tehokkaasti turhaa sekoilua vältellen  – viikossa levy valmiiksi miksauksineen oli metodina ja sen mukaisesti treeneissä valmistauduttiin studioäänityksiin.

Vaavin vuodenvaihteen viimeistelytreenit päättyivät siihen, että rytmiryhmä kadotti yhteisen sävelen ja Pepe totesi, että levylle hän voi tulla soittamaan mutta keikoille hän ei enää lähde.  Jo 1970-luvulla alkanut bändin pitkä perinne kalkkiviivoilla tapahtuvasta kaaoksesta sai näin jälleen uuden version. Tilanne oli se, että jos levy tehdään, niin keikoille on pakko päästä – levyä pitää promotoida ja bändin pitää saada maksettua studiokulut. Stupido Booking oli kiinnostunut hoitamaan keikkamyynnin eli nyt piti nopeasti päättää, tehdäänkö levy vai unohdetaanko koko homma. Tammikuun alussa 2017 soitettiin Tampereella koesoitto Juho Kavaston kanssa ja homma toimi niin hyvin, että studioaikoja ei alettu perua. Pepe soitti levylle rummut ja oli muutenkin täysillä mukana studiotyössä ja maaliskuussa alkoivat treenit Juhon kanssa keikkasetin rakentamiseksi. Huhtikuun lopulla 2017 alkoivat lp:n promokeikat. Juho oli Vaavissa 2017–19 ja Pepe palasi rumpaliksi 2022 Vaavin aktivoituessa uudelleen.

Levyn äänitykset sujuivat kutakuinkin suunnitelman mukaisesti. Janin kanssa minä olin tehnyt töitä monen projektin parissa jo 1990-luvun alusta lähtien ja muutkin vaavit olivat tehneet studiohommia Viitasen kanssa useamman kerran. Miksauksessa otettiin huomioon se, että levy julkaistaan myös 33:na eli masterointiin tehtiin sopivan teknisesti turvallista äänimaailmaa kahta erilaista masterointia varten. Maaliskuun alkuun oli sovittu masterointi Alhon Jarnon kanssa ja homma eteni kuten aina Jarnon kanssa – sulavan joutuisasti.”

Levy lehdistötiedotteessa todettiin mm. : ”Punk, Uusi Aalto, Vaihtoehto-rock – kaikkia näitä on käytetty kuvaamaan Vaavin musiikkia vuodesta 1978 lähtien. Bändi itse on halunnut aina tarjota kuuntelijoille vain vaihtoehdon valtavirralle. …. Vuodesta 2007 lähtien bändi on tehnyt taas säännöllisesti muutaman keikan vuodessa ja viime vuonna yhtye alkoi toimia vakavammalla mielellä uudestaan. Silloin ilmestyi julkaisemattomista tallenteista koottu ”Romulaatikko” (HILL-053) ja nyt on vuorossa ”Viimeinen Elävä Köyhä”. Tämä on ensimmäinen kokonaan uutta materiaalia sisältävä Vaavi-albumi vuoden 1981 jälkeen. Levy osoittaa, että yhtyeelle aikoinaan tavaramerkeiksi muodostuneet tarttuvat uuden aallon melodia, omaperäinen katsantokanta ja hienosti rullaava toteutus ovat tallella.”

Turun Sanomat kirjoitti levystä mm. näin: ”Dystopia uusi levy ei ole, vaikka sille Maailmanloppu mahtuukin. Vaavi, jonka takavuosien miehistöstä jäljellä ovat laulaja-kitaristi Ilkka Isotupa ja kitaristi Kari Hipponen, pitää kiinni poikavuosiensa punk rockista ja uudesta aallosta – hyvässä ja pahassa. Levyn alku tekee selväksi, että perusasiat ovat hanskassa”

Kari Hipponen oli tullut minulle paremmin tutuksi 80-luvun lopulla, kun Kari alkoi toimia YO-talolla äänimiehenä. Talolla tuli usein juteltua ja pikkuhiljaa ystävystyttyä. Ja kun Tampere nyt ei hirveän iso kaupunki oli, niin Hipposeen tuli törmättyä muutenkin. Vuonna 1995, kun Johanna oli julkaisemassa Vaavin kokoelmaa Tytöt Hymyilee, tuli Karin kautta minulle pyyntö, josko kirjoittaisin liner notesit kokoelmaan. Tämähän kävi minulle erinomaisesti.

Ajan kanssa selvisi, että Karilla oli tallessa mittava arkisto Vaavin demoja ja liveäänityksiä. Kari toimitti näistä valikoituja paloja minulle kuunneltavaksi. Tässä materiaalissa oli aivan riemastuttava versio Johnny Moped klassikosta Incendiary Device, joka oli käännetty nimelle Kun Mä Lähden Ulos.

Vaavi aktivoitui uudestaan vuonna 2007 ja sieltä tuli nähtyä useampikin erittäin hyvä keikka, niin alkoi itää ajatus, että Vaavin kanssa olisi kyllä hienoa tehdä yhteistyötä – olihan se sentään niin nuoruuden tärkeitä bändejä itselle. Otin asian puheeksi Hipposen kanssa, ja asiahan sopi Karille ja koko muulle yhtyeelle. Uudesta levystäkin puhuttiin, mutta päätettiin, että ensin julkaistaan näiden arkistojen aarteiden parhaat CD:nä.

