Kitaran surinaa vuodesta 1986
Eiliset Punk Lurexin ja Pokien keikat Vastavirta klubilla nähtävissä Vastavirran Youtube-kanavalta. Lurexin keikka alkaa noin 18 minuutin kohdalta ja Pokien osuus noin tunnin ja 15 minuutin kohdalta.
Tässä linkki: https://www.youtube.com/watch?v=KBrs7xk9qvc&fbclid=IwAR20zrnHhnNwSvlh4wrokItrnw6Qew4Z5SPlOHi7cJCX1xnXLbLvoF3yiRo
VASTAVIRTA LIVESTREAM jatkaa mainoiden streamkeikkojen sarjaa ja perjantaina 13.6. Vastavirran lavalle kapuavat POJAT ja PUNK LUREX.
Keikka alkaa kello 20.00 ja se näytetään Vastavirtan Youtube-kanavavalla:
https://www.youtube.com/channel/UCGuKaCK5AX4ouWWGwVuUiwg?app=desktop
Suora linkki keikkaan tulee n. 19.45 keikan tapahtumasivulle: https://www.facebook.com/events/285095355955885/
Myös erittäin rajoitetusti (40 kappaletta) lippuja myydään itse keikalle. Lisätiedot tapahtumasivulla.
Attila the Stockbroker: Heart on My Sleeve – A 40th Anniversary Compilation LP
Julkaisu: 26.6.2020
Brightonilaisen punksaarnaajan Attila the Stockbrokerin upea ura saavuttaa 40 vuoden rajapyykin. Sen kunniaksi Hiljaiset Levyt julkaisee Attilan itsensä kokoaman, kunniakkaat vuosikymmenet kattavan vinyylialbumin Heart On My Sleeve – A Fortieth Anniversary Song Compilation levytysuransa kohokohdista. Parhaisiin valikoituneiden kahdentoista kappaleen mittaan mahtuu murto-osa miehen yli kahdenkymmenen vankan albumin ja ainakin yhtä monen EP- ja singlelevyn katalogista. Levy käynnistyy Thatcherin poliisiarmeijalle uhittelevalla folkpunkilla Fifth Column, joka ilmestyi vuonna 1980. Kansaa koetelleiden vuosikymmenien kokemuksia purkavat myös Falklandin ja Lähi-idän sotaintoilun sekä Itä-Euroopan visiittien raportit, joiden myötä voi todeta, kuinka ällistyttävän moneen suuntaan punk oikein voikaan taipua. Barnstormer 1649 -yhtyeen kappalessa Atttila yhdistelee erittäin mehukkaasti punkkia ja keskiaikaista musiikkia hyödyntäen elävästi myös tuon aikakauden soittimia.
Mickey Jupp: One of a Kind (LP)
Julkaisu: Heinäkuussa
Pubrocklegenda Mickey Jupp ehti jo kertalleen lopettaa levyttämisen vuonna 1994 You Say Rock. Uusia biisejä alkoi kuitenkin syntyä 2010 ja niitä Mickey Jupp on äänitellyt kotistudiossaan ja julkaissut faneille kotipolttosina CDr:inä neljätoista levyn verran. Nyt Hiljaiset levyt julkaisee näistä parhaat vinyylillä. Juppin magiikka tarinakertojana on tallella.
Vuokkoset: Umpikujassa (LP)
Julkaisu: Elokuussa
Punkkia, protopunkkia ja jopa progea yhdistelevä ärhäkkä levy Tampereelta.
Jahnukaiset feat. Miika Söderholm: : Brickfield Nights / Mikkitelineestä on puolet minun
Julkaisu: Elokuussa
Jahnukaiset jatkaa vierailevien laulusolistien kanssa tehtävien singlejen sarjaa. Nyt vuorossa vokaaleissa Miika Söderholm. A-puolella Boys klassikko ja B-sivulla Miikan Ypö-Viis aikainen ralli.
Miika ja Yari: 7”
Julkaisu: työ alla
Kaksi punklegendaa työstävät uutta musiikkia yhdessä.
Wolfmen: Shadwo War (LP)
Julkaisu: suunnittelitta
Vinyyli versio aikoinaan vain CD:nä julkaistusta Woflmenin ensimmäisestä pitkäsoitosta.
