Hiljaiset julkaisut osa 30 – Johnny Spunky: Mutatio Vitalis EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-022) 1990

Johnny Spunkyn kolmas ja viimeiseksi jäänyt levy Hiljaisille äänitettiin toukokuussa 1990 Viialassa Heikki Pelosen Akaan MR-Studiossa. Tuttuun tapaan Juha soitti ja lauloi kaiken itse sekä ohjelmoi rumpukoneet. EP:lle tuli neljä biisiä, jotka olivat: Flagshirt, Mister Real Cool, Cherish It Gently (Snake In Your Room) ja Labourcamp Throughtcrime.

Kannet tehtiin tuttuun tapaan Kaarsalon perheen yhteisvoimin. Juhan veli Simo piirisi grafiikan ja äiti Liisa vastasi ulkoasusta. Levyt tehtiin nyt Finnvoxilla. Riihimäen Äänitetuotanto lopetti toiminnan 6.6.1990, joten tutusta kaiverrus MTV/For ja painatus Riihimäki piti luopua. Muistan kun pari päivää tuon lopettamisilmoituksen jälkeen ajoin Riihimäelle ja hain loput nauhat mukaani, otin myös puristusmatriisit, joista ei ollut kuin riesaa tulevissa muutoissa ja jossain välissä heitin ne kaikki roskiin. Edes yksi olisi pitänyt säästää muistoksi. Finnvoxille siirtyminen oli kyllä pidemmässä juoksussa onni, sillä laatu parani ja siellä oli todella mukavaa väkeä töissä, joihin oli ilo tutustua. Finnvox suhtautui Hiljaisten tapaan tehdä matriisikaiverruksia todella innostuneesti ja jonkun myöhemmän levyn kohdalla soittivat ja kysyivät, että eikö tähän tulekaan kaiverrusta kun ei kirjeessä ollut mainintaa. Se sitten keksitiin siinä soiton aikana. Tähän Mutatio Vitalis EP:hen kaiverrettiin A-puolelle ” My Third Coming” ja B-puolelle ”In Seven Inch Form”.

Johnny tyyli oli hiukan muuttunut ajan saatossa ja sitä Suicidea mihin olin ihastunut, oli mukana vähemmän. Tuskin tuo Suiciden väheneminen oli syy, mutta levy tuntui menevät kokonaan ohi niin kriitikoilta kuin yleisöltä. Juhan kanssa puhuttiin LP:n tekemisestä ja sille haettiin Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskuksen (ESEK) tuotantotukea, mutta sitä ei saatu. Se ei vielä lopullisesti haudannut projektia, mutta sitä siirrettiin. Juha Kaarsalo oli hieno ja mukava mies, mutta tykkäsi olla omissa oloissaan, eikä pitänyt itsestään ääntä. Keikkoja hän teki vain muutamia. Bändiäkin hän kokosi, mutta se hajosi noin vuoden jälkeen. Eikä tuo yhtyekään montaa keikkaa tehnyt. Jotenkin homma vaan hiipui ja innostus tuntui katovan. Varsinaisesti ei koskaan ääneen sanottu, että antaa homman olla, mutta ei vain enää soiteltu. Juha itse aktivoitu 1990-luvun puolivälissä ja julkaisi omakustanteena Shades Of Things To Come CD:n. Muistaakseni Juha ei edes tarjonnut tuota CD:tä Hiljaisillle julkaistavaksi. Hyvät muistot jäivät kuitenkin tästä kolmen EP:n mittaisesta taipaleesta.

Hiljaiset julkaisut osa 17 – Johnny Spunky: My Second Coming EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-012) 1989

Johnny eka EP oli herättänyt ihan kivasti huomiota, vaikkei ollutkaan hirveän nopeasti myynyt painosta loppuun, joten toista levyä kohtaan odotukset olivat nousujohteiset. Kyseltiin Juha ”Spunky” Kaarsalolta, että valitsisiko hän kasettiraiturilla tekemistään nauhoista materiaalia toiselle EP:lle. Juhalla oli kuitenkin ambitiot korkeammalla ja Juha vuokrasi kalustoa levyn äänitystä varten. Jostain Juha sai kotistudioonsa kasiraitakelamankan ja ”valtavan muinaismikserin”. Juha teki taas kaiken itse, eli soitti kitarat ja syntetisaattorit sekä ohjelmoi rumpukoneen. Tammi-helmikuussa 1989 hän työsti kuusi biisiään uuteen uskoon. Levylle tulevat kappaleet olivat: Play With Fire / Zonked On Your Zazzle / On The Road Again // Get Rid Of Your Friends / How Serpents Charm ! / Black Hole In The Head.

