Tulevat julkaisut (päivitetty lista):

Alkuvuoden alustava julkaisusuunnitelma näyttää alla olevalta. Muutokset todennäköisiä aikataulujen suhteen ja voi sinne vielä joku uusikin julkaisu vielä mahtua.

Hertsi Putos Kyydistä: Pipa Jäi Pornokauppaan EP

Julkaisu: 15.1.2021

Hertsi Putos Kyydistä soittaa vihaista ja turhautunutta suomenkielistä punkrokkia. Yhyteen neljä biisiä sisältävä ”Pipa” ammentaa jostakin Laman ja Ratsian väliltä, Kivesveto Go-Go -mielleyhtymiäkin on yhtyeen edellisten levyjen arvioissa löydetty.

The Boasters: toinen EP (7”)

Julkaisu: helmikuussa 2021

Street- ja Oi-punk on saanut toisen kitaristin myötä lisää väriä ja uutukainen siirtää yhtyetä pari askelta kohti actionrockia.

Kansikuva ei ole lopullinen.

Miika ja Yari: Hiekkalaatikolla / Soita Polaroid

Julkaisu: maalis-/huhtikuussa 2021

Kaksi legendaa tekivät yhdessä pari aivan käsittämättömän loistokasta biisiä. Melodioihin uskotaan, vanhaa punksärmää löytyy ja toteutus on huippua. Niin ja kolmas legenda piirsi valloittavan kannen.

Nowadays: Tytöt Piirtää Sydämiä Seiniin (LP)

Julkaisu: huhtikuussa 2021

Yhden singlen klassikkobändi Kouvolasta vuodelta 1980, jossa iso nippu muista kokoonpanoista tunnetuksi tulleita soittajia. Arkistot ovat avautuneet ja tältä levyltä löytyvät singlesessiossa äänitetty ylimääräinen biisi. Legendaarisessa Microvox studiossa äänitetty sessio, sekä treenikämppä nauhoituksia. Vihdoinkin pääsee kuulemaan mihin tällä bändillä oli rahkeita.

Mustat Kalsarit: Yö (LP)

Julkaisu: huhti-/toukokuussa 2021

Minna Kallisen ja Juuso Paason luotsaama Mustat Kalsarit pääsee kolmanteen pitkäsoittoonsa. Pop ja Suomirock termejä voi tämän yhteydessä käyttää, vaikkakin nuo on piilotettu lo-fi estetiikan ja Kolla Kestää hengen alle.

Kansikuva ei ole lopullinen

Ison brittipunkbändin single – neuvottelut viimeisessä vaiheessa, joten ihan vielä ei nimeä voida julkaista.

Hiljaiset julkaisut osa 80 – Juggling Jugulars: Positively Fed Up! (mini-CD; Hiljaiset Levyt HICKS-045) 1996

Petteri Mikkilä kertoo mitä bändille tapahtui edellisen ja tämän levyn välissä: ”for Humanity oli koostunut vuosien 1990-1994 materiaalista ja oli luokiteltavissa vielä melodisemman punk/hc:n kategoriaan, niin sen jälkeen alkoi tyyli hieman muuttua. Nyt alkoi tulla uutta materiaalia, joka oli huomattavasti nopeampaa ja rajumpaa – melodioiden kustannuksella. Jopa siinä määrin, että keväällä 1995 bändiin pestattiin uusi ankaramman ulosannin omaava huutaja Sami pietarsaarelaisesta Ödeema-bändistä. Samin kanssa treenattiin koko kevät ja hän veti bändin kanssa muutaman keikankin kevään mittaan. Jantsa toi treeneihin myös vanhan bändinsä Treblinkan jäämistöstä pari biisiä (Muuttolinnut sekä Tuhoojavirus), joista Muuttolinnut -biisi päätettiin ottaa Juggling Jugularsin settiin. Loppukeväästä tuli kuitenkin jo aavistus, että tämä nopea hardcore ei ole sittenkään bändin lopullinen linja, joten bändi päätti hiukan ennen studiota jatkaa ilman Samia.”

Pari edellistä levyä oli tehty Tampereella. Nyt yhtye halusi tehdä äänitykset nopeasti Seinäjoella itse valitsemassaan studiossa ja äänittäjän kanssa. Studiopäivä oli sunnuntai 21.5.1995 ja paikka melko tuore Soundwall Studio, joka toimi vielä 90-luvulla Nuorisokeskuksen (aka Vanhan teatterin) tiloissa. Sinne bändi tuli suoraan Kuopiosta keikalta ja äänitti päivän aikana 16 biisiä. Äänittäjä Petteri Karri päivitteli alussa biisien runsasta määrää ja siihen varattua aikaa, mutta valmista tuli. Tiistaina 27.6.1995 äänitettiin laulut ja tehtiin miksaus. Valmiista biiseistä tiputettiin pois kaksi biisiä It´s Selfish sekä Not From My World). Levyn biiseistä kannattaa erikseen mainita Harmless Business? Toisen Vaihtoehdon sivuilla käytiin kiistaa Finnskin Recordsin nimellä natsilevyjä jaelleen levymogulin kanssa ja tästä kiistasta tehtiin tämä biisi. Lisäksi kansissa on muutama leike Toisesta Vaihtoehdosta.