Olin opiskellut tietojenkäsittelyoppia Tampereen Yliopistossa ja ollut IT-hommissa – tai ATK:ksi sitä silloin kutsuttiin – vuodesta 1984. 1993 firmamme muutti Tampereen Hervantaan aivan Teknisen Korkeakoulun viereen. Tuohon aikaan edes useimmilla isoilla IT-yrityksissä ei ollut yhteyttä Internettiin, vaan ainoat verkot mitä oli, olivat firmojen sisäisiä lähiverkkoja. Isoille asiakkaille saatettiin ottaa etäyhtyes modeemilla suoraan heidän keskuskoneeseensa. Tuolloin 1993 meidän firmassa oli kaveri, jolla oli erittäin hyvät yhteydet korkeakoululle ja firma pääsi liittymään Internetiin Korkeakoulun yhteyksien kautta. Tästä aukesi pieni taivas kaikille firman työntekijöille.
WWW ei ollut tuolloin vielä lyönyt läpi ja Gopher oli päivän sana. Se oli tavallaan WWW:n edeltäjä. Gophersaitteja pystyi selaamaan kuin myöhemmin WWW:tä, mutta ne olivat hakemistorakenteita, joissa teksti ja kuva rakenteet vuorottelivat. Niin ja sitten oli tietysti saitteja joissa oli pelkkiä kuvia, vaikkapa vähäpukeisista henkilöistä – nehän tietysti jälkiteiniä kiinnostivat.
Ehdin jo tehdä firman severille Hiljaisten Levyjen Gopher saitin, mutta ennen kuin julkaisin sen näin jotain täysin tajunnan räjäyttävää. Vuoden 1993 keväällä näin ensimmäisen kerran Mosaic selaimen, muutama kuukausi sen julkaisun jälkeen ja sen myötä World Wide Webin. Tämähän on kuin aikakausilehti verkossa, mutta paljon coolimpi, kun on linkkejä paikasta toiseen, oli oma ajatukseni. Sen jälkeen netistä etsittiin vain www-alkuisia saitteja, kaikki gopher.jotain.com olivat niin eilistä kuin olla ja voi. Selvisi, että WWW oli kehitetty jo 1990 CERNissä tieteellisiä artikkeleja varten. Mutta vasta kunnon selaimet, kuten Mosic tai Netscape löivät sen läpi laajemmin. Tähän jännittävään maailmaan oli päästävä!
Aluksi minulla on nettiyhtyes vain töistä, mutta pian ostin sen myös kotiin. Yhteyden tarjosi Sci.Fi Communications, joka oli teekkarikavereiden perustama firma, joka aluksi myi vain nettiyhteyksiä. Niin ja mistään kiinteästä yhteydestähän ei ollut kyse vaan modeemiyhteydestä. Illalla kun normaalit puhelut lankapuhelimella oli puhuttu, vedin piuhan työpöydältä puhelimelle, käynnistin modeemin, alkoi ihana sirinä jonka päätyttyä pääsi nykynäkemyksellä tolkuttoman hitaalla yhteydellä nettiin. Silloin se kaikki oli kuitenkin aivan maagista.
Heti yhteyden saatuani aloin suunnitella Hiljaisten nettisaitin pystyttämistä. Kyselin Sci.Fi:stä, kuinka moinen onnistuisi. He miettivät hetken ja kertoivat että onnistuu heiltä ja maksaa vain tämän ja tämän verran. Hiljaisista Levyistä tuli Sci.Fi:n ensimmäinen yritysasiakas ja ensimmäinen Suomalainen levy-yhtiö jolla oli nettisivut. Tämä tapahtui loppukesästä 1995. Ensin tekstipohjaisella pääsivulla ja pian joulukuussa 1995 graafisena. Grafiikat ensimmäiseen versioon teki Poko Rekordin graafikko ja kannentekijä Kari Lahtinen. Pian Internetsivuja alettiin tallettaa laajasti historian keräämistarkoituksessa archive.org:in toimesta loppuvuodesta ja ensimmäinen talletettu versio Hiljaisten Levyjen sivustosta on jouluaatolta (!) 1996.
