Minulla on tavallisesti kussakin bändissä yksi henkilö, jonka kanssa hoidan kaikki käytännön seikat. Wolfmenissä tämä henkilö oli ollut alusta asti Jallu Korpi. Jallu oli siinä mielessä erinomainen vastinpari minulle, että Jallu oli idearikas ja aikaansaapa. Pystyin delegoimaan tiettyjä hommia Jallulle ja luottamaan siihen, että ne tulivat hoidetuksi. Toisinaan Jallu oli myös varsin oma-aloitteinen, varsinkin bändin promotoinnissa, mikä oli ihan vain positiivinen asia.
2010 Hiljaiset Levyt oli jo lopettanut CD-singlejen julkaisun. Niitähän ei juurikaan ostettu, joten niiden käyttö oli lähinnä radiopromoiksi. Olin laskenut, että promotio tuli selvästi halvemmaksi, vaikka radioille lähetti hiukan isomman määrän kokopitkää, kun että teki erillisen singlen.
Tämän levyn kohdalla Jallu kuitenkin harrasti oma-aloitteisuutta ja teetti itse kolmen biisin (Son Of Carpenter, Shallow Grave ja Hooker) CD-singlen CDr-versiona alle sadan kappaleen painoksen. Kannet siihen teki Kari Kuusinen, jonka käsialaa myös Boothill Express -levyn ulkoasu oli.
Radiosoitto varten ensimmäiseksi biisiksi oli otettu Son of Carpenter joka edusti bändin tuotannossa harvinaisempaa hieman iisimpää materiaalia. Levyä Jallu käytti myös keikka myynnissä.
Ennen tämän levyn ilmestymistä Hiljaiset Levyt oli ajautunut lähes umpikujaan. Syitä oli monia. Useat alkuaikojen bändeistä, ne jotka olivat myyneet meidän mittapuulla hyvin, olivat hajonneet, rahavarat olivat olleet lähes lopussa jo pidempään. Oma motivaatio oli vähissä sekin, elin ruuhkavuosia; töissä oli kiire ja perhe vei aikaa. Oli harkinnut jo jonkin aikaa, että olisikohan tämä nyt tässä, onhan tätä nähnyt ja saatu sentään yli 100 julkaisua aikaiseksi.
Sitten Jallu otti yhteyttä ja kertoi, että Wolfmen olisi halukas tekemään uuden levyn. Kerroin Jallulle, että rahaa ei juuri ollut ja että olen levyjen julkaisemisen sijaan ajatellut lopettaa koko touhun. Jallua alkoi puhua minua ympäri ja sanoi, että bändi maksaa itse koko studiolaskun ja Hiljaisten pitää maksaa vain levyn prässäys. Hetken aikaa siinä keskusteltiin, minä annoin periksi ja lupasin julkaista levyn. Se päätös jotenkin vei muutenkin eteenpäin, eli en ajatellut enää koko homman lopettamista. Pari hiljaisempaa vuotta vielä oli, mutta sitten homma lähti joka suhteessa nousuun.
Tämä levy on siis siinä mielessä merkittävä, että ilman tätä Hiljaisten Levyjen taival olisi todennäköisesti päättynyt.
Sitten itse levyyn:
Wolfmenin kokoonpanossa oli tapahtunut muutoksia sitten edellisen levyn. Putte Seittosen tilalle komppikitaraan oli vaihtunut Mikko ”Nappula” Koskinen ja Marko Vironmäki liittyi bändiin taustalaulajaksi. Multi-instrumentalisti Vironmäki saattoi välillä myös tuurata keikoilla rummuissa tai bassossa. Marko Vironmäen mainio laulutaito toi mukanaan myös mahdollisuuksia studiossa kokeilla aikaisempia isompia stemmoja.
Boothill Express levyllä kuullaan kuitenkin vielä muutamia Seittosen biisejä, kuten Killing Moon, josta studiossa kehkeytyi hieman alkuperäistä erilaisempi versio, Boothill Express, Lightning Licks ja Son of Carpenter. Levyllä on mukana myös kolme ex-kitaristi Zimi Söderbergin tekstitystä. Maininnan arvoinen oli veto tehdä Wolfmenin ja Hiljaisten Levyjen ensimmäisen yhteistuotoksen I’m Insane -singlen kakkospuoli Lost uudelleen. Samat Zimin lyriikat uudella sävellyksellä.
