Avainsana: Hundred Million Martians

Hundred Million Martians toista täyspitkää äänitettiin Baker Studiolla Turussa tammi-maaliskuun aikana useammassa sessiossa. Äänittäjänä ja tuottajana toimi Pate Kerkola. Äänityksiä tehtiin lähinnä, kun studiossa oli sopivia rakoja muiden äänitysten välissä. Kerkola saattoi soittaa koska vaan jollekulle bändistä ja sanoa jotein tyyliin että ”nyt olis tunti aikaa täällä studiolla, ehiks tulla soittaan pari kitararaitaa?” Jyrki muistaa myös ikimuistoiset läpi yön kestäneet taustalaulusessiot, joista hän lähti Tuomaksen kanssa suoraan töihin.

Aiemmin ilmestyneestä neljän biisin I Wanna Be Your Boyfriend CD-EP:ltä napattiin HMM:n oma tekemän tuon niminen biisi tälle levylle. Jyrki Mäkelä vastasi pääosasta biisimateriaalia, mutta myös Tuomas Pelttari kantoi oman kertonsa kekoon kolmella biisillä. Lisäksi Seppo Lehdonkivi sävelsi kolme biisiä, joihin Jyrki teki sanat. Levyn kannet teki bändin luottovisualisti Jarkko Salama. Kuten jo edellisen levyn kohdalla tuli selväksi, HMM ei pitänyt tekstien julkaisemista bookletissa, mitä minä taas halusin. Yhtye päätyi tällä kertaa taas omintakeiseen ja näppärään ratkaisuun: Inlay card (siis CD:n takakansi) painettiin kaksipuoleisena, mutta tray (se johon levy kiinnitetään) ei ollut tällä kertaa läpinäkyvä, kuten kaksipuoleisissa inlay cardeissa normaalisti on, vaan musta. Näin trayn keskireiästä näkyy aivan pieni pala tekstiä. Jos kuluttaja halusi nähdä mitä siellä on, niin tray piti irrottaa kotelosta.

Levy julkaisu meni sitten omalla tavallaan pipariksi ja ilmestyminen siirtyi todella kummallisesta syystä. Alun perin oli ajateltu, että levy ilmestyisi 13.5.1990 samaan aikaan kuin The Phantom Tonesin Phantastico CD-EP ja että Turun Dynamossa pidettäisiin kahden levyn julkkarit samaan aikaan. Se selvisi jo hyvissä ajoin, että tuohon eivät levyt ehdi. Levyjulkkaripäivämäärästä pidettiin kuitenkin kiinni, koska bändin Ruisrockin keikka oli puoliksi sovittua sillä argumentoinnilla, että yhtyeeltä ilmestyy uusi levy juuri ennen kesää. Ruisrock esiintyminen sitten toteutuikin.

Perjantai 21.5.1999 CD-Linjalta tuli sähköpostia, että levyt ovat valmiit ja että niistä lähti 100 Ruotsiin jakelijan varastoon, MNW levytukun toiminta oli tuolloin keskitetty Ruotsiin, ja loput minulle. Naputtelin MNW:n Suomen viikkokirjettä varten tekstin ja kaiken piti olla OK, mutta … Tiistaina 15.6.1999 MNW:n Tomppa lähettää ihmettelevän mailin: Hundred Million Martiansin levyä ei ole vieläkään tullut varastoon. Hätääntyneenä soitin CD-Linjaan, josta levyt olivat lähteneet sinne ja sain päivämäärän 20.5., pyysin CD-Linjaa vielä etsimään rahtikirjan. Sitten Tompalle soitto, että kyllä levyjen pitäisi olla siellä. Tomppa sanoi käskevänsä varaston etsiä niitä. Tunnin päästä CD-Linja ilmoittaa rahtikirjan numeron, mutta toteaa samalla, että levyt ovat todennäköisesti menneet Warnerin varastoon Kistaan yhdessä jonkin Johannan lähetyksen kanssa, ja että sieltä levyjä oli kysytty, mutta kukaan ei tiennyt niistä mitään. Tieto Tompalle, joka kertoi samalla, että etsintä ei – tietenkään – ollut tuottanut tulosta. Taas soitto CD-Linjaan, joka lupasi mahdollisimman pikaisesti tehdä vastaavan erän levyjä ja laittaa ne pikana Ruotsiin. Kyllä otti päähän. CD-Linja saa sata kappaletta levyjä tehtyä 17.6.1999 ja lähetettyä ne nyt oikeaan osoitteeseen. Julkaisupäivä sovitaan 11.7.1999 jotta levyt varmasti ovat perillä ja jotta tiedot saadaan uuteen viikkokirjeeseen ja muukin byrokratia pyöräytettyä.

