Poikkesin Islannissa ja kävin samalla paikallisessa punkmuseossa. Paikka oli mielenkiintoinen ja museo-opas selitti innolla asioita. Ajattelin että jotakuta voisi paikka ja Islantilainen punk kiinnostaa, joten raapustin museosta lyhyen esittelyn / arvion.
Museon sisäänkäynti
Koko museo on yhden kaverin aikaansaannos – tietysti se nimi meni ohi, kun en sitä heti kirjoittanut muistiin. Kaverilla oli halu antaa jotain takaisin scenelle, dokumentoida Islannin punkliike ja hiukan ylimääräistä rahaa. Kun idea ja halu oli, niin löytyivät keinotkin. Aivan Islannin keskustassa oli ollut yleinen käymälä. Sellainen maan alla oleva, joita Suomessakin oli vielä 70-luvulla. Se oli ollut suljettuna jo kymmeniä vuosia, mutta sitä ei oltu purettu. Siitä syntyi idea, että mikä olisi parempi paikka undergroundmuseolle kuin maan alla oleva käymälä. Kaveri kävi kaupungin kanssa keskusteluja paikasta ja sai luvan rempata sen museokäyttöön. Vuonna 2016 kaikki oli valmista ja museo avautui.
Tästä ovesta sisään
Tila on melko pieni, mutta se on todella hyvin käytetty ja tarina alkaa jo museon ovesta. Siitä astutaan pieneen eteiseen, josta pääsee lipunmyyntiin ja museokauppaan (josta löytyy T-paitaa ja museon oma kokoelma-CD:tä ja muutamia muita levyjä). Varsinainen museokierros alkaa eteisestä oikealle. Siitä päästä käytävään, jonka varrella on kolme pienempää WC-koppia ja yksi isompi. Kaikki käytävän seinät sekä WC-kopit on vuorattu valokuvilla ja teksteillä, jotka kertovat kronologisesti, kuinka punk alkoi ja levisi Islannissa. Lisäksi museossa on pari videomonitoria, joissa pyörii videomateriaali, useammat kuulokkeet, joilla voi kuunnella ääninäytteitä, sekä pikku nippu muuta esineistöä (soittimia, vaatteita, jne.). Varsinaisen esittelyn jälkeen tullaan huoneeseen, jonne on koottu lavalle koko bändin soitin arsenaali. Sen vieressä on takkeja ja muita rekvisiittaa.Siinä voi sitten pukea itsensä ja kaverinsa islantilaisiksi punkkareiksi ja ottaa kuvia soittamassa tuossa tilassa. Tämän tilan jälkeen ollaankin sitten takaisin museokaupassa. Tila ei siis ole valtava, olisiko jotain 70 neliötä, mutta se on käytetty tehokkaasti ja ainakin asiaa etukäteen vain pintapuolisesti tietävälle tulee sellainen kuva, että kaikki oleellinen saadaan kerrottua niin islanniksi kuin englanniksi.
Esittelytekstejä museon seinillä
Jos Suomessa punk todella alkoi Ramonesin keikoista vuonna 1977, niin Islannissa samanlainen herätys tapahtui vuonna 1978, kun Stranglers kävi Reykjavikissa. Seuraava ulkolainen vieras oli muuten, sanoisinko yllättäen, saksalainen Big Balls & The Great White Idiot. Aluksi ulkolaisten bändien keikat olivat yksittäisiä, mutta hiukan myöhemmin The Fall teki sitten jopa kolmen keikan rundin Islannissa. Fall olikin monen islantilaisen bändin innoittaja.
Yksi pienistä kopeista
Stranglersin innoittamana perustettiin syksyllä 1978 aluksi vitsinä Fræbbblar, josta pian tuli oikea bändi. Sen jälkeen bändejä alkoi tulla lisää. Yksi aktiivisista varhaisista tekijöistä oli Björk. Hänellä oli jo vuonna 1978 Spit and Snot tyttöbändi – lienee nyt saa käyttää sanaa tyttö, sillä Björk oli tuolloin 13-vuotias. Spit and Snot ei levyttänyt, mutta pari vuotta myöhemmin perustettu Tappi Tikarass teki jo kaksi albumia. Björkin myöhemmät tekemiset on sitten silkkaa historiaa. Varhaisista Islannin punkbändeistä kannattaa ehdottomasti mainita vielä ainakin Purrkur Pillnikk, Q4U ja Utangardsmenn, sekä oma suosikkini Bubbi Morthens. Punkin ensimmäinen aalto loppui Islannissa vuoteen 1983, mutta kipinä jäi elämään ja aika ajoin maasta tullut varteenotettavia alan yhtyeitä.
Isompi koppi, vasemmassa ylänurkassa näkyy yksi näytöistä
Kun kierros oli ohi, sain museon oppaalta hyvät keikkavinkit (valitettavasti punkkia ei sattunut niille päiville, kun olin kaupungissa), sekä suosituksen kaupungin parhaasta levykaupasta Lucky Recordista. Se oli ihan eurooppalaisessa mittakaavassa mukavan kokoinen ja tarjonnaltaan laaja. Sieltä sitten tuli täydennettyä omaa Islantipunk-kokoelmaani.
Jukka Junttila
Vaimo kokeili punkvaatteita
PS. Erikoiset museot Reykjavikissa eivät tähän lopu. Vain kahden minuutin kävelymatkan päässä punkmuseosta on penismuseo. Se esittelee eri nisäkkäisen peniksiä ja onpa siellä oma osasto taruolentojen (trolli, tontut, jne.) peniksistä. Todella hämmennyin vitriinin edessä, jossa oli yllä kuva Islannin käsipallon maajoukkueesta vuodelta 2008. Kuvan alla olivat metalliin valetut kunkin pelaajan penikset – koko vaihtelu oli melkoinen, mutta nimiä ei sentään oltu mainittu.