Sitten edellisen levyn Jouni Nieminen oli jättänyt Maaseudun Tulevaisuuden muiden kiireiden takia. Hänen tilalleen bassoon oli tullut Dorian Graystä tuttu J. Kaski. Hauska sattuma sekin, että Dorian Gray oli ollut Hiljaisten julkaisemalla 10 Vuotta Myöhemmin EP:llä. Uuden kokoonpanon myötä bändillä oli kova kiire uuden levyn tekemiseen. Minulla puolestaan oli hiukan sellaisen tutina, että uutta materiaalia ei olisi riittävästi. Bändi vakuutteli että olisi. Kun sitten kävi niin että Lempääläläinen 8-raita studio tarjosi ”näytteeksi” paria studiopäivää lähes ilmaiseksi sovittiin että bändi menee Lempäälään tekemään tulevan pitkäsoiton biiseistä demot Lempäälään. Yllätys oli melkoinen kun valmis nauha piti sisällään 11 biisiä puoliksi uusia biisejä ja puoliksi covereita – eli omia biisejä ei ollut LP:ksi asti. Tämän mainion demosession biisejä ei ennen Rocket Recordsin julkaisemaa tupla-CD:tä Complete ole julkaistu aikaisemmin kuin vain yksi: Rare-lehden mukana tulleelta EP:ltä löytyy Albania. Vänkäys onko biisejä riittävästi vai ei jatku vielä hetken, mutta sitten buukattiin studio.
Bändi matkusti kesällä 1989 Helsinkiin äänittämään Ari Vaahteran tuottaessa tätä levyä. Budjetti oli tiukka ja Vaahteran kanssa oli sovittu, että kolme päivää äänitetään ja yksi miksataan. Neljännen päivän aikana sain soiton Arilta, joka sanoi, että äänitykset ovat vielä kesken, tarvitaan yksi päivä lisää. Kiroilin, mutta suostuin kun tuntui, että mitään muuta ei voisi. Seuraavana päivänä sama toistui; homma oli edelleen kesken ja lisäpäivää tarvittiin. Kävin Arin kanssa huutokeskustelun ja lopputulos oli, että kuudes päivä lisättiin studioaikaan, mutta annoin uhkavaatimuksen, että jos nauha ei olisi valmis, niin en maksaisi mitään ja Ari saisi tehdä nauhalla mitä haluaa. Nauha valmistui. Biisejä oli vain yhdeksän, mutta niiden pituus oli kasvanut melkoisesti ja levyn kokonaispituus oli reippaasti yli puolituntia, joten mitään oharia tästä ei tullut. Mukava yllätys sen sijaan oli, että Ari tunsi Jimi Tenorin ja Jimi oli käynyt rikastuttamassa Ahoi biisin äänimaisemaa.
Kannet teki levyyn Hietasen Kari, kuten edelliseenkin Maaseudun Tulevaisuuden pitkäsoittoon. Ekan levyn kehyksistä oli nyt jäljellä vian etikettiin tullut rajaviiva. Kannen kuvat napattiin jostain Neuvostoliiton maataloutta esittelevästä kirjata. Tällä kertaa saatiin aikaiseksi liitekin. Sen toisella puolella oli Juissin käsin tekemiä paperilappuja, joilla oli biisien sanat. Toisella puolella oli perustiedot levystä. Levy kaiverrettiin taas kerran Forissa ja matriisikaiverrukset olivat ”Pitkospuut” ja ”Masey Ferguson”. Masseystä oli jäänyt toinen S pois.
Levy julkaistiin 2.11.1989. Bändi esiintyi seuraavana kesänä Provinssirockissa. Kesän jälkeen bändin toiminta alkoi hiipua. Välimatkat olivat varmasti yksi tärkeä syy, Juissi oli muuttanut Helsinkiin. J. Kaski menehtyi epäselvissä olosuhteissa päähän ammuttuun laukaukseen 1995. Bändi oli tosin jo lopettanut tätä ennen.
Kahden pikkulevyn jälkeen Maaseudun Tulevaisuus oli selkeä valinta bändiksi joka tekee Hiljaisten toisen pitkäsoiton Alivaltiosihteerin jälkeen. Albumia oli suunniteltu jo vuoden 1987 loppupuolelta lähtien, jolloin ajateltiin, että se ilmestyisi helmikuussa, mutta ihan tähän aikatauluun ei päästy. Tuo oli suunnilleen se aika kun levy äänitettiin. Äänitykset tehtiin Hiljaisten alkupäälle tutulla kaavalla, eli Sound Consulting studiolla ilta ja yö aikaan. Äänittäjänä ja tuottajana toimi Timo ”Soija” Mesimäki. Soija oli pitkän linja keikkamiksaaja, joka sopi erinomaisesti Maaseudun Tulevaisuudelle ja Soija sai yhtyeen energian hienosti taltioitua levylle.