Jantsa teki ja painatti levyyn Vaasassa Toisen Vaihtoehdon painopaikassa edulliset taiteltavat kaksiväriset julistekannet, joihin hän oli liittänyt strippejä anarkistiselta Wildcat-sarjakuva-albumeilta (taitelija Donald Rooum) sekä kääntöpuolen julisteeksi jostain perulaisesta punk-zinestä löytyneen kansikuvan. Tästä kuvasta tehtiin myöhemmin Juggling Jugulars  -paitojakin.

Levyn biisejä tuli löytymään aika monelta julkaisulta. Puolalaisen Trująca Fala julkaisu ...So Fucking Fed Up! piti sisällään kaikki Positively Fed Up! ja …For Humanity biisit. Saksalainen Break The Silence julkaisi Juggling Jugularsin kokoelma-CD:n The First Decade, jolla on useampikin tämän leyvn biisi. Yksittäisiä biisejä löytyy seuraavasti: No Fucking War ja Master saksalaiselta They Won’t Take Us Alive LP:ltä, Liberation ranskalaiselta Okara / Kamizole Benefit CD:ltä ja Popularized Fascism saksalaiselta Missing In Action LP:ltä. Minulle ei ollut osaa eikä arpaa näihin julkaisuihin, vaan bändi hoiti nämä aivan itse.

Hiljaiset julkaisut osa 79 – Mahtavat Lämpöpussit: Tahkoten (mini-CD; Hiljaiset Levyt HILL-024) 1995

Mahtavat Lämpöpussit oli kokenut isoja miehistönmuutoksia sitten ensi single. Toinen kitaristi Lahtinen oli jättänyt bändin ja epäonnistuneen Oulun keikkareissun jälkeen Pesosen Raimokin lähti yhtyeestä ja hänen tilalleen rumpuihin tuli Kari Salminen, joka oli soittanut Wrumissa. Raimon lähtö oli siinä mielessä minulle ikävä, että Raimo oli se jonka kanssa olin kaikki asiat hoitanut. Salomies toki oli bändin nokkamies ja tehnyt isoimman osan biiseistä, mutta Raimo oli se jolta kaikki käytännön asiat hoituivat.

Biisimateriaali tälle levylle on hiukan erilaista mitä olin varhaisten demojen pohjalta kuvitellut. Salomies otti mukaan lähinnä omia biisejään – vain Kohtaaminen oli Koistisen ja Palviaisen käsialaa. Osa kappaleista oli aika vanhoja – Kauneus ja Terveys oli kahdeksankymmenluvun loppupuolelta. Erinomaista materiaali kaikki.

Levy äänitettiin KC-Sound Studiossa Turussa. Äänittäjänä toimi Christer Karjalainen. Palviainen muistelee, että levynteko oli yhtä juhlaa, biisit oli treenattu hyvin ja ilmapiiri äänityksissä hyvä. Eero Hyyppä (tunnetaan myös nimellä Eero Jones) auttoi tuottamisessa ja soitti vielä syntsat Täydellisyys biisiin. Eero Pentti puolestaan hoiti kuljetusten lisäksi taustahuudot Tanssi –biisiin.

Levyn masteroi Petja Valasvaara, kansikuvan maalasi Ninni Koskivaara ja kannet kasaan laittoi Jari Myllykoski. Minä puolestani kirjoitin tiedotteen, jossa luki muun muassa: ”He ovat tahattoman undergroundin kuninkaalta ja flegmaattisen sekä apaattishenkisen punkin lipunkantajia – huomenna, sillä tänään ei jakseta lähteä lippua kantamaan.” Tuo viittasi myös siihen, että bändin aktiviteetti oli selvästi laskenut Raimon lähdön jälkeen. Kuvaava yhtyeelle on Palviaisen Jaakon kertoma tarina levynjulkkarikeikasta: ”Meillä oli levynjulkkarikeikka ravintola Moselissa, Ursininkadulla Turussa.  Siellä me sitten Salmisen kanssa päivystettiin, mutta Salomies ei päässyt koskaan paikalle.  Ehdin jo huolestua aika helvetisti illan kuluessa, kunnes seuraavana päivänä sain herran avaamaan ovensa, vaikka hän olikin sillä hetkellä kylvyssä.  Kun kysyin varovasti, että mitä vittua, niin sain aran vastauksen: ”Mutta, kun mä tulin hulluksi.”  Eihän siinä voinut muuta kuin todeta, että niin.” Tämän levyn jälkeen bändi hiipui pikkuhiljaa pois.