Kannen piirrokset teki, kuten ensimmäisessäkin EP:ssä, Juhan veli Simo ja Juhan äiti Liisa puolestaan hoiti taittamisen ja graafisen ulkoasun, niin kansiin, etiketteihin kuin liitteeseenkin. Liite oli tällä kertaan A3 kokoinen, joka oli taitettu sellaiseksi, että se mahtui singlepussiin. Se oli painettu paremmalle kellertävälle paperille vain toiselta puolelta ja siinä olivat kappaleiden sanat. Minulla on sellainen muistikuva, että Liisa Kaarsalo olisi hoitanut painatuksenkin ja että Juha olisi tuonut minulle valmiit liitteet, jotka työnsin kansien mukaan samalla, kun kansipusseja leikkailin ja liimailin kokoon.

Levyt kaiverrettiin ja prässättiin muuten vanhan kaavan mukaan, mutta MTV oli hiukan uudelleen organisoinut toimintojaan. Siellä oli perustettu tytäryhtiö For OY, jonne oli siirretty koko MTV äänilevyjen valmistuspuoli. Näin ollen matriisissa ei ollut tällä kertaa kaiverruspaikan merkkinä MTV vaan FOR. Normi matriisikaiverrukset löytyivät levystä ja ne olivat A-puolella ”Before and after silence” ja B-puolella ”Spunky Sonic Attacks Commence”. Levyn virallinen julkaisupäivä oli 11.5.1989.

Levy sai hyvän kritiikin ja John Peel soitti EP:ltä biisin How Serpents Charm! ohjelmassaan 25.11.1989. EP herätti kiinnostusta myös muissakin pienmerkeissä. Stigma Levyt pyysi tältä levyltä yhtä biisiä kokoelma-LP:lleen Maanalainen Vuosikerta 1989 (Stigma JOLP-4). Mutta koska Juhalla oli niin paljon jo valmista materiaali, päädyttiin siihen, että kokoelmalle tuli ennen julkaisematon biisi Gangrenous Transplant. Saksassa Twang! Records levyltä biisit Play With Fire  ja Zonked On You Zazzle kokoelmakasetilleen Under The Midnight Sun – A Compilation Of Finnish Rock Vol 4. Kun Berlin Indiependences Daysissä reilun vuoden päästä tehtiin vientitoimintaa, niin Zonked On Your Zazzle saatiin myytyä Kreikkalaisella Euroopan indiesceneä esittelevälle kokoelma-LP:lle Random Relations Part 2 (Elfish ‎ELF009), joka julkaistiin vuonna 1992. Levyn biisi Play With Fire nousi esille vielä vuonna 2005, kun Poko julkaisi 4CD boxin Suomi-indien historiaa, Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000.‎

Hiljaiset julkaisut osa 6 – Johnny Spunky: Lunar Power EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-006) 1987

Kun Hiljaiset Levyt oli toiminut reippaan vuoden, alkoi levy-yhtiöllä olla sen verran nimeä, että demoja alkoi tulla levy-yhtiön postilokeroon. Varmaankin levyjen takakannessa olleet osoitetiedot, sekä pienlehdissä olleet arviot, joissa usein oli osoite mainittu, auttoivat asiaa, sillä missään ei mainostettu että demoja otettaisiin vastaan. Ei niitä demoja riesaksi asti tullut, mutta joka viikko lokerosta löytyi ainakin yksi nauha.

Yksi varhaisimmista demoista joita tuli oli kasetti Johnny Spunky nimiseltä artistilta. Ihan en mene vannomaan, että tämä nauha tuli postitse, saattaa olla että se toimitettiin minulle välikäsien kauttakin, mutta demosta siis homma lähti liikkeelle. Koko paketti oli paljon professionaalimpi, kuin muut tuolloin tulleet demot. Kasetissa oli erittäin tyylikkäät kannet ja saatekirje oli huolella tehty. Syntsavaikutteinen musiikki, josta löysin Suicide-vaikutteita oli erittäin kiinnostavaa. Ei siinä muuta kuin vastauskirje menemään ja maininta, että tämähän kiinnostaa. Kirjeenvaihdossa sitten selvisi, että Juha ”Johnny Spunky” Kaartinen oli tehnyt kotistudiossaan lähemmäksi sata kappaletta valmiiksi. Keikoilla mr. Spunky ei kuitenkaan ollut käynyt, mitä livemusiikin ystävänä pidin miinuksena. Sovittiin kuitenkin, että Juha tulee Loimaalta käymään Tampereella ja silloin sovitaan mitä asian suhteen tehdään.