Lehdistötiedotteessa levystä kerrottiin seuraavaa: ”Levyn biisimateriaali rajautuu hienosti avausbiisin kärpäspaperikertosäkeellä varustetun, ylikierroksilla punkpoppaavan Where Ever You Are I Hope That You’re Happy Now ja levyn rauhalliseen tunnelmointiin päättävään Cool Shades väliin. Tuohon väliin mahtuu suvereeni ”brittiläis-ruotsalainen” poppisbiisi Milk Turned Sour kuin glampunk vaikutteinen It Could Be Cool Tomorrow ja aina kantrisävyihin asti kipuava Spotlight.Now! Levyn tuottajana tällä kertaa häärinyt Pate Kerkola on puristanut HMM:sta tiukan ydinmehun irti ja loihtinut levylle uskomattoman tuhdit ja selkeät soundit.”

Joachim Hiller kirjoitti Ox-Fanzinen numeroon 31 levystä näin: ”Ist es Punkrock, den Nachwuchsbandwettbewerb einer finnischen Brauerei zu gewinnen? Kommt auf das Bier an, würde ich sagen… HMM ist das jedenfalls gelungen, und nach der als Preis gewonnenen CD-EP haben sie jetzt ihr Debütalbum aufgenommen. Das stellt die Fünf aus dem Norden als Lederjacken und Chucks tragende Punkers dar, die ein bisschen RAMONES genascht haben, aber sonst doch eher in England zuhause sind, gerne locker aus dem Handgelenk geschüttelte Pop-Punk-Songs in bester BUZZCOCKS-Manier spielen und sich dabei erfreulicherweise von Mainstreamgerocke halbwegs fernhalten, obwohl ihnen ein solides Rockriff doch was wert zu sein scheint – die frühen MEGA CITY 4 kommen mir da in den Sinn. Ist ’ne schöne Scheibe, die wirklichen Schmacht-Hits fehlen mir persönlich aber.”

Tammikuussa ilmestyneen Brighter Days ‎CD-EP:n tuomaa julkisuutta päätettiin hyödyntää mahdollisimman nopeasti ja yhtyeelle buukattiin studiosessio Tampereelle Headline studioon Jani Viitasen hellään huomaan. Huhti-toukokuun bändi oli treenannut ahkerasti ja hionut albumin materiaalin valmiiksi ja 2.5.1997 aloitettiin sitten äänitykset. Jani Viitanen keksi kutsua Mikko Kangasjärvi soittamaan haitaria päätösbiisi Something About Youlle. Mikko kuunteli biisin tarkkaamossa puoleenväliin, totesi ”joo, mä meen nyt vetään” ja soitti biisin ykkösellä sisään kuulematta biisiä kertaakaan kokonaan läpi! Aikataulu oli tiukka ja bändille tuli tutuksi Janin lentävä lause ”Ei vaikuta levymyyntiin”, kun pohdittiin pitäisikö jotain kohtaa vielä hieroa. Putkeen homma ei kuitenkaan mennyt, sillä sunnuntaina 4.5. Jyrkiltä petti ääni, eikä kaikkia biisejä saatu laulettua. Aikataulu laitettiin uusiki, miksaus siirrettiin ja ylimääräinen laulupäivä bookattiin. 18.5. ollaan uudestaan studiossa ja 19.5. miksaus saadaan valmiiksi.

Sitten alkoi pikku hierominen masteroinnin ja kansien kanssa. Masteroimaan päästiin Petjan Control Studiolle vasta 29.7. Kansia myös hierottiin pidempään ja pientä erimielisyyttä oli levy-yhtiön ja bändi sekä kannen tekijän kesken. Kannen tekijän Jarkko Salaman kanssa jouduin vääntämään siitä, että bändin nimen pitää olla niin isolla kannessa, että siitä varmasti saa selvää. Bändi puolestaan ei olisi halunnut tekstejä booklettiin, joka tuohon aikaan Hiljasilla oli tapana. Kompromissi oli, että tekstit laitettiin vihkoseen lähes lukukelvottomana yhtenä putkena/neliönä.

Tuohon aikaan oli muotia laittaa levylle niin sanottu piilobiisi; oletetun viimeisen biisin jälkeen laitettiin muutama minuutti tyhjää ja sitten vielä biisi, jota ei mainittu kansissa. Jos kuuntelija ei huomannut pysäyttää levyä, niin yllätyksenä tuli kun kaiuttimet heräsivät eloon hetken päästä. Bändin nerokkuutta ja omalaatuista huumorintajua osoitti se, että he halusivat tehdä käänteisen piilobiisi. Levyn kanteen kirjattiin viimeiseksi biisiksi Fooled, ja sen tekstikin oli mukana, mutta sellaista biisiä ei luonnollisestikaan levyllä ollut mukana.