Hiljaiset julkaisut osa 78 – The Nightingales: Circus Delirium (CD; Hiljaiset Levyt HILL-023) 1995

Marko Kantolalla oli selkeä visio, kun tätä levyä lähdettiin tekemään. Hän halusi tuottajaksi Tumppi Niemelän koska Tumppi näki äänityssessiot enemmänkin taiteellisina kuin teknisinä tapahtumina. Tuolla tarkoitan, että Tumppi heittäytyi tilanteeseen; kun Ticon Ticon saunalla oli hyvä kaiku, sitä hyödynnettiin, vaikka pieniä teknisiä ongelmia tuli tai kun Tumppi sanoo Markolle: ”Sä oot nyt mustasukkainen sekopää etkä mikään iskelmälaulaja.”

Levy äänitettiin siis Kemissä Hiljaisille tutuksi tulleessa Ahti Kortaelaisen Tico Tico studiossa. Studio oli tuolloin nyttemmin jo puretun kivitalon yläkerroksessa aivan Kemin rautatieaseman vieressä. Talon alakerrassa oli Jope Ruonansuun (RIP) Washington Bar, räkälä isolla ärrällä. Tumppi hoiti niin äänittämisen kuin tuottamisen. Ahtia bändi näki vain öisin, kun tämä kävi tekemässä hassuja radiomainoksia tyyliin: ”parhaat sämpylät Köppösen leipomosta… nam nam”.

Pirttijärven Jorma opiskeli äänitysten aikaan Oulun konservatoriossa. Opintojen innoittamana hän oli kirjoittanut valmiit torvistemmat useampaan kappaleeseen (Cartoon of a Man, I’m in Love, The Day My Mom Flew over the Sidewalk, Looks Like Love ja Wizard King). Jorman opiskelukaverit (Esa Lappi – klarinetti, Jarmo Portaankorva –trumpetti ja Mika Kaijanen –pasuuna) soittivat lapusta torvet tyyliin ”kerrasta sisään”. Palkkio kavereille oli pizzat. Pöyhtärin Harri asui äänitysten aikaan Kemissä ja tuli tietenkin apupojaksi studiolle: veteli piuhoja, haki olutta kaupasta, lämmitti saunaa ja lauloi taustoja.

Psykedeelisiä yksityiskohtia pursuavan kannen piirsi Tuomo Räisänen, imatralaislähtöinen kuvataiteilija ja harrastelijamuusikko, johon Marko oli tutustunut, kun Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos ja Lahden taide- ja muotoiluinstituutti tekivät yhteisprojekteja joskus 1990-luvun alussa. Bookletin valokuvan otti Nina Alfthan ja kaiken painokuntoon laittoi Heikki Viitanen.

Levy sai ilmestyessään erittäin hyvät arviot ja se on kestänyt aikaa erinomaisesti. Tästä esimerkkinä vaikka se, että Tommi Liimatta vuonna 2018 valitsi sen Soundissa 1990-luvun merkittävimmäksi levyksi. Tommi kirjoitti levystä: ”Loistavan rovaniemeläisbändin klassikkoalbumi. Toisistamme tietämättä levytimme samana vuonna kappaleet samannimisestä leidistä: Galesilla oli Laura Bell, Absolla Ei, en ole rouva Bell. Delirium on täynnä käsittämättömän kovia kilkutuksia ja rokkauksia, potkuaksentteja ja balkanintummia sanaleikkejä ja vielä kaiken kruununa Jonathan, jonka kertosäettä pääsin hoilaamaan lavalle asti, kun -06 värväsin Nightingalesin biisintekijä-basisti Marko Kantolan soololevybändiini The Test Pressings.

Suonna Kononen arvosteli Vinylmania-lehteen Guitarmania kokoelma CD:n, jolta löytyy Cartoon of a Man. Hän sanoi kappaleesta jotakuinkin, että ”vaikka Cartoon of a Man edustaakin ehkä enemmän pianomaniaa kuin guitarmaniaa, on se syy siihen, että levyn voisi ottaa mukaan autiolle saarelle.” Kononen tykästyi Jonathaniin niin paljon, että pyysi Kantolalta luvan sanoittaa sen suomeksi. Konosen Korpraali Kukkakaali-yhtye levytti sen nimellä Heikkinen.