Tapaamispaikaksi oli sovittu YO-Talon sisäpihalla oleva pieni entinen omakotitalo, jossa toimi tuolloin Kirjakahvila niminen kulttuuripaikka. Tuon keskustan ainoaa omakotitalon olemassa oloa aika harva tietää, sillä sen verran hyvin se on piilossa. Sinä päivänä kun tapaaminen oli, ei minulla ollutkaan mitään tekemistä, joten menin paikalle jo melkein tuntia ennen sovittua aikaa lukemaan pienlehtiä ja juomaan kahvia. Kun kello alkoi lähestyä tapaamisaikaa aloin katsella ovelle, koska tulisi sopivan näköinen miekkonen sisään. Ketään oikean näköistä ei tullut. Puoli tuntia yli sovitun ajan olin jo hiukan ärtynyt, kunnes huomasin, että viereisessä pöydässä oleva baskeripäinen kaveri, joka oli ollut paikalla jo ennen minua alkoi hänkin käyttäytyä varsin levottomasti. Pakkohan siltä oli lopulta kysyä, että et kai odota minua.

Asiasta puhuttiin, Juha vakuutti että kyllä tästä keikoillekin lähdetään. Mutta ennen kaikkea valmiiden biisien suuri määrä ja tekninen taso vakuuttivat. Sen verran taloudellisia realiteettejakin olin ehditty oppia, että kulut piti pitää mahdollisimman alhaisina, ja nyt tarjottiin täysin julkaisuvalmista kamaa ilmaiseksi. Kyllähän tähän piti tarttua.

Levyä varten Juha valikoi ensin mittavan viidenkymmenen biisin nipun. Arpoi siitä sitten kaksikymmentä, joista vielä äitinsä kansa karsi yli puolet pois. Näistä noin kahdeksasta biisistä minä ja Sari Jormanainen, joka oli alkuaikoina Hiljaisen Kulttuuriyhdistyksen toinen puolisko, valitsimme neljä EP:lle tulevaa biisiä. Yhden kappaleen kohdalla tuli kinaa; Sari olisi halunnut mukaan tulkinnan Beatlesin Yesterdaysta. Pidin kuitenkin pääsi ja se ei kuitenkaan päätynyt levylle. EP:lle lopulta valittiin kappaleet: Edgar Marnie, Captain Of A Hundred Sunken Ships, Antagonists ja The Lunacy Of Love.

Koska studiokustannuksia ei tullut ja upeaa graafista materiaalia oli tarjolla, päätettiin satsata enemmän kansiin. Makeita avautuvakantisia tuplasinkkuja oli nähty ja hiukan sellaista lähdettiin tavoittelemaan. Materiaali tuli kuitenkin enemmän kuin avautuviin kansiin olisi mahtunut. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin vihkotyyliseen ratkaisuun. Vihkoon tuli biisien sanoitukset ja Juhan veljen Simon piirroksia. Poikien äiti Liisa taittoi sivut valmiiksi ja teki etiketit. Tämän takia etiketit poikkeavat kaikista aikaisempien levyjen etiketeistä.

Arvio Ulo-lehdessä

Mutta kannet tuttuun askarreltiin itse kokoon. Materiaali painatettiin tutussa Tehokopioinnissa: kansi ja varsinainen pussi kartongista ja sisäsivut paperista. Kahdeksan sivuinen kokonaisuus niitattiin vasemmasta reunasta kiinni kolmella niitillä ja jotteivat niitit olisivat repineet muita kansia, peitettiin ne vielä paksulla teipillä. Teipistä tuli myös selkä viholle. Kun valkoinen teippi loppui, ostettiin mustaa. Kyse on siis samasta painoksesta vaikka teipin väri voi olla eri.

Levy kaiverrettiin MTV:llä ja prässättiin Riihimäen Äänitetuotannossa. Matriisi kaiverrus EP: n A-puolella on: ”Johnny Guitar, fish in a lunar sea”. B-puolella puolestaan lukee ”Johnny is a boy for you”.