Lisäksi Boothill Express -levyllä on seitsemän solisti Jallu Korven, sekä kaksi kitaristi Elmo Koskisen sävellystä. Tekstipuolella Jallu ja rumpali Moke Laine alkoivat kokeilla uutta tapaa. Jallu toi kiinnostavia aiheita ja antoi määrätyt raamit tekstille, jonka Moke viimeisteli laulettavaan muotoonsa
Äänityksestä ja tuotannosta, yhdessä bändin kera, vastasi jälleen Jani Viitanen ja masterointi oli puolestaan Svante Forsbäckin (Chartmakers) käsialaa.
Tässä vaiheessa bändin mukaan oli liittynyt myös Kari Kuusinen, jonka käsialaa on Boothill Express -levyn ulkonäkö.
Levyn lehdistötiedotteessa todettiin levystä näin: ”Porin raskaamman kitararockin leppymättömät lähettiläät Wolfmen on edennyt neljännelle asemalle. Boothill Express jatkaa toki kolmen aiemman täyspitkän suuntalinjoilla, mutta se sisältää ylivoimaisesti parhaimman ja monipuolisimman biisikattauksen. 13 biisin voimin roimitaan ”punkin saastuttamaa kitararockia” – kuten eräässä arviossa osuvasti todettiin – välillä lähestyen jopa outlaw bluesia ja powerpoppia. Pääpaino on kuitenkin siinä tutussa reseptissä missä kohtaavaan niin The Clash, Slade kuin muutkin 70-luvun tajunnanräjäyttäjät päivitettynä nykypäivän soundeilla.”
Levyn julkaisubileet pittiin bändin kotiluolassa Porin Monttu Music Clubissa 22.1.2010. Sitä seurasi kiertue, jossa keikkoja oli ainakin Helsingissä, Tamperella ja Oulussa.
Soundissa 2/2010 oli erittäin positiivinen arvio levystä:
” Jämerä ukkoryhmä Porista jyystää kauhumausteista särörokkia noin 25 vuoden kokemuksella. Keski-ikäinen rokkijuntta taipuu metallisesta jynkytyksestä akustiseen voimapoppiin. Kaikuja löytyy psychobillystä bluesiin ja Ramonesiin. Kaiken pohjalla moikaa reteän miehinen punkin ja glamrockin risteytys. Yrmeä perusjytä, melodiset kitarastemmat, äijämäisen ulvova laulu ja perusjämäkkä kitararokusoundi kiertävät 2010-luvun trendikkyyden noin sadan poronkuseman etäisyydeltä. Pisteet siitä.
Albumi on huolella kasattu ja moni-ilmeiseksi miksattu. Kolmentoista kappaleen putki toistaa kuitenkin yhtä ja samaa tunnelmaa. Laulaja Jallu Korpi raakkuu hirtehiset lyriikat samassa äijämäisessä rekisterissä, ja riffivetoista säkeistöä seuraa takuuvarmasti melodisempi ja isompi kertosäe. Tämä ei varmasti haittaa peräänantamattoman rokkijyystön ystäviä, mutta kokeellisemman huuruilun diggailija alkaa kaivata lisää vaihtelua. Joka tapauksessa Wolfmen hoitaa tonttinsa justiinsa jämptisti.”
Eteenpäin mennään sanoi mummo kesäheinikossa! Vihdoin ja viimeinen voin kertoa parit julkaisupäivät. 3.6.2002 Deus De Caosin 11:59 löytyy kaikista hyvin varustelluista levykaupoista ja viikkoa myöhemmin (10.6.) Wofmen: The Shadown War. The Shadow War julkaistaan 30-vuotis juhlan kunniaksi ensimmäistä kertaa vinyylillä, peräti keltaisella sellaisella ja mukana tulee insertti, joka kertoo levyn tekemisestä.