Cartoon of a Man päätyi Guitarmanian lisäksi Reindeer Rock ‘95 CD:lle ja antoi nimensä Tug Recordsin julkaisemalle Nightingalesin kokoelmalle, jonka painottuu vahvasti Circus Delirium albumin biiseihin. Laura Bell puolestaan päätyi Tervetuloa Kioskiin Vol. 2 kokoelma-CD:lle.

Annetaanpa lopuksi puheenvuoro Markolle. Tässä lainaus Hannu Jokisen Pop-lehteen tekemästä jutusta: ”Kantola itse pitää Circus Deliriumia Nightingales uusimman lisäksi bändin parhaana ja hänelle henkilökohtaisesti tärkeimpänä levynä –  ”Tumppi Niemelän kanssa tehty Circus Delirium on hienoimpia hetkiä, mitä olen eläessäni kokenut: Tumppi ja mie huuetaan pitkin Ahtin studiota ja Pöyhtäri tuo meille pizzaa. Lopputulos oli loistava.”

Hiljaiset julkaisut osa 77 – Garbagemen: The Lost Tapes (MC; Hiljaiset Levyt HIOR-002) 1995

Olin aloittanut edellisenä vuonna ROIR kasettiyhtiön innoittaman ”vain kasetteina” –sarjan HIOR. Sen ensimmäinen julkaisu oli ollut Jalla Jalla, Greanhouse AC ja Nightingales yhteis-live Roi Soi. Tarkoitus oli julkaista halvalla erikoisempaa jo valmista materiaali kuten livenauhoituksia ja demoja. Tähän tarkoitukseen Garbagemen oli aivan erinomainen, sillä se oli äänittänyt matkan varrella ison nipun demoja ja keikkojaan. Roi Soi ei ollut myynyt mitenkään erinomaisesti ja kun tämäkin lähti liikkeelle aika nihkeästi, niin tämä sarja haudattiin vähin äänin. Se on harmi, sillä alustavasti oli jo puhuttu Kumikamelin varhaisten demojen julkaisemisesta – se olisi ollut todella mukava tehdä, ja toisaalta ajan kanssa nämä kaksi kasettia ovat kohonneet melkoiseen arvoon ja niitä kysellään minulta jatkuvasti.

Vaan takaisin Garbagemeniin. Billy Nieminen oli arkistoinut kiitettävästi kaikkea Garbagemeniin liittyvää ja ennen kaikkia nauhoituksia. Varhaisin demo on vuodelta 1985 Hallelujah! (Garbagemen) ja nauha uusin biisi on Woo, live I-klubilta 11.12.1993. Garbagemenin lisäksi nauhalla on yksi yhtyeen sivuprojketin Banaanimiesten nauhoitus. Banaanimiehet oli perustettu soittamaan Sting Raysin biisejä Suomeksi. Lisäksi nauhalle laitettiin television keskusteluohjelman nauhoitus, jossa Viktor Klimenko ja Ville Nisonen keskustelevat Garbagemenistä – tässä keskustelussa kristillisten arvojen mies Klimenko ei ymmärrä yhtyettä ollenkaan ja arvio yhtyeestä summautuu sanoihin ”Nuo pojat maksavat kyllä vielä kovan hinnan tästä”. Biisien ajakohdat ja lähteet on kansiin kirjoitettu hyvinkin tarkkaan, kunhan vain jaksa riittävästi tihrustaa. Nuo kannet teki tietenkin Billy Nieminen ja Billy tyylille uskollisesti ne ovat aivan täynnä kaiken laista sälää, joista osa on totta ja osa taas ei. Billylle ominaisesta huumorista yksi osoitus on kasettiin painettu teksti: ”Hurriganes lives”.

Omasta mielestäni tämä on erinomainen dokumentti G-miesten urasta ja ehdottomasti kannatti julkaista, varsinkin kun Nobody Move albumin jälkeen ei enää uutta pitkäsoittoa syntynyt.

Hiljaiset julkaisut osa 76 – Alivaltiosihteeri: Innostuneet Sonnit (CD; Hiljaiset Levyt HILL-022) 1995

Innostuneet Sonnit levyn tekeminen oli aika pitkä prosessi. Edellinen albumi oli ilmestynyt 1993, eikä uutta materiaali enää syntynyt samaa tahtia kuin ennen. Jälkeenpäin voi asian nähdä niin, että bändiltä oli innostus lopahtamassa, mutta ei sitä tuolloin huomannut. Kun tarvittava määrä kappaleita oli kasassa, niin studiota alettiin etsiä ja miettiä sitä miten levy tehdään. Heikuran Pasi muistelee asiaa näin: ”Kuudes studiolevymme Innostuneet Sonnit nauhoitettiin talvella 1995 ilman tuottajaa, keikkamiksaaja Meelis Niinin toimiessa äänittäjänä. Äänityspaikkana toimi ystävämme Petjan rakenteilla ollut pikkustudio. Keskellä rakennustyömaata tehty albumi tehtiin ehkä turhan optimistisella aikataululla, mutta ainakin kappaleessa Talo yllettiin johonkin, mihin yhtye ei aiemmin ollut päässyt. Ehkä kukaan ei odottanut tällaista kappaletta huumoriyhtyeeksi leimatulta nelikolta, mutta jos moisen aspektin tajusimmekin, se vain vahvisti tekemisen meininkiä. ”