Hiljaisten Levyjen asioiden lisäksi laitoin serverille punkhistoriikkilehteni Figure Headin materiaalin, josta muodostui PunkNet77-sivusto. Tuohon aikaan ei hakukoneita vielä ollut olemassa ja tieto hyvistä nettisivuista liikkui erilaisissa keskusteluissa ja listoissa. Näitä tein Hiljaisten sivuille omasta mielestäni varsin kattavan linkkilistan. Lisäksi kun sähköposteja alkoi yhdellä jos toisella olla, jos ei muuten niin oppilaitoksen kautta, ja kun sähköpostiosoitteita ei löytynyt mistään, niin aloin pitämään Suomirockin ”sähköpostipuhelinluetteloa” Hiljaisten serveillä.
Vaikka olinkin aivan ensimmäisiä, niin toinen varhainen ja tärkeä Suomen rocksivusto oli Jarmo ”Latvis” Latva-Äijön Rock-Data. Se esitteli mittavasti koko Suomen rockscenen ja sen linkkisivusto löytyivät pitkään kaikki Suomalaiset bändit joilla oli jonkinlainen nettisivusto olemassa. Sieltä löytyivät myös normaalit postiosoitteet ja muut yhteystiedot studioihin, mediaan, keikkamyyjiin, jne. Väitän, että minä ja Latvis olimme ne, jotka toivat netin Suomaliseen rockbussinekseen.
Tuolla ensimmäisellä graafisella versiolla mentiin vuoteen 1998 asti, jolloin tein ison uudistuksen saitille. Uuden grafiikan ja sivujen html-koodin pohjan teki Hiltunen, johon olin tutustunut Laskuvarjourheilu fanzinen kautta. Sivusto oli nyt kaksikielinen ja sisälsi kaiken vanhan lisäksi paljon arkistomateriaalia bändeistä: valokuvia, levyjen kansia, biisien sanoituksia ja jopa ääninäytteitä. 2000-luvun puolella hakukoneet alkoivat yleistyä. Ensi Yahoo, joka oli pitkään toiminut linkkilistoja ylläpitämällä alkoi tarjota varsin rajoittuneita hakutoimintoja. Sitten tuli AltaVista, joka oli muutamia vuosi de-facto hakukone. Pian hakunoita oli pilvin pimein. Hakukoneet tekivät tarpeettomaksi Hiljaisten saitilla olevat linkkilistat ja sähköpostiosoitteiston.
2000-vuosikymmenen puolenvälin tietämissä Hiljaisten toiminta alkoi hidastua selvästi. Uusia julkaisuja tuli enää muutamia vuosittain. Itse elin niin sanottuja ruuhkavuosia ja into koko hommaan oli välillä aika koetuksella. Myös nettisivujen ylläpitäminen jäi täysin paitsioon. Ainoastaan myytävien levyjen listaa tuli ylläpidettyä.
Kun 2010-vuosikymmenen puolessa välissä toiminta taas selvästi elpyi. Lapset olivat lähteneet kotoa, raha-asiat olivat kunnossa ja aikaa oli. Aloin miettiä, että kuinka saisin nettisivut taas ajan tasalle. Vanhojen päivittäminen ei tuntunut enää mielekkäältä, kun ne olivat niin ajastaan jäljessä ja sisällönhallinta pohjaiset julkaisujärjestelmätyyppiset alustat tekivät tuloaan. Tutkin useammankin kerran mitä oli tarjolla, mutta en saanut aikaiseksi tehdä tarvittavaa uudistusta. 2015 sain sentään sen verran aikaiseksi, että vanhan hiljaiset.sci.fi tilalle rekisteröin hiljaisetlevyt.com:in ja laitoin sen osoittamaan vanhoihin sivuihin.
Lopulta vuonna 2019 Nuorisopalatsin Kari Smolander, jonka kanssa olin useammankin kerran puhunut että jotain-pitäis-tehdä, sanoi että hän voi tehdä uudet sivut WordPressillä. Tarjous oli aivan liian hyvä, että olisi ohittanut sen. Pohjamateriaalin tekeminen vei minulta kuitenkin aikaa hiukan pidempään kuin alun perin tarkoitus ja uudet sivut saatiin julki tammikuussa 2020. Ilman Karin lempeää painostusta olisi homma venynyt ehkä vieläkin pidemmälle. Lisäksi Kari vielä hoiti sen, että Hiljaisille luotiin oma Facebook-sivu – tähän asti olin hoitanut Hiljaisten asiat omalla Facebook seinälläni. Lisäksi uusi saitti linkitettiin Facebookin niin, että kun julkaisin jotain saitilla, niin se tuli näkyviin myös Facebookiin.