Levyt ovat jo nyt ennakkotilattavissa Hiljaisilta Levyiltä (sähköpostilla jukka@hiljaisetlevyt.com):
Deus De Chaos: 11:59 20,00€
Wofmen: The Shadown War 20,00€
Hiukea Wolfmen paketti: The Shadow War LP + Boothill Express CD + Angry CD VAIN 25,00€
Postikulut 5,90€ tilasit sitten yhden tai useamman.
Pari vuotta ensi albumin jälkeen Wolfmen oli valmis tekemään toisen pitkäsoiton. Levyn biisi materiaalista vastasi pääosin Zimi Söderberg, joka oli tekijänä mukana jokaisella biisillä; joko kokonaan tai ainakin tekstin osalta. Tämä jäi muuten Zimin viimeiseksi Wolfmen levyksi.
Kaikki olivat olleet tyytyväisiä bändin yhteistyöhön äänittäjä/tuottaja Jani Viitasen kanssa, joten miksipä korjata jotain mikä ei ole rikki. Levy äänitettiin Tampereella Harasoo Studiossa ja miksattiin Kihniössä Mika Sundqvistin MSL- studiolla. Kihniössä miksauksen yhteydessä viimeisteltiin muutamia lauluosuuksia. Studioon mukaan otettiin bändin Porin kavereista Putte Seittonen taustalaulajaksi. Putte oli soittanut muun muassa Hexenhausissa, joka oli tehnyt seiskatuumaisen Wolfmenin kavereiden Zoo Records merkille. Taustalauluihin osallistui myös Jani Viitanen, joka myös soitto kitarasooloja Rocket to Mars biisille.
Kanteen haluttiin edelleen sarjakuvameininkiä. Tällä kertaa sen piiri nyttemmin edesmennyt Mikko Kautto, joka kuvataiteensa ohella ehti myös vaikuttamaan rumpalina legendaarisen Old Reino -yhtyeen viimeisessä kokoonpanossa. Sarjakuvat eivät tähän loppuneet: bändi pyysi Jukka Tilsaa piirtämään bookletin keskiaukeamalle sarjakuvan. Daddy Wolf tapaa sarjakuvassa, jossa on mielen räjäyttävä loppu, Lerbie the Gunslingerin.
Kansiin piti myös saada bändikuva. Tätä varten järjestettiin kuvaussessio Tampereelle. Bändi ei ollut kovinkaan tyytyväinen, kun kuvat otettiin jääkylmässä ullakkotilassa Tampereen keskustan kerrostalosta melko kiireellä, eikä halunnut että kuvia käytetään. Yhtye otatti itse uudet kuvat luottomiehensä Yki Räikkälän kanssa Porissa Mäntyluodon aallonmurtajalla.
Levyn biiseistä Shades of Guilt päätyi Suomen vientipromokokoelmalle Reindeer Rock ’94. Levyltä pois jäänyt, mutta äänitetty, Rooster biisi, sovitettiin aikanaan uusiksi ja äänitettiin uudelleen A.N.G.R.Y. – albumille.
Erikoinen pikku episodi CD-tehtaan kanssa käytiin tämän levyn yhteydessä. Olin vinyyleissä ihastunut matriisikaiverruksiin, mutta CD:issä ne olivat tietenkin jääneet. Ennen tätä levyä oli jotain levyä katsonut tarkemmin ja huomannut, että kesiköissä on koodi ja pari muuta merkkiä. Lähetin kyselyä tehtaalle, että voisiko sinne kirjoittaa jotain, että montako merkkiä olisi käytössä. Eivät ymmärtäneet mitä halusin, edes parin lisäsähköpostin jälkeen, joten asia jäi.
Wolfmen oli julkaissut vasta yhden singlen Hiljaisille, vuoden 1992 alkupuolella I’m Insane’n, mutta bändi tuntui jo valmiilta pitkäsoitolle. Niin ja olihan yhtyeellä pari omakustannetta takana ennen sitä ja ennen kaikkea iso nippu valmiita biisejä.