Petja oli Advanced Art yhtyeen Petja Valasvaara. Studion Petja teki omaa bändiä, mutta vuokrasi sitä myös muille. Lisäksi Petja masteroi levyjä ja kun tämän levyn myötä yhteistyö alkoi (Petja masteroi tämän levyn), niin käytimme Petjaa aika pitkään tämän jälkeen levyjen masteroinnissa. Vaikka Pasi viittasi lyhyeen aikatauluun, niin levy äänitettiin 18.1. – 7.2.1995 välisenä aikana.

Tuosta jo mainitusta Talo kappaleesta ja koko biisitekoprosessista Simo Frangén kertoo: ”Tälle levylle Pasi teki ensin sävellyksen, antoi minulle kastin ja minä tein sitten tekstin. Ehkä tämä metodi muutti tekstejä vakavampaan suuntaan, tai sitten vain nuoruuden poikamaisuus oli Alivaltiosihteeri-orkesterista siirtynyt takavasemmalle. Tämä on sikäli harvinainen sanoitukseni, että tässä ei ole mitään ironiaa, vaan pyrin ihan oikeasti kuvaamaan lapsuuden pelkojani.”

Pasi tunsi Jukka Tilsan ja pyysi Tilsaa tekemään tähän kannet. Niistä tulikin todella upeat. Hauskaa, että yhteistyö Tilsan ja Hiljaisten Levyjen kesken alkoi näin. Sehän jatkui myöhemmin Jahnukaisten ja Irtopään kanssa. Kannet laittoi kokoon jälleen kerran Japa Mattila. Kansakunnan Selkärangasta tuli taas kaksoisnumero (16 ja 17), joka kattoi tämän albumin ja singlen. Lehden sai lähettämällä C5 kokoisen vastauskuoren Hiljaisten Levyjen postilokeroon.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 75 – Alivaltiosihteeri: Kännissä (CD-single; Hiljaiset Levyt HICKS-044) 1995

Alivaltiosihteerin tulevalta albumilta Innostuneet Sonnit julkaistiin ensimmäisenä CD-single Kännissä / Maailman mukavin mies. Singlebiisiksi oli kylläkin kaavailtu kappaletta Sä haluut olla koomikko, joka oli käännös Byrdin vuoden 1967 klassikosta So You Want to Be a Rock ’n’ Roll Star. Toisin biisi oli tutumpi minulle ja bändille Patti Smith Groupin raivoisana version vuodelta 1979, PSG:n kolmannelta albumilta. Etunojaa otettiin taas ja kappale äänitettiin ennen kuin saatiin vastaus käännöslupahakemukseen. Järkytys oli melkoinen, kun tuli tieto, että käännöslupaa ei irtoa. Tässä meni albumin avainraita suoraan studiolta varaston perimmäiselle hyllylle. Ei kestänyt kantti tehdä uudestaan sitä mikä oltiin tehty Tampereelle / Highway to Hellin kanssa, eli julkaistu ilman lupaa.

Vaikka Innostuneet Sonnit sessiossa biisejä oli kovin niukalti – albumille tuli vain yhdeksän kappaletta – mutta periaatteesta, että pikkulevyillä on aina jotain mitä albumeilta ei löydy, ei haluttu tinkiä. Näin ollen sessiossa äänitetty Maailman mukavin mies päätyi vain tälle pikkukiekolle. Biisistä Matti Toivosen näkemys kertoo bändin tilanteesta tuolloin: ”Äijääntyvää meininkiä. Tekstin ironiasta huolimatta kuulee, että keikkojen sijaan koti tuntuu jo mukavammalta vaihtoehdolta. Häivytysloppu todistaa, ettei enää osattu panna pistettä kehittelylle. Ennen vanhaan oli sääntö numero kolme: älä elaboroi liikaa.”

Simo Frangén puolestaan muistelee kappaleen tekstiä näin: ”Tämähän on tällainen Herttasarjamainen naistenlehtisanoitus, jossa täydellinen mies tekee kaikkensa, jotta nainen viihtyisi. Tavoitteeni on, että tämä teksti julkaistaisiin joskus ihmissuhdeoppaana ja minä eläisin siitä saamillani rahoilla rikkaana loppuelämäni.”