Nyt ollaan siis kolmannessa isommassa versiossa Hiljaisten nettipreesenssissä. Nyt on palattu pelkkään Suomen kieleen ja rajaus on että saitti käsittelee vain Hiljaisten Levyjen asioita. On uudet julkaisut ja muut uutiset, sekä blogipuolelle kirjoiteellaan Hiljaista-historiaa – josta tämäkin artikkeli on yksi osa.
Johnny Spunkyn kolmas ja viimeiseksi jäänyt levy Hiljaisille äänitettiin toukokuussa 1990 Viialassa Heikki Pelosen Akaan MR-Studiossa. Tuttuun tapaan Juha soitti ja lauloi kaiken itse sekä ohjelmoi rumpukoneet. EP:lle tuli neljä biisiä, jotka olivat: Flagshirt, Mister Real Cool, Cherish It Gently (Snake In Your Room) ja Labourcamp Throughtcrime.
Kannet tehtiin tuttuun tapaan Kaarsalon perheen yhteisvoimin. Juhan veli Simo piirisi grafiikan ja äiti Liisa vastasi ulkoasusta. Levyt tehtiin nyt Finnvoxilla. Riihimäen Äänitetuotanto lopetti toiminnan 6.6.1990, joten tutusta kaiverrus MTV/For ja painatus Riihimäki piti luopua. Muistan kun pari päivää tuon lopettamisilmoituksen jälkeen ajoin Riihimäelle ja hain loput nauhat mukaani, otin myös puristusmatriisit, joista ei ollut kuin riesaa tulevissa muutoissa ja jossain välissä heitin ne kaikki roskiin. Edes yksi olisi pitänyt säästää muistoksi. Finnvoxille siirtyminen oli kyllä pidemmässä juoksussa onni, sillä laatu parani ja siellä oli todella mukavaa väkeä töissä, joihin oli ilo tutustua. Finnvox suhtautui Hiljaisten tapaan tehdä matriisikaiverruksia todella innostuneesti ja jonkun myöhemmän levyn kohdalla soittivat ja kysyivät, että eikö tähän tulekaan kaiverrusta kun ei kirjeessä ollut mainintaa. Se sitten keksitiin siinä soiton aikana. Tähän Mutatio Vitalis EP:hen kaiverrettiin A-puolelle ” My Third Coming” ja B-puolelle ”In Seven Inch Form”.
Johnny tyyli oli hiukan muuttunut ajan saatossa ja sitä Suicidea mihin olin ihastunut, oli mukana vähemmän. Tuskin tuo Suiciden väheneminen oli syy, mutta levy tuntui menevät kokonaan ohi niin kriitikoilta kuin yleisöltä. Juhan kanssa puhuttiin LP:n tekemisestä ja sille haettiin Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskuksen (ESEK) tuotantotukea, mutta sitä ei saatu. Se ei vielä lopullisesti haudannut projektia, mutta sitä siirrettiin. Juha Kaarsalo oli hieno ja mukava mies, mutta tykkäsi olla omissa oloissaan, eikä pitänyt itsestään ääntä. Keikkoja hän teki vain muutamia. Bändiäkin hän kokosi, mutta se hajosi noin vuoden jälkeen. Eikä tuo yhtyekään montaa keikkaa tehnyt. Jotenkin homma vaan hiipui ja innostus tuntui katovan. Varsinaisesti ei koskaan ääneen sanottu, että antaa homman olla, mutta ei vain enää soiteltu. Juha itse aktivoitu 1990-luvun puolivälissä ja julkaisi omakustanteena Shades Of Things To Come CD:n. Muistaakseni Juha ei edes tarjonnut tuota CD:tä Hiljaisillle julkaistavaksi. Hyvät muistot jäivät kuitenkin tästä kolmen EP:n mittaisesta taipaleesta.
Alice in Wastelandin siirtyminen Pokolta Hiljaisille tapahtui niin, että eräänä päivänä Hiljaisten postilokerossa oli demokasetti, jossa yhtyettä tarjottiin Hiljaisille. Oli erittäin hämmästynyt. Bändi oli tehnyt loistavan albumin – ainakin minun mielestäni – Pokolle ja ura näytti minusta nousujohteiselta, kuinka ne nyt halusivat ottaa askeleen tai useammankin taaksepäin ja tulla meidän pikku merkille. Hetken ihmeteltyäni totesin, että kyllä tässä on parasta mennä käymään Epen juttusilla ja selvittää hiukan missä ollaan menossa.