Parilla edellisellä levyllä olin havainnut Jani Viitasen mitä mainioimmaksi äänittäjä / tuottajaksi, joten ehdotin häntä bändille. Tämähän kävi paremmin kuin hyvin, sillä bändi tunsi Jani Porin ajoilta ja he olivat itsekin ajatelleet miestä tähän pestiin. Costin Sauna varattiin äänityksille ja bändille buukattiin matkustajakoti Nekalasta. Tuota matkustajakotia piti vanha mamma, jolla oli erittäin tiukat säännöt muun muassa mihinkä asti paikalle sai tulla. Wolfmen koki tädin tiukkuuden myöhemmällä keikkareissullaan. Yhtyeen miksaaja Matti Mänttä saapui Astrumiin kymmenen minuuttia liian myöhään, eikä mamma päästänyt miestä enään sisään. Bändi sai neuvoteltua hänelle tyynyt ja peiton ja mies joutui nukkumaan yhden yön autossa.
Äänityksissä Jani otti erittäin vahvaa tuotannollista otetta, eikä Janilta ideat loppuneet, kun tarvittiin jotain ”ekstraa”. Zombie Hop -biisin kahleiden kolina saatiin laittamalla kaikkien avaimet kasaan ja äänittämällä niiden hypistelyä. Guiltyn pysäytyskohtaan olisi saatava ”jotain”. Jani pyysi jättämään tämän hänen huolekseen, ja kun bändi saapui seuraavaan sessioon, oli tyhjään kohtaan äänitetty kulmahiomakonetta ja sehän toimi. Jani myös soitti levyn päättävässä Jean Harlow’s Dead -biisissä. Special ”Sick” guitar vaeltelee omissa sfääreissään luoden kappaleeseen tarvittavan ’omituisen tunnelman’. Albumin teemat jatkoivat lyyrikoissa singlejen linjalla; Zombi-armeijat nousevat yöllä peräämään oikeuksiaan, Jean Harlown kanssa käydään treffeillä hautausmaalla, rakkautta julistetaan yksijalkaiselle kihlatulle ja uhotaan että lopuksi kummitusjuna vie pois. Miksauksen Jani halusi tehdä Mika Sundqvistin silloisessa Lempäälän kotitalossa sijaitsevassa studiossa.
Tapani Rytöhonka oli tehnyt edellisen sinkun kannen, joka oli miellyttänyt kaikkia, joten Tapanilta pyydettiin samaan sarjaan jatkoa. Tapanin piirtämä kuva oli upea, mutta silloin säästö sysitä painatuksessa käytetty kahden lisävärin tekniikka ei onnistunut. Bändi ei ollut tyytyväinen lopputuloksen punaisiin käsiin. Rytöhonka siis piirsi kannen, mutta kannet löi kasaan Jari Myllykoski.
Shadow War julkaistiin 12.5.1992. Levy oli Hiljaisten ensimmäinen pitkäsoitto, jota ei julkaistu vinyylinä. Kolmen formaatin tekeminen oli näin pienillä painoksilla liian kallista ja vinyylin alasajo kaupoissa oli selviö, joten se oli pakko jättää pois. Nyt Shadow War on niiden levyjen joukossa, joista suunnitellaan vinyyliuudelleen julkaisua.
Levy otettiin hyvin vastaan mediassa. Miettinen soitti Räkärodeo-ohjelmassaan Underwater Aeroplane biisiä useassa lähetyksessä. Jungle-lehden lukijat äänestivät levyn 92-vuoden 8. parhaaksi kotimaiseksi albumiksi. Myös ulkomailla levy noteerattiin: Kerrang! antoi levylle neljä pistettä viidestä ja tanskalaiselta Moshablelta tuli täydet viisi.
Levyn nimibiisi päätyi Guitars That Go Buzzz…promokoelmalle ja Saksassa julkaistuille Finland Rules kokoelmalle.
Wolfmen oli tuttu parilta seiskatuumaiselta, jotka kaverit olivat julkaisseet omalla Zoo Records levymerkillään. Näistä varsinkin Zombie Hop sinkku oli herännyt erittäin hyväksyvää hyminää Tampereella. Sitten bändi lähestyi demolla, joka oli hyvä, mutta jälleen kerran olin sitä mieltä, että pikku levymerkillämme taitaa olla jo riittävästi bändejä.