Levyn varsinainen nimibiisi oli totuttua Alivaltiosihteeri sanaleikittelyä, jossa yhdistyivät viinan juonti politikot malliin ”Kun mä juon kepun tuon / Viinaseksi muutun / Kun mä saan ison aan / Lipposeksi juutun”

Singlen hauskat ja hiukan surrealistiset kannet teki Jukka Tilsa. Kannet kokoon laittoi Mattilan Japa. Kansakunnan Selkärangasta tuli taas kaksoisnumero (16 ja 17), joka kattoi albumin ja tämän singlen. Lehden sai lähettämällä C5 kokoisen vastauskuoren Hiljaisten Levyjen postilokeroon.

Hiljaiset julkaisut osa 74 – Punk Lurex O.K.: Veljet, Siskot! (CD; Hiljaiset Levyt HILL-021) 1995

Sitten ensimmäisen singlen kokoonpanossa oli tapahtunut muutoksia. Jyrki Siukonen ja Tepi Pulkkinen olivat jättäneet bändin. Tunsin olevani hiukan petetty, kun Siukonen näin nopeasti lähti bändistä. Uutta laulusolistia ei yhtyeeseen otettu, vaan Tiina Wesslin otti basson lisäksi päävastuun vastuun vokaaleista ja Riitta Suojanen lauloi osan kappaleista. Rumpuihin löytyi Sami Päivärinta. TV Smithin, joka tuli tuntemaan bändi hyvin, kanssa usein juttelimme Lurexin eri kokoonpanoista ja Sami pidimme molemmat Lurexiin parhaiten sopivana rumpalina – siinä oli silloin se sellainen 77-punkhenki rummutuksessa eniten läsnä.

Alkuvaiheessa biisin teko vastuu oli lähes täysin Riitta Suojasen harteilla. Tämän levyn kahdeksasta biisistä viisi oli kokonaan Riitan käsialaa, Viidessäsadassa päivässä Riitan apuna olivat Siukonen ja Juha Helminen. Tiina vastasi kahdesta levyn sävellyksestä ja sanoituksesta.

Levy päätettiin tehdä taas Viitasen Jani johdolla Harasoo-studiolla. Jani kun ei tuntenut bändiä ennestään pyysi hän, että saisi treenikämppä demon biiseistä, jotka olisi tarkoitus äänittää. Demo äänitettiin vanhalla kasettimankalla ja nauhan tasosta kertoo jotain se, että kun yhtye saapui studiolle, Jani tokaisi hämmästyneenä: ”Ai, täs bändis on mimmejäkin!”. Tiina ja Riitta olivat laulaneet kaikki nauhan biisit. Yhteistyö Janin kanssa sujui erinomaisesti ja kaikki myöhemmät Lurex levyt on tehty Janin kanssa. Niin ja Jani tuli mukaan Riitan ja Tiinan lyhytikäiseen Tina-bändi, joka toimi kun Punk Lurex OK oli hetken aikaa telakalla.

Levystä Tiinan mielipide tänään on: ”Ihmeen hyvä levyhän siitä kaikesta huolimatta tuli, vaikka soittotaitomme oli tuohon aikaan mitä oli ja laulustakin tulevat mieleen lähinnä yläasteen kuoroharjoitukset.”

Kannen maalauksen teki Juha Helminen, joka oli opiskellut taideaineita. Valokuvat otti Anssi Männistö ja homman kokoon laittoi Jari Myllykoski (Booga’s treehouse Club).

Olin tutustunut Teenage Rebel Recordsin Rüdiger Thomasiin, kun tämä oli vierailulla Tampereella. Rüdiger oli varsin innoissaan suomalaisesta punkista, joten lähettelin hänelle levyn. Yllätys oli melkoinen, kun viikossa tuli takaisin kirje, jossa mies kertoi, että haluaisi julkaista levyn vinyylinä Saksassa. Tämä sopi tietysti erinomaisesti, sillä pidin vinyyleistä, vaikka Hiljaiset Levyt ei niitä tuohon aikaan tehnytkään. Sovittiin, että saan 20% painoksesta myytäväksi Suomessa. Rüdiger vaihdatti Turhuuden Markkinat biisin ensimmäisen singlen Tappajan Silmät kappaleeseen. Pieni harmitus Saksa julkaisussa oli se että kannet olivat mustavalkoiset ja Helmisen hieno maalaus muuttui mustaksi mössöksi. Tästä levystä alkoi pitkäaikainen yhteistyö Teenage Rebelin kanssa.