Epelle sitten kerroin, että yhtye tarjosi itseään meille ja sanoin samalla, että en tietenkään ota yhtyettä jos Epellä on jotain sitä vastaan. Epe sanoi, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, mutta että minun kyllä kannattaisi harkita otanko yhtyettä, sillä se oli melko hankala tapaus. Epe kertoi muutamia enemmänkin hauskoja tarinoita, muun muassa siitä kuinka yhtye oli esiintynyt Kokoomus-nuorten tilaisuudessa ja kertonut siellä mielipiteensä kyseisestä puolueesta, eikä se ollut kovin mairitteleva. Todelliseksi kynnyskysymykseksi oli kuitenkin noussut kustannussopimuksen tekeminen. Siihen kun ei nimiä saatu alle oli lopputulos välirikko.
Mietiskelin asiaa pari päivää ja totesin, että houkutus tehdä levy Alice in Wastelandin kanssa oli liian suuri, joten vastasin bändille, että eiköhän tehdä levy. Minulla ei koskaan ollut isompia vaikeuksia bändin kanssa. Hoidin asioita Smolanderin Karin kanssa ja kun Karin hiukan töksöön tyyliin tottui, niin homma meni ihan OK. Välillä kyllä tuntui, että bändi haluaa sopia liiankin tarkasti asioita ja tsekata, että varmasti hommassa ei ole mitään epäselvää. Tämä tuntui minusta hiukan kummalliselta, kun olin tottunut siihen, että isot linjat sovitaan kättä puristamalla ja sen jälkeen hoidetaan käytännön ongelmat kun niitä tulee. Ei Alicenkaan kanssa tarvinnut toki mitään sopimuksia kirjoittaa. Yhdenkään artistin kanssa en muuten ole koko uran aikana sopimuksia kirjoitellut. Molemmin puoli on kaikkien kanssa aina pidetty mitä on luvattu.
AiW:n kanssa siis lyötiin kättä päälle ja ensimmäiseksi singleksi sovittiin Bleeding. Kappale on alun perin Kari Smolanderin käsialaa ja melko vanha. Markus Latvala työsti sitä singleä varten uusiksi. Bändi äänitti singlen Jyväskylässä Niemen Jussin studiolla. Kansia kun alettiin tekemään, niin bändiltä tuli valokuva kantta varten jossa nainen makaa lattialla. Etukannan kuvan on ottanut yhtyeen laulusolisti Pikke Paananen, kuka kuvassa on siitä ei tietoa. Takakannessa on pieni bändikuva, jonka Anssi Männistö otti Tulliklubin keikalla takahuoneessa. Single kaiverrettiin Finnvoxissa 11.9.1990 ja julkaisupäivässä kuukausi ja päivä vaihtoivat paikkaa, eli single ilmestyi kauppoihin 9.11.1990.
Erittäin merkittävää Hiljaisten Levyjen kannalta on, että tämä oli ensimmäinen levy, jonka julkaisijana ei enää ollut Hiljainen Kulttuuriyhdistys ry., vaan Hiljainen Oy. Tosin etikettipohjaan jäi vielä tässä levyssä Hiljainen Kulttuuriyhdistys, sitä ei älytty kiireessä vaihtaa. Levyjä alkoi tuolloin ilmestyä niin paljon, että rahaliikenne alkoi hiukan hirvittää. Homma piti saada tukevammalle pohjalle ja ihan vain varmuuden vuoksi sellaiseksi, että jos kävisi tosi kehnosti, niin oma omaisuus ei menisi. Kaveripiirissä kyselin löytyisikö halukkaita osakkaiksi. 100 markkaa maksoi yksi osake ja yllättäen halukkaita löytyi useampikin ja muutamat merkitsivät useammankin osakkeen. Itse merkitsin 80 osaketta. Kaikkiaan osakkeita oli alku vaiheessa 240 kappaletta.