Biisejä, jotka olivat jo keikkasetissä ja joita ei oltu vielä taltioitu äänilevylle, oli yhtyeellä paljon, joten materiaalin kanssa ei ollut ongelmia. Vain Lyhteet oli julkaistu Adventtilaulun B-puolella, mutta siitäkin äänitettiin uusi versio tälle levylle. Kaikki yksitoista kappaletta ovat yhtyeen omaa käsialaa. Biisien tekstien omanlaisuudestaan kertoo jotain se, että kun Roo Ketvel teki kirjan Sanoista (Zappa Oy, 1989), johon hän haastatteli silloisia johtavia Suomalaisia tekstintekijöitä kuten Gösta Sundqvist, Ismo Alanko, Heikki Salo, Kauko Röyhkä, Kari Peitsamo ja Ari Närhi, niin hän valitsi myös Juissi Vainiolan mukaan ja Juissi avaa kirjassa yhtyeen biisien sanoituksia.
Levy valmistettiin tutustui MTV:llä ja Riihimäen Äänituotannossa. Jostain syystä matriisikaiverrus tuli vain A-puolelle, missä lukee ”Suu- ja sorkkatauti”. Kannet ovat taas ihan oma tarinansa. Olin Jukebossissa pyöriessäni tutustunut Kari Hietaseen, joka oli kaupan vakiasiakkaita. Kerran Kari kertoi, että hän on töissä mainostoimistossa ja haluaisi tehdä levynkannen Hiljaisille Levyille. Mikäs siinä sitten, Kari töihin ja pian oli kansiehdotus valmis. Siinä etukannessa kiertää kehyksen omaisesti erilaisia Letrasetin kehysten pieniä pätkiä. Kun kansiehdotus kävi bändillä hyväksyttävänä, sattui reunakuvion osalta pieni väärinkäsitys, bändi luuli valitsevansa esitetyistä kuvioista yhden, jota käytettäisiin kautta linjan. Kannet tulivat takaisin, niihin oli kirjoitettu OK ja yksi kehyksistä oli ympäröity. Kansien tekijä kuitenkin oli esittänyt kannet juuri sellaista kuin millaisiksi ne tulivat. Kehyksen rengastus ohitettiin, kun ei ymmärretty mitä se tarkoittaa ja kannet menivät painoon. Aikanaan bändi ihmetteli miksi kannessa ei ole yhtenäistä kehystä siitä kehystyypistä, joka oli vedokseen merkitty. Selvisi sen rengastuskin tarkoitus.
Toinen yllätys kansien kanssa sattui Painomainoksessa, jossa ne painettiin. Alivaltiosihteerin LP:n tiimoilta olin oppinut, että kannet voidaan leikata ja stanssata liimausta varten valmiiksi. Alivaltiosihteerin stanssi ei ollut kuitenkaan enää tallessa, joten uutta varten piti lähettää mitat. Mittasin malliksi levykannen ja lähetin tiedot painofirmaan. Siellä tulkittiin, että mitta on taitoksen ulkoreunaan, kun olin mitannut sillä ajatuksella, että taitos on mitan ulkopuolella. Tästä aiheutui se, että kannesta tuli aavistuksen liian ahdas. Sisäpussi ei mahtunut kannen sisälle. Niinpä käsityönä metalliviivoittimella ja taittoveitsellä kävin läpi kaikki 500 sisäpussi ja leikkasin jokaisesta noin kahden millin suikaleen pois. Tämän jälkeen pussit mahtuivat kansiin. Oli harvinaisen tympeätä homma noiden siivujen leikkaaminen. Liitettä ei levyssä ollut. Siitä oli bändin kanssa puhe, mutta mitään materiaali ei yhtyeeltä tullut, joten se jäi tekemättä. Levyn jakeli Euros, kuten oli jaellut Alivaltiosihteerin LP:nkin. Tämä jäi viimeiseksi levyksi, jonka jakelijana Hiljaisille oli Euros.