Viisisataa Päivää löysi tiensä Teenage Rebel kokoelma CD:lle Der Sampler, Volume 1 ja en kyllä tiedä mitä Rüdiger ajatteli, kun lisäsi tuon biisin myös The Blitzkrieg Boysin (Tamperelainen punkbändi) CD:lle Back From Nowhere bonusbiisiksi. Nykyisin Spotifystä löytyy muka Blitzkrieg Boysin soittamanaa 500 päivää, mutta kyllä se Punk Lurex OK on. Mies Ikkunassa päätyi naisartisteja esittelevälle saksalaiselle kokoelmalle Female Chaos ja Jormalla On Työpaikka puolestaan aikanaan Isältä Pojalle Suomipunk 1978 – 2001 kahden CD:n kokoelmalle.

Hiljaiset julkaisut osa 73 – Various: Toinen Käsittely – Kunnianosoitus Alivaltiosihteerille (CD; Hiljaiset Levyt HILL-020) 1995

1990 oli ilmestynyt ensimmäinen todella iso tribuuttilevy – tai ainakin ensimmäinen, jonka minä noteerasin. Se oli Elviksen biiseistä tehty The Last Temptation Of Elvis, jolla esiintyi monia suosikkejani kuten Lemmy, Jesus And Mary Chain, Cramps, Pogues, jne. Pidin tuosta levystä, sen ideasta ja muutamasta varsin omaperäisestä tulkinnasta. Sitä levy mietiskellessä tuli ihmeteltyä, että miksipä tällaista ei ole tehty Suomessa. Siitä ei sitten ollutkaan kovain pitkä matka siihen, että ajatus että Hiljaiset Levythän voisi tehdä Suomen ensimmäisen tällaisen albumin. Alivaltiosihteerin kanssa oltiin jo duunattu yhtä sun toista ja yhtyeellä oli riittävän iso biisiarsenaali, joten se oli luonnollinen valinta tähän. Jotenkin siihen Alivaltiosihteerin kokonaistaideteosmeininkiin tämä tuntui vielä istuvan erinomaisesti. Ehdotin asiaa bändille ja innostus oli melkoinen. Siispä tuumasta toimeen.

Levy piti tietenkin tehdä halvalla, joten aluksi ajatus oli, että lähinnä Hiljaisten bändit äänittäisivät biisejä kun tekisivät muuta omaa materiaalia. Muutamia muita hyvien kavereiden bändejä pyydettiin mukaan, ainakin Pojat ja Eläkeläiset. Aivan yllättäen homma lähti todella vierimään. Alivaltiosihteeri tyypit olivat kertoilleet tekeillä olevasta levystä ja bändejä alkoi ilmoittautua. Myös Viitasen Jani oli puhunut levystä Yölle ja Popedalle, joista levyn idea oli hauska. Pian Jani toimitti minulle ilman mitään maksua Yön, Popedan ja Raaka-Arskan masterit. Aknestikin Jukka Takalo lähestyi viestillä ja vaati, että heidän iskelmäprojektinsa Satu & Vaahtopäät on pakko ottaa mukaan levylle. Sieltäkin tuli masteri ilman kuluja. Pian oltiin siinä pisteessä, että jouduttiin sanomaan jo kiitos ei, kun levyllinen materiaalia alkoi olla kasassa.

Pari erikoisempaa palaa on vielä mainita: Yksi Ruusu on naiskuoro, jossa lauloi työkaverini Kati Pääkkönen. Levystä oli tullut puhe työpaikan kahvipöydässä ja Kati kysyi, voisiko heidän kuoronsa tulla levylle – totta kai. Riksa & Iloa Ja Valoa oli Alivaltiosihteerin silloisen bussikuskin Riksan tätä varten kokoama kokoonpano. Levyllä Alivaltiosihteeri coveroi itseään. Alkuperäisellä Niin Hyvä biisillä laulajana oli Satu Kurvinen, tälle tribuuttilevylle tehtiin versio, jossa laulajana oli Matti Toivonen. Tampere No Stars, joka sanoisinko kaatuu läpi Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn biisin, oli minä, Jani ja Hipposen Kari. Siinä ei edes pyritty alkuperäistä biisiä versioimaan, livenä yhdellä otolla äänitettiin rämistely, jossa hakkaan epätahtiin rumpuja ja huudan sanoja, Jani soittaa kitaralla jotain ja Kari jotain muuta.

Kannet levyn teki tutuista sarjakuvapiirtäjistä Christer Nuutinen ja kannet kasaan laittoi Soundin legendaarinen latoja Japa Mattila.

Levyn julkaiseminen oli sekin aivan omaa luokkaansa. Julkkarikeikkoja tehtiin kaksi: 3.3.1995 Helsingin Tavastialla ja 4.3.1995 Tampereen Tullikamarille. Helsingissä esiintyivät Alivaltiosihteerin lisäksi Pojat, Punk Lurex Ok, Eläkeläiset, Advance Art + liuta yllätysvieraita. Tampereelle puolestaan Eläkeläiset, Slobo Horo, Advanced Art, Pojat, Punk Lurex ok ja vieläkin isompi liuta vierailevia tähtiä.