Alice in Wasteland oli saavuttanut aika paljon nimeä Ruotsissa Poko LP:llä, joten vientiponnisteluja sinnepäin tehtiin. Lähetin singleä useammalle radioasemalle ja tietämiini Ruotsalaisiin pienlehtiin. Fanzineiden kautta minuun otti yhteyttä Tukholmalainen kaveri, joka kirjeessään kertoi olevansa suuri Alice In Wasteland fani ja että hänellä on pieni distro. Sovittiin sitten kirjeitse, että kun tulen käymään Tukholmassa niin tavataan. Kävin läpi kaikki tietämäni Tukholmalaiset levykaupat ja sain sovittua yhteensä parin boxin myynnistä singleä, eli matkakin tuli melkein rahoitettua. Siispä laivaan.
Tukholmassa sitten tapasin tämän innokkaan kaverin kahvilla. Aikamme kun siinä jutusteltiin ja kerroin että minä yritän saada singleä lisensoitua Ruotsiin. Pian päädyimme siihen, että kaveri perustaa oman levymerkin (Spinnin’ Round Records) ja sen ensimmäinen julkaisu on tämä single. Lisää ideointia kuinka homma saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla ja ratkaisu oli, että kaveri teettää omat kannet ja etiketit ja käytetään Hiljaisten valmiita puristusmatriiseja. Rahoista sovittiin, että kaveri maksaa ennakon levyistä, minä hoidan levyjen prässäyksen, toimitan ne Tukholmaan ja parin kuukauden päästä kaveri maksaa loput minulle. Kättä päälle ja homma näytti hienolta. Levy valmistuivat, ne lähtivät Ruotsiin ja kaveri pussitti ne kansiin, joissa Smolander soittaa kitaraa. Kansia on painettu ainakin neljälle eriväriselle kartongille.
Pari kuukauden päästä lähestyin kaveria kirjeellä ja kyselin, että kuinka menee. Levyjä oli mennyt jonkin verran, mutta muuten ei todellakaan mennyt hyvin. Kaveri kärsi vakavasta munuaissairaudesta ja oli juuri menossa leikkaukseen. Hänen isänsä luovutti toisen munaisensa pojalleen. Sovittiin, että katsellaan asiaa uudestaan puolen vuoden päästä. Jossain välissä tuli kirje, että hän oli pari kuukautta kotona, mutta että oli menossa uudestaan sairaalaan ja että katsottaisiin tilannetta pari kuukauden päästä. Mitään ei kuulunut pitkään aikaan ja kirjoittelin kysyäkseni kuulumisia. Pojan isältä tuli vastaus, jossa kertoi poikansa kuolleen. Munuaissiirto, eikä sen jälkihoito ollut auttanut asiaa. Rahojen tai loppujen levyjen perään en hennonut kysellä.
Bid vientiseikkailujen myötä Bleeding päätyi vuonna 1991 Kreikkalaisella Random Relations Part 2 (Elfish ELF009) kokoelmalla.
Suoranaisesti ei liityn levyn julkaisuun, mutta aina välillä tulee ihmeteltyä kuinka nämä levyt leviävät ympäri maailmaa. Muutamia vuosia sitten Tomi Riionheimo lähetti valokuvan Thaimaalaisesta levykaupasta, jonka käytettyjen levyjen hyllyssä oli Hiljaisten painos Bleeding singlestä. Kuinkakohan sekin on maailman toiselle puolelle päätynyt.
OFFSIDE REIDARS on kolmen kokeneen lappilaisen punk-veteraanin uusi kokoonpano, joka esittää kaljaliigalätkästä inspiraationsa saanutta punk rockia. Yhtyeen omien sanojen mukaan sen musa on ”kaikilla parhailla punk-mausteilla höystettyä lätkä-punkia”. Suoraviivainen vauhdikas musa onkin saanut vaikutteita kaikilta punk rockin vuosikymmeniltä, mutta eniten ehkä hardcoren suunnalta. Yhtyeen eka julkaisu sisältääkin nopeaa, hikistä ja sydämen ylimääräistä tykytystä aiheuttavaa hockeycorea, jossa voi käydä huonokuntoisella kehnostikin.
Yhtyeen soittajien historiasta löytyy sellaisia nimiä kuin Aivoproteesi, Greenhouse AC, Yhteiskunnan Ystävät?, Polttoitsemurha ja Los Mogulos.
Käy hakemassa levykaupasta tai laita viestiä ja tilaa Hiljaisilta. HINTA MEILLÄ VAIN 14:- + postikulut 5,90.