Levy sai hyvät arviot ja bändin noste jatku. Sitä alettiin noteerata myös ulkomailla. Maximum Rocknrolliin tehtiin bändistä juttu ja Maaseudun Tulevaisuus oli ensimmäinen Hiljaisten Levyjen yhtyeistä joka pääsi Keski-Eurooppaan soittamaan. Ensin keikka Puolan isoimmalle festivaalille ja hiukan myöhemmin Pohjois-Euroopan kiertueen, jolla suurin osa keikoista oli Saksassa. Tuohon Saksaan liittyy hauska tarina siitä kuinka pieni maailma on. Olin Hannoverissa IT-messuilla 1989 ja tuttuun tapaan selvitin olisiko paikalla rock-keikkoja. Tiedot yhdestä sellaista löytyivät ja keikka oli vain noin kolmen kilometrin päässä hotellilta, joten totesin että sinnehän voi kävellä. Paikka näytti kartalla olevan keskellä puistoa, mikä hiukan hämmästytti, mutta olihan sitä tullut oltua omituisissa paikoissa ennenkin. Illan pimetessä lähdin talsimaan puistoon, joka muuttui pian metsäksi ja kapea tie kiemurteli eteenpäin. Valoja oli vain siellä täällä ja alkoi arveluttaa että mitä tästäkin tulee, kunnes yhden mutkan takaa tuli näkyviin pieni hyvin valistu aukio, jolla oli iso puutalo, tai paremminkin huvila. Tässä melko ränsistyneessä paikassa toimi punk-klubi.
Ilta meni rattoisasti kolmea bändiä katsellessa ja viimeinen niistä, Trashing Groove, oli suorastaan erinomainen. Sain taas näitä hetkessä syntyneitä tyhmiä ideoita, että tuotahan voisi julkaista Suomessa. Tungin innoissani takahuoneeseen ja esittelin itseni hikiselle laulusolistille. Hän tyrkkäsi minut puhumaan bändin managerille, joka istui peränurkassa juomassa punaviiniä pullonsuusta. Esittelin itseni ja kaveri innostui ja kertoi että hänpä tietää yhden suomalaisen bändin. Odottelin, että sieltä tulee Hanoi Rocks tai joku Wigwam, mutta kaveri pamauttaa vielä aika hyvällä lausumisella Maaseudun Tulevaisuus. Menin niin hämilleni, että minulla kesti hetken ennen kuin sain sanotuksi, että kyseinen bändi levyttää juuri minun levy-yhtiölleni. Kaveri meni nyt hämilleen, eikä selvästikään uskonut että olisin oikeasti tämän bändin levy-yhtiön pomo – mikä muuten on todennäköisyys tällaiselle sattumalle? Meni hyvä tovi, kun asiaa vatvottiin ja lopulta kumpikin osapuoli uskoi toistaan. Kaverin Maaseudun Tulevaisuus -tuntemus johtui siitä, että hän oli buukannut heille kaksi keikkaa, kun yhtye oli aikoinaan Saksaa ja Puolaa kiertänyt. Tämän jälkeen oltiinkin jo ylimpiä ystäviä.
Kaikki tämän LP:n biisit löytyvät Rokit Recordsin vuonna 2012 julkaisemalta maaseudun Tulevaisuuden 2CD:n kokoelmalta Complete.
Maaseudun Tulevaisuuden kanssa oli puhuttu pitkäsoiton tekemisestä. Sen ajankohdaksi oli kaavailtu seuraavan vuoden alkua – silloin saisin taas opintolainan, jonka voisi aluksi sijoittaa levyjen kustannuksiin ja aikanaan levyn myyntituloilla kuitata itselleen takaisin ”lainan”. Bändi oli kuitenkin täpinöissään ja jotain haluttiin julkaista jo loppuvuodesta. Ihan selkeää muistikuvaa ei ole oliko se minun ideani (todennäköisesti) vaiko bändin, mutta päädyttiin tekemään joulusingle.
A-puoleksi yhtye päätti tehdä version Adventtilaulusta (”Tiellä ken vaeltaa”). Vaikka kappale merkittiin säveleen ja sanoituksen osalta etikettiin tradionaaliseksi, niin tämä perustui erehdykseen. Kuviteltiin, että kun kappale on virsikirjassa (virsi numero 15), niin sen täytyy olla vanha. Näinhän ei ole. Adventtilaulu on Juhani Forsbergin vuonna 1967 kirjoittama kristillinen laulu, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Forsbergin vuosina 1967–1968 julkaisemassa kaksiosaisessa kokoelmassa Nuoren seurakunnan veisuja. 1967 se esitettiin jo Helsingin seurakuntien adventtitapahtumassa ja vuonna 1986 se hyväksyttiin myös virsikirjaan. Laulun sanat liittyvät kertomukseen Jeesuksen saapumisesta aasilla ratsastaen Jerusalemiin. Tapauksesta kertovat sekä ensimmäisen adventtisunnuntain että palmusunnuntain evankeliumitekstit. Jeesuksesta laulussa käytetty nimitys ”muurarirabbi” viittaa Raamatun mainintoihin, joiden mukaan häntä oli Nasaretissa sanottu rakennusmieheksi tai rakennusmiehen pojaksi. B-puolelle tuli Lyhteet. Nimestä voisi epäillä, että se kertoisi joululyhteistä, mutta kappaleen sanoituksella ei mitään tekemistä joulun kanssa. Bändi hoiti itse nauhan valmiiksi ja toimitti masterin minulle. Kappaleet äänitettiin RW-studiossa, Karstulan nuorisotalon vintillä 8-raitatekniikalla.
Kansikuvan pyysin taas yhdeltä pienlehtihommissa tutuksi tulleelta piirtäjältä ja sarjakuvataiteilijalta P.A. Manniselta. Manninen kuvitti suoraan biisin tekstiä ja lisäsi aasilla ratsastavalle Jeesukselle sähkökitaran. Palmunlehdet tosin vievät ajatusta enemmän palmusunnuntaihin kuin adventtiin. Kaikkineen julkaisun jouluisuus jäi hiukan kaukaiseksi ja se julkisuus mikä levylle tuli tuli vasta joulun jälkeen. Jouluun kappale tuli liitettyä paremmin vasta vuonna 2007, kun Hiljaiset Levyt julkaisi yhdessä Woimasoinnun kanssa Jouluräyhää CD. Tällä CD:lle Adventtilaulu otettiin mukaan.
Singleen tehtiin myös liitevihko, joka oli monipuolisempi, kun Agrikulturessa ollut sanoitusliite. Vihkosessa oli muun muassa Ulo-Pekan Maaseudun Tulevaisuus esittely ja Pasi Heikuran piirtämä Mies sarjakuva. Vihkosessa myös mainostettiin helmikuussa ilmestyvää LP:tä – ei se ihan silloin vielä ilmestynyt. Matriisikaiveruukset olivat tällä kertaa A-puolella ”Hårdare, hårdare …” ja B-puolella ”… viskade jag!”. Minkäänlaista muistikuvaa ei ole mikä älynväläys nuokin ovat olleet. Kaiverrus oli tuttuun tapaan MTV:llä ja prässäys Riihimäen äänitetuotannolla.
Hiljainen Kesä -fanzinen myötä oli tutustunut useisiin muihin pienlehteilijöihin ja muutaman kanssa ystävystynytkin. Ulo-lehteä tekevän Pekka Suomäen kanssa löytyi peräti sielujen sympatiaa. Pekka oli maaläheinen ja vaatimattoman oloinen kaveri, joka teki erittäin kunnianhimoista punklehteä, ja oli tehnyt sitä jo pitkään siinä vaiheessa kun minä häneen tutustuin. Ulossa haastattelut olivat tehty huolella ja ulkoasuun Pekka kiinnitti erittäin paljon huomiota ja sen aikaisilla vaatimattomilla välineillä hän sai erittäin näyttävää jälkeä aikaiseksi. Meillä oli oikeastaan aikalailla samanlainen näkemys pienlehtien tekemiseen, vaikka Pekan linja oli paljon enemmän punk, kuin minun omani Hiljaisessa Kesässä.
Kun aloin tehdä levyjä, niin Ulo tietysti arvosteli niitä. Pekka alkoi varasin pian myös suositella minulle bändejä. Ulossa arvosteltiin myös bändien demoja, joten niitä Pekalle oli kertynyt iso pino. Näistä Pekka suositteli minulle ennen kaikkea Maaseudun Tulevaisuutta. Pekka oli sekä kirjoittanut lehteensä bändistä, että julkaissut bändiä lehden kokoelmakasetilla. Ensin sain tuon kokoelmakasetin, sitten Pekka pyysi bändiä lähettämään minulle demon. Tuosta demosta muistan hyvien biisien lisäksi sen, että kanteen kirjoitettu ”Horror, Terror, Syntax Error” lämmitti nuoren nörtin mieltä. Lopulta Pekka järjesti vielä tapaamisen Jouni Niemisen kanssa ja siitähän se lähti.
Maaseudun Tulevaisuus oli aloittanut 1980-luvun alkupuolella viisimiehisinä. Se oli jopa päästä Kuusisen ja Miettisen KuMi Beat levymerkille. Levyn julkaisu oli jo sovittu. Bändi teki studiossa 3 päivässä 10 biisiä, jotka Costello miksasi, ja sitten … KuMi Beatin taru loppui. Tämän episodin jälkeen kokoonpano muuttui trioksi, linja skarppaantui punkimmaksi ja sointi roheammaksi – oli syntynyt se oikea Maaseudun Tulevaisuus: Juissi Vainiola (laulu, kitara), Jouni Nieminen (basso), Jaakko Uusisalo (rummut). Bändi alkoi niittää mainetta tiukkana live-bändinä. Maineelle oli varmaankin eduksi, että rumpali Jaakko soitti rumpuja seisten hiukan omintaisesti rakennetun rumpusetin takana heiluen kuin se kuuluisa hullu heinämies. Kaikki keikat otettiin mitä saatiin ja näin bändi päättyi soittamaan myös Kaustisten folk-festivaaleille akustisesti. Järjestävä taho ei ollut aivan varauksettoman innostunut bändin esiintymiseen, vaan yhtyeeltä katkaistiin sähköt kesken keikan, mikä sentään on aika hienosti tehty kun kyseessä on akustinen keikka.
Olisin ollut valmis julkaisemaan sen saamani demon EP:nä, mutta bändi toppuutteli ja sanoi tekevänsä paremman. Melko pian postissa tuli sitten valmis viiden biisin kelanauha. Kappaleet olivat: Teema, Verenkuva, Kotlannin Nummilla, Metsästäjä ja Kooma. Sitä missä nauha on äänitetty, en tiedä. Kansiin kirjoitettiin vain, että äänitys Riku Moilanen. Kansiin käytettiin Alivaltiosihteeri singlestä opittua tekniikkaa. Jostain vanhasta lehdestä leikattiin sopiva kuva leikkuupuimureista ja Letraset siirtokirjaimilla viimeisteltiin etukansi. Takakanteen tuli kuva ja sen tekstit tulostetiin työpaikkani silloin tolkuttoman kalliilla tulostimella A4 arkille, josta tekstit liimattiin sopiviin kohtiin kantta. Aivan linjassahan ne eivät ole. Mukaan levyyn tuli myös sanoitusliite. Etikettiin tehtiin kosmeettinen korjaus; Hiljaiset Levyt osuuden alle lisättiin rasteri.
Tämä levy tehtiin Finnvoxissa ja jostain syystä matriisikaiverrukset jäivät pois vaikka sellaiset oli tähänkin ajateltu. Levy on ensimmäinen ja ainoa värivinyylillä tehty levy Hiljaisten alkuaikoina. Itse asiassa levyä julkaistiin uusintapainoksineen neljällä eri värillä: vihreä, sininen, punainen ja musta. Värilevyjä olisi haluttu tehdä jatkossa lisääkin, mutta Riihimäen Äänitetuotanto jonne siirryttiin halvempien hintojen takia, ei niitä tehnyt ja pian tämän levyn painamisen jälkeen myös Finnvox lopetti värivinyylien tekemisen.
Ensipainos ilmestyi vihreällä vinyylillä ja uusintapainokset, otettiin vuoden sisällä, väri kerrallaan. Muistelisin, että musta olisi ollut painoksista viimeisin ja tämä meni lähes kokonaan P-tuotannon Vote Vaskon postimyyntiin. Uusintapainokset olivat 500 tai 300 kappaletta kukin. Levy myi myös ulkomailla asti hyvin, tätä ei kuitenkaan osattu hyödyntää vielä tässä vaiheessa esimerkiksi lisenssidiileinä. Vasta vuonna 2009 ilmestyneelle erinomaiselle neljän CD:n Suomipunkkia esittelevälle kokoelmalle Punk Ja Yäk! – Suomipunk 1977-1987 tuli tältä EP:ltä Verenkuva. Levy sai erinomaiset arviot niin Suomessa kuin ulkomailla, varsinkin Maximum Rock’n’Rollin arvio hiveli aloittelevan levymogulin mieltä.