Levyn tiedotteeseen levystä kirjoitettiin muun muassa: ” Hunderd Million Martians on nimenomaan melodioiden ja kitarakäytön mestari, joka kunnioittaa powerpopin parhaita perinteitä lähtien Buzzcocksista ja Cheap Trickistä päättyen Mega City 4:in ja Wildheartsiin. Lyhyet, iskevät ja melodiset popbiisithän eivät koskaan onneksi mene pois muodista, ja voimasoinnut uppoavat aina. Tarttuvia kertosäkeitä ei säästellä, ja kitaroiden surinamaton päällä loistaa Jyrkin innostunut ja heleä laulutulkinta. Sinua on varoitettu: Marsilaiset ovat laskeutuneet!”

Levy sai erittäin hyvät arviot niin Suomessa kuin maailmalla. Hartbeat! Saksasta arvioi levyä näin: ”And they landed with a Bang! They Landed with a drum roll, fat guitars and one of the greatest opening liens in the history of recorded music. Martian Arts is the most consistently good power pop to come out of the Europe for a long time.” Big Take-over USA:sta puolestaan: ”The ace track A Perfect Pop Song from this CD pretty damn near lives up to its title – three minutes of irresistably catchy tunefulness and one of the best songs you’ll hear all year. And there’s no lack on 13 other tracks – they’re all bursting with melody, harmony and energy.”

Hundred Million Martians tuli tietoisuuteeni, kun pidin Soundissa Demoefekti-palstaa. Yhtyeeltä tuli parikin hyvää demo ja kiinnostuin yhtyeestä. Vaikka periaatteessa oli jo päättänyt, että nyt ei uusia yhtyeitä oteta, niin tämä yhtye piti tsekata. Kyselin saisiko bändi itselleen keikan Tampereelle. Jyrki Mäkelä muistelle, että homma meni tämän jälkeen näin: ”Koska keikan järkkääminen tuntui olevan ylivoimaista, oli päivänselvää, että Koff Rock -kisaan olisi osallistuttava, että pääsisimme esiintymään Jukan (olin kisan tuomaristossa, Jukan huom.) silmien eteen. Demo tehtiin tällä kertaa lainatulla kasiraiturilla treeniksellä ja miksattiin alakerrassa Suurlähettiläiden(!) studiossa. Demo tuotti toivotun tuloksen ja pääsimme visassa semifinaalin kautta finaaliin ja aina voittoon asti.”

Kisan voittaja sai studioaikaa, sekä sai tehdä CD-EP:n. Olisi ehkä pitänyt jäävät itsensä finaalin tuomarina, mutta ajattelin, että jos tuomaristossa muuta ovat samaa mieltä kanssani bändin erinomaisuudesta, niin sehän vain vahvistaa sen, että bändi on mainio. Lisäksi ajattelin, että jos bändi tekee Koffin laskuun ekan EP:n, niin sen tuoma julkisuus helpottaa täyspitkän levyn myyntiä, joten miksipä ei. Ja niin siinä kävi, että Hundred Million Martians voitti skaban ja pääsi tekemään tämän levyn Koffin laskuun. Hommassa oli vielä sellainen pikku ironia, että Pasi Hjerppe oli tuolloin Olvin myyntiedustaja!

Kisan jälkeen asiat etenivät nopeasti. Koff Rock -finaali oli lokakuussa, marraskuussa oltiin studiossa ja joulukuussa oli jo levyt käsissä, vaikka virallinen ilmestymispäivä olikin tammikuussa 1997. Äänitykset tehtiin Turussa Barker-studiolla Pate Kerkolan johdolla ja sujuivat sangen jouhevasti.

Bändi oli koko uransa ajan todella aktiivinen kaikessa tekemiseen liittyvässä ja hyviä ideoita oli vaikka kuinka paljon. Tämän EP:n nimibiisistä yhtye teki itse professionaalin tason (sen aikaisilla mittareilla) videon. Brighter Days äänitettiin sittemmin uusiksi Martian Arts albumille.

Koska EP oli tehty ennen kaikkea promotarkoituksessa, yhtye antoi sitä minulle ison nipun ja minä lähettelin sitä ympäri maailmaa. Sitä arvioitiin mukavasti ympäri maailmaa. Saksalainen Ox-fanzine kirjoitti siitä: ”Ach ja, Finnland. HMM kommen von dort, aus Turku, um genau zu sein. Irgendwie ist ja nichts einzuwenden gegen ihren hochtourigen Rock’n’Roll mit hymnischem Chorgesang, aber mit den HYBRID CHILDREN haben sie leider schon innerhalb ihres Landes fette Konkurrenz, gegen die sich erst durchsetzten müssen.” Jenkkien Maximum Rock’n’Roll puolestaan: “A four song CD EP of well produced pop punk with a very pop feel. Kinda reminds of GIGANTOR and major label type pop punk. Two of the tunes are pretty decent and a DAMNED tribute is worth a mention.”