Tässä maistiainen levyltä: https://www.youtube.com/watch?v=KfWuaGUI-uw
Godzilla’s Bazooka EP:lle päätettiin seuraavana vuonna tehdä jatkoksi single, kun tuntui, ettei bändi ihan vielä ole albumikunnossa. Sen verran tulevaa pitkäsoittoa jo ajateltiin, että levyn kolmesta biisistä kaksi oli covereita. Tähän aikaan kun Hiljaisilla oli aika ehdottomana periaatteena, että samoja biisejä ei löytynyt pikkulevyiltä ja pitkäsoitoilta, joten haluttiin säästää omia biisejä pitkäsoitolle. Haluttiin pitää seiskatuumaisten arvostus korkealla.
A-puolelle valikoitu Billy Niemisen säveltämä ja sanoittamana Blind Man. Sillä soittaa vierailevana artistina viulua Eeva Levä. Kääntöpuolelle tulivat Garbagemenin versiot Sex-Gang Childrenin Song & Legendistä ja Link Wrayn Comanchesta. Sitä en muista, että mikä idea siinä oli, että Comanchea ei mainittu kansissa tai etiketissä, vaan se tehtiin ikään kuin piilobiisiksi.
Kannet tehtiin jossain toisessa painossa kuin Tehokopiossa, koska Tehokopio oli nimeen omaan kopiopaino ja painoi kopiopaperille ja Billy halusi kannet kirkkaalle paperille. Billy hoiti kansien painatuksen ja kansista tuli normaalia isompia. Ei mitenkään iso ongelma, mutta ne eivät mahdu normaalien suojamuovien sisään.
Takakanteen tuli A-puolen biisin teksti ja iso liuta teknisiä tietoja. Nuo tiedot ovat Billyn huumoria ja eivät tietenkään pidä paikkaansa. Takakannessa lukee muun muassa: ”Recorded at 706 Union Avenue, Memphis. Ten.” ja “Both tracks taken from the album ‘High Schools Rock-a-billy Hellcats’ on Hiljaiset Levyt”. Kansien sisäpuolelle yhtye kirjoitti taas kerran tussilla erilaisia viestejä. Levyn mukana tuli ”liitteenä” Saniteettipussi, joita Billy on onnistunut jostain pöllimään 500 kappaletta.
Etiketeissäkin jatkettiin edellisen Garbagemnin julkaisun linjaa, toisella puolella oli kuva ja toisella puolella tekstit. Matriisikaiverrukset levyssä olivat: A-puoli ”Silk splatterpunks eating cosmic meatballs!” ja B-puoli: ” Bad taste, silk people.” levy ilmestyi 24.8.1990.
Tämä levy oli aika vaikea tapaus saada valmiiksi. Melko pian mainion ensimmäisen EP:n jälkeen oli tarkoitus tehdä toinen EP. Bändi meni Teemu Horton studioon Salossa, Horto oli tässä vaiheessa jo mukana bändissä, ja äänitti vuonna 1989 tuon suunnitellun EP:n. Vesa Vahtera ja Tero Teränen lähtivät sivariin ja Teemu jäi tekemään päällekkäisäänityksiä ja miksailemaan biisejä. Teemu hieroi ja hiero ja kun nauha jo alun perin oli vanha, kävi niin, että se kului käyttökelvottomaksi. Piti kehittää äkkiä varasuunnitelma.
Teemu soitti Vesalle ja Terolle Jyväskylään, jossa kaverukset suorittivat siviilipalvelusta, että seuraavilla lomilla pitäisi tulla studioon ja äänittää edes pari biisiä, jotta saadaan single aikaiseksi. Vesa luuli että Teemu pelleili. Ei pelleillyt ja uusi aika saatiin aikanaan sovitettua kalentereihin ja Horton studiolla äänitettiin kaksi uutta biisiä, ei niitä jotka oli alun perin suunniteltu EP:lle. Uusi sessio tehtiin vähän hutaisten, jotta homma saatiin nopeasti pois alta ja tämä on jäänyt harmittamaan Vesaa, sillä Vesan mielestä Proud Of Being Myself on GLM:n paras biisi ja nyt siitä tuli soundeiltaan melko kehno. No kyllä se muille kelpasi ja esim. Noise