Tämä oli kaikkensa aivan käsittämättömän hauska projekti tehdä.

Levyn biisilista on:

Yö: Te Olette Huono Yleisö

Klamydia: Mainion Seuramiehen Huonompi Päivä

Punk Lurex Ok: Nasta Kaupunki

Yksi Ruusu: Lapsena Kun Me Mentiin Tien Sivuun

Popeda: Mauno Henrik Koivisto

Love Handles: Tylsää

Jalla Jalla: Rock Against Something (Alkuteos Auktoriteetti Rock)

Pojat: Esteitä Maailmanvalloitukselle

Satu & Vaahtopäät: Koko Kansan Hitti

Advanced Art: Mainio Seuramies

Eläkeläiset: Tahdon Olla Tarvajärvi

Tehosekoitin: Ujo

Riksa & Iloa Ja Valoa: Ennen Oli

Slobo Horo: Avanturist (Alkuteos Seikkailija)

Raaka-Arska & Rengasraudat: Sä Oot Alright

Alivaltiosihteeri: Niin Hyvä

Tampere No Stars: Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn

Hiljaiset julkaisut osa 72 – Wolfmen: Brutal (CD; Hiljaiset Levyt HILL-019) 1994

Pari vuotta ensi albumin jälkeen Wolfmen oli valmis tekemään toisen pitkäsoiton. Levyn biisi materiaalista vastasi pääosin Zimi Söderberg, joka oli tekijänä mukana jokaisella biisillä; joko kokonaan tai ainakin tekstin osalta. Tämä jäi muuten Zimin viimeiseksi Wolfmen levyksi.

Kaikki olivat olleet tyytyväisiä bändin yhteistyöhön äänittäjä/tuottaja Jani Viitasen kanssa, joten miksipä korjata jotain mikä ei ole rikki. Levy äänitettiin Tampereella Harasoo Studiossa ja miksattiin Kihniössä Mika Sundqvistin MSL- studiolla. Kihniössä miksauksen yhteydessä viimeisteltiin muutamia lauluosuuksia. Studioon mukaan otettiin bändin Porin kavereista Putte Seittonen taustalaulajaksi. Putte oli soittanut muun muassa Hexenhausissa, joka oli tehnyt seiskatuumaisen Wolfmenin kavereiden Zoo Records merkille. Taustalauluihin osallistui myös Jani Viitanen, joka myös soitto kitarasooloja Rocket to Mars biisille.

Kanteen haluttiin edelleen sarjakuvameininkiä. Tällä kertaa sen piiri nyttemmin edesmennyt Mikko Kautto, joka kuvataiteensa ohella ehti myös vaikuttamaan rumpalina legendaarisen Old Reino -yhtyeen viimeisessä kokoonpanossa. Sarjakuvat eivät tähän loppuneet: bändi pyysi Jukka Tilsaa piirtämään bookletin keskiaukeamalle sarjakuvan. Daddy Wolf tapaa sarjakuvassa, jossa on mielen räjäyttävä loppu, Lerbie the Gunslingerin.

Kansiin piti myös saada bändikuva. Tätä varten järjestettiin kuvaussessio Tampereelle. Bändi ei ollut kovinkaan tyytyväinen, kun kuvat otettiin jääkylmässä ullakkotilassa Tampereen keskustan kerrostalosta melko kiireellä, eikä halunnut että kuvia käytetään. Yhtye otatti itse uudet kuvat luottomiehensä Yki Räikkälän kanssa Porissa Mäntyluodon aallonmurtajalla.

Levyn biiseistä Shades of Guilt päätyi Suomen vientipromokokoelmalle Reindeer Rock ’94. Levyltä pois jäänyt, mutta äänitetty, Rooster biisi, sovitettiin aikanaan uusiksi ja äänitettiin uudelleen A.N.G.R.Y. – albumille.

Erikoinen pikku episodi CD-tehtaan kanssa käytiin tämän levyn yhteydessä. Olin vinyyleissä ihastunut matriisikaiverruksiin, mutta CD:issä ne olivat tietenkin jääneet. Ennen tätä levyä oli jotain levyä katsonut tarkemmin ja huomannut, että kesiköissä on koodi ja pari muuta merkkiä. Lähetin kyselyä tehtaalle, että voisiko sinne kirjoittaa jotain, että montako merkkiä olisi käytössä. Eivät ymmärtäneet mitä halusin, edes parin lisäsähköpostin jälkeen, joten asia jäi.