Työhön ruvettiin ja Kari kokosi CDr:nä, jossa oli hänen ehdotuksensa biiseistä, jotka kokoelmalle laitettaisiin. Setti oli hyvä ja kirsikkana kakunpäällä oli tuo Kun Mä Lähden Ulos. Asiaa lähdettiin nyt edistämään niin sanotusti voimakkaasti, mutta ei mennyt kuin viikko niin Hipponen soittaa minulle ja erittäin nolona kertoo huonoja uutisia. Vaavin sisällä oli tullut sovittamattomia riitoja ja yhtye hajosi ja samalla yhtyeen puolelta haluttiin haudata tämä hanke. No eihän siinä sitten mitään voinut.

Meni joitakin vuosia ja Vaavi aktivoitui uudestaan hiukan uusitulla kokoonpanolla. Silloin tuli tämä kokoelma uudestaan puheeksi ja Hipponen innostui todella aiheesta. Vaavin rumpali ja taiteilija Tommi Micklin (r.i.p.) oli kuollut loppuvuodesta 2014 ja Hipposesta tämä kokoelma olisi yksi hyvä tapa muistaa Tommia.

Sen sijaan, että vanha jo oikeastaan valmis olisi kaivettu esiin, niin Kari halusi rakentaa sen kokonaan uudestaan. Edellisessä versiossa olisi ollut yksittäisiä biisejä sieltä täältä, mutta nyt Kari rakensi kokoelman useammasta selkeästä kokonaisuudesta. Ehkä se näin oli parempi, mutta kyllä minua hiukan harmitti, kun upea Kun Mä Lähden Ulos veto jäi pois.

Kari kertoo kokoelmasta: ”Ensimmäinen Romulaatikolle päätynyt demo on kesäkuulta 1979. Blomin Atte oli toukokuussa yhteydessä ja pyysi demoa kuultavaksi (”…ja laulu olisi hyvä kuulua, jotta sanoista saa selvää, muuten saa olla suttuinen”). Salossa Puljun treenikämpällä minä taltioi Uutiset ja Sään vanhan 2x15W 6-kanavaa pikkumikserin läpi livevedot kasettinauhurille. Tämän demon avulla Vaavi siirtyi Johannan artistikattaukseen.

Seuraavat livetallenteet ovat kesäkuun 1980 Provinssirockista ja elokuun 1981 Nivalan keikalta. Seinäjoella kaikki bändit taltioitiin Provinssi-Rock ´80 Live tupla-albumia varten. Olin saanut tallenteista cd-koosteen jo 1990-luvulla Jukalta ja tuolta noukittiin julkaisemattomat vedot. Nivalan keikka tallennettiin kasettinauhurille suoraan Vaavin 12-kanavaisesta mikseristä. Romulaatikolle päätyneet biisit oli tarkoitus tehdä studiossa syksyllä 1981 Vaavin kolmannelle lp:lle. Mutta tuo keikka oli miun viimeinen Vaavissa; sitten matka jatkui kohti 7.Maailma ja SE bändejä.

Syksyllä 1984 Vaavin 1980–81 kokoonpano päätti palata yhteen ja joulun pyhinä 1984 äänitettiin Puljun salissa demo. Ajatuksena oli se, että tallennetaan biisejä, joita Vaavi soitti keikoilla 1980–81 mutta ne eivät olleet päätyneet levyille syystä tai toisesta. Korkeamäen Hande kävi soittamassa myös demolla. Olin saanut Korjuksen Tapiolta lainaksi äänityskalustoa eli 8-raita nauhurin, comp-limin ja mikserin tuota nauhoitusta varten. Vaavin mikrofonit riittivät tallenteen tekemiseen ja Romulaatikolle päätyi yksi biisi tuosta sessiosta.

Keväällä 1986 Vaavi kävi tekemässä Karjaalla lp:n, joka jäi julkaisematta. 1995 Tytöt Hymyilee cd:tä varten saimme osan tuon session masternauhoista digitoitavaksi ja loput biisit ja biisi/miksausversiot olivat minulla tallessa kasetilla. Romulaatikon yhdeksän viimeistä biisiä ovat Karjaan studiosessiosta eli melkein koko suunniteltu albumi.”

Romulaatikon nimi ja kansi-idea syntyivät pitkälti Micklinin Tommin muistoa kunnioittaen. Tommin valokuva- ja piirustusarkistot olivat päätyneet Hipposelle Isotuvan Ilkan ja Nurmisen Jorman avulla eli vanhat vaavimiehet tekivät yhdessä taustaduunin ja Tommin lapset antoivat luvan käyttää Tommin materiaaleja vapaasti. Hipponen kävi läpi kaikki omat vanhat kuva- ja lehtiarkistonsa läpi ja ”vaaviarkisto” oli kasassa.  Hipposen ajatuksena kansia työstäessään oli saada kokoelman kansiin kuvallisena kerrontana Vaavin tarina 1978-1988 ja samalla Tommin läsnäolo ja merkitys Vaaville näkyväksi. Elokuussa 2016 kannet olivat painokunnossa ja Hipponen masteroi Alhon Jarnon kanssa cd:n julkaisukuntoon.