Tunsin Manu Ojasen varsin hyvin, olihan hän levyttänyt Hiljaisille lyhytikäisessä Tina yhtyeessä. Manu oli soittanut rumpuja Tinan lisäksi Hellhoundissa, Räimeessä, Voxissa, Pojissa, Ne Luupojat Surfissa ja Tinnerissä. Manu puolestaan tiesi, että oli julkaissut Vaavin vanhaa materiaalia, joten hän tuli jutulle, muistaakseni vinyylisinkkukerhomme Sinkkuklubin illanvietossa. Hän kyseli olisiko minulla kiinnostusta julkaista uudestaan Hellhoundin tuotantoa. Kyllähän minulla oli.
Hellhound oli levyttänyt 70-luvun lopulla Rokit levy-yhtiölle LP.n, kolme singleä ja kolme biisiä kokoelma-LP:lle. Nauhojen oikeudet olivat siirtyneet Rokitin konkurssin jälkeen yhtyeelle, joten senkin puolesta sopiminen oli varsin yksinkertaista. Materiaalia oli juuri sopivasti, että sen sai mahtumaan yhdelle CD:lle. Bändillä oli lisäksi 20.10.2016 Siivikkalan Sound Museumissa äänitetty biisi Nokian Insinööri, joka laitettiin sekin mukaan.
Yhtye olisi halunnut levylle myös kaksi Räimeen raitaa, jotka olivat tuolla Rokit julkaisemalla kokoelmalla Pistä Paremmaksi. Räime oli Hellhoundin huumorimielinen sivuprojekti, jota täydensi laulaja Laano. Räimeen biisieistä Ottaa Päähän oli pikkuklassikko, joten siinä mielessä ymmärrettävä toive. Mielestäni se kuitenkin rikkoi kokonaisuuden, joten ehdotin, että julkaistaan Räime singlenä. Tämä ratkaisu tyydytti kaikkia. Tuosta Räimeen singlestä lisää parin julkaisun päästä.
Ainoa ehdoton vaatimus mikä bändillä oli, oli että levylle ei saanut kanneksi laittaa alkuperäisen Soitetaan Rock’n’Rollia LP:n kantta. Tuo kansi on todella korni, siinä on piirretty alaston mies. Ei voi kuin ihmetellä, että mitä on mietitty, kun sitä kantta aikoinaan tehtiin. Ei ollut ollenkaan vaikea suostua uusiin kansiin.
Bändin tyypit tunsivat graafikko Jussi Hämäläisen, jolta tilattiin uudet kannet. Muutaman viikon päästä tuli uusi kansipiirros, joka oli kylläkin taidokkaasti tehty, mutta … Se oli lähes yhtä mauton ja lisäksi sekstinen. Siinä alaston nainen ratsastaa koiralla. Olin vähän kauhuissani kannesta, mutta niin oli onneksi bändikin ja Hämäläiseltä pyydettiin uusi kansi. Uudessa kannessa oli pelkkä yksikertaisesti toteutettu koira. Hiukan vaatimattoman näköinen, mutta eipä ollut mauton.
Booklettiin Manu kirjoitti Hellhoundin lyhyen historiikin. ja kannet kasaan laittoi Soundin legendaarinen taittaja Japa Mattila. Äänitteet remasteroi Jarno Alho ja näin saatiin paketti kasaan. Levyn julkkarikeikka pidettiin Vastavirralla.
Soundi arvioi numerossaan 2/2017 levyn. Antti Luukkanen kirjoitti siitä mm. näin: ”Tamperelainen Hellhound oli yksi maamme ensimmäisiä punkbändejä. … Kuten moni muukin tuon ajan yhtye, myös Hellhound kuulostaa tämän päivän standardeilla kesyltä, sellaiselta sympaattisen tuohtuneelta. Ronskia otetta on eniten solisti Jorma-Veikko Sappisen laulussa, joka on lähisukua Moog Konttisen ärinälle. … Soitetaan rock’n’rollia -lp:llä ja kolmella singlellä soi perimanselainen rock, joka noudatteli vahvasti aikalaissoundia. Etenkin Eppu Normaalin punk-vuodet nivoutuvat hyvin yhteen Hellhoundinkin perussimppeliin mutta tanakkaan soittoon. Sanoitukset näyttäytyvät jälkiviisaasti siellä täällä paperinmakuisilta ja naiiveilta, mutta parempi totisuus kuin vanhentunut näsäviisaus. Profeetallisuuden paikkansapitävyyttä voi vertailla esimerkiksi Suomi 62 -biisin sanomasta.”
