Olin vuonna 2013 Ramoviisuissa tuomaristossa. Finaali on 25.5.Helsingissä Club Libertéssä. Varsinaisten kilpailuesitysten jälkeen, kun yleisöääniä laskettiin, esiintyi väliaikaohjelma pienikokoinen nainen akustisen kitaran kanssa. Kun hän aloitti, niin olin tippua tuolilta. Ensikin oli SE ÄÄNI. Täyteläinen, voimakas ja oikealla tavalla angstinen. Sitten oli se kitaran soitto. Siinä oli tiukka aggressiivinen ote, josta tuli mieleen joskus kuulemani lausahdus, että kitara on lyömäsoitin. Homman viehätyksen viimeisteli soitetut kappaleet, jotka olivat etupäässä vanhoja punkstandardeja. En voinut kuin todeta, että tässähän on naispuolinen TV Smith.
Innostuin ihan kerrasta ja menin juttelemaan keikan jälkeen ja siinä oikeastaan jo sovittiin yhteistyöstä. Parilla viestivaihdolla sitten viimeisteltiin asia. Näin Dannyssä potentiaalia ja mietin, että mitenkä tämän saisi lyötyä läpi. Vaikka Danny oli muutamassakin bändissä ollut, niin nimeä ei ollut isommin, joten mietin, että ensimmäinen levy menee ehkä osittain ”hukkaan”, mutta sillä ja sitä seuranneilla keikoilla tehdään artistia tunnetuksi.
Siksi ehdotin, että tehdään niin että ensin julkaistaan täyspitkä CD, jossa Danny esittää noita punkcovereita, joista Ramoviisujen setti etupäässä koostui. Dannyn miehellä oli oma kotistudio ja ajatus oli, että tämä levy tehtäisiin siellä. Sitten reilun puolen vuoden päästä julkaistaisiin omaa materiaalia oleva levy ja toivottaisiin, että sillä saataisiin tehtyä todellinen läpimurto.
Tätä suunnitelmaa alettiin sitten toteuttamaan. Meni kuitenkin yllättävän pitkään ennen kuin pari ensimmäistä biisiä sain kuultavakseni – ne olivat mielestäni hyviä. Makke (Danny mies) ei kuitenkin jostain syystä ollut niihin tyytyväinen ja sen sijaan että olisi tehty uusia biisejä hän halusi äänittää jo tehdyt uudestaan. Siinä sitten tuli sellaista hidasta soutamista ja huopaamista, eikä homma tuntunut edistyvän ollenkaan.
Sitten aivan yllättäen tuli nauha, jolla ei ollutkaan pelkkää Dannyä ja akustista kitaraa vaan kaksi bändin kanssa tehtyä puoliakustista biisiä. Danny taustalla oli sellaisia tekijöitä kuin Dalle Dahlman, Kimmo Kalaja, Juuso Järnström ja Linda Nybonn. Makke hoiti äänityksen ja tuottamisen.
Olin hiukan ihmeissäni, että mitenkäs tässä nyt näin kävi. Mutta kun nauha oli erinomainen, niin mikäs siinä – tällä mennään. Vaikka suunnitelma muuttui, niin usko oli edelleen kova, että tästä tulee vielä jotain, joten seiskatuumaista tehtiin kahdella värillä, mustaa ja sinistä.
Lehdistötiedotteeseen kirjoitettiin näin:
”Tämä taskuraketin kokoinen trubaduuri on parin vuoden aikana noussut todella kovan luokan esiintyjäksi punk- (ja muissakin) piireissä. Dannyn historiasta löytyy Ratpack-yhtye, mutta viimeiset vuodet Danny on esiintynyt etupäässä soolona, tehden kuitenkin joitakin vierailuja, kuten tänä vuonna Mohiklaanin singlellä Mieli matkustaa. Danny meriittilistalle kuuluu myös maininta ”ainoa kolme kertaa Ramoviisut voittanut artisti”.
Danny tunnetaan viskinkarheasta äänestään, kovasta asenteestaan sekä tiukasta keikkailuistaan. Useasti Suomessa vieraillut The Adverts-legenda TV Smith on soittanut muutaman kerran Dannyn kanssa ja on todennut, että Englannissa Danny olisi jo tähti.
Nyt Danny Punk on levyttänyt bändin kera kaksi punk- / rock-klassikkoa, Ramonesin Danny Says:in ja Joan Jettin Make Beleive:n. Dannyä on tituleerattu Suomen Joan Jettiksi joten siinä mielessä tuo B-puolen valinta kumartaa esikuvien suuntaan. Biiseistä on tehty lähes bossanova-vaikutteiset akustisvoittoiset versiot jotka rullaavat todella kauniisti, mutta asenne ja ennen kaikkea Dannyn ääni ovat entisellään. ”
Single sai varsin suopeita arvioita aina Saksaa myöden. Guitars Galoren arvio todettiin mm.: ”Punk ist eher die ganze attitude. Es gibts hier auch gar kein schlagzeug … Danny Punk orientiert sich jedoch mehr am original. Sehr sympatische single!”
Sitten olisi pitänyt alkaa tekemään sitä pitkäsoitto, mutta jotenkin tuntui, että kaikilla tipahtivat rukkaset. Pari kertaa sen perään kyselin, mutta sain vastaukseksi ympäripyöreitä kommentteja siitä että lähiaikoina voitaisiin aloittaa. Lopulta homma sitten vain kokonaan jäi. Minua jäi kyllä harmittamaan, ettei niitä Danny hienosti esittämiä versioita klassikoista koskaan sitten tullut dokumentoitua.