Olin tutustunut Porista kotoisin olevaan Henri ”Henkka” Keto-Tokoihin, joka oli muuttanut Tampereelle. Henkka oli sellainen rockin monitoimimies, hän oli tehnyt Frantic pienlehteä yhdessä Marko Hakalan kanssa, julkaissut pari seiskatuumaista Raunchy Records levymerkillä ja järjestänyt keikkoja. Henkka tiesi että vanhan kotikaupunkinsa Susimiehet olivat lähestyneet minua ja alkoi aina tavatessamme ylistää bändin erinomaisuutta. Sen verran suostuin antamaan periksi, että lupasin tsekata keikan, jos bändi Tampereelle tuli. Ja sehän tuli lähes välittömästi. Keikka oli erinomainen, bändi vakuuttavan oloinen ja tyypit erittäin mukavia, joten levymerkin roosteria laajennettiin yhdellä yhtyeellä.
Singlelle valittiin kaksi biisiä demolta, I’m Insane! ja Lost! Kappaleet äänitettiin maaliskuussa 1991 Laser Studiossa Porin kupeessa Ulivilassa. Äänittäjänä toimi Mike Stand (edesmennyt Matti Mänttä), joka auttoi vekkuleilla sovituksellisilla ratkaisuilla, kuten Lost!ssa alun ’saluunanovi aukeaa ja kansa kohahtaa’ -efektit, sekä biisin välikohdan ’James Brown -huudahdukset’ Good Food!…Fried Chicken!…Moosehead!
Bändin sarjakuvaimago oli selkeä jo omakustannejulkaisuilla, joten sitä jatkettiin. Kannen piirtäjäksi pyysin Tapani Rytöhonkaa. Ohjeet olivat, että kannen pitäisi näyttää sarjakuvalehden kannelta ja siinä pitäisi olla susimies. Rytöhongalle näytin myös omakustanneseiskoja, joista Tapani oma-aloitteisesti nappasi mm. Zoo nimen sarjakuvan ”julkaisijaksi” Zoo Comics. Rytöhonka itse ideoi kannen ja ainakin minua se on aina miellyttänyt erittäin paljon.
Takakannen valokuvan otti Yki Räikkälä. Yki oli soittanut Psyykeessä, jossa myös Wolfmenistä tutut Jallu Korpi, Moke Laine ja Zimi Söderberg olivat musisoineet. Kuva otettiin Kari Kuusisen näyttävän sarjakuva-aiheisen graffitin edessä. Ykin ja Wolfmenin yhteistyö on jatkunut tiiviinä ja hän on muun muassa tehnyt Boothill Express ja A.N.G.R.Y. -albumien kannet ja ottanut bändin promokuvina.
Levyt tehtiin Finnvoxilla. Matriisikaiverruksia harrastettiin tietysti taas kerran. A-puolella lukee ”Howling At The Mental Hospital” ja B-puolella ”Kumpi nostaa enemmän, Wolfman vai Möykky?”. Eivätkä ne jääneet tähän kaiverrukset tehnyt Mika Jussilla intoutui lisäämään A-puolelle omien nimikirjaintensa perään teksti ”Cuts like a beast”. Single ilmestyi 20.6.1991.
Kappaleesta oltiin jo sovittu että se tulee jenkkiläiselle NKVD Recordsin kokoelmalle The Violence Inherent In The System. NKVD pomo Steve Garnder piti bändistä ja pyysi lähettämään kaiken muun mitä bändi on julkaissut. Minä tein työtä käskettyä ja lopputulos oli se, että Gardner vaihtokin kokoelmalle tulevan biisin omakustanteen Zombie Hopiin.
Biisejä ei laitettu bändin ensimmäiselle täyspitkälle Shadow Warille, mutta myöhemmin Wolfmen on tehnyt uudet versiot albumeille molemmista kappaleista. Ensin tuli Lost (Pt. 2) vuonna 2010 Boothill Express levylle ja vuonna A-puoli nimellä Hurt (I’m Insane)A.N.G.R.Y.lle vuonna 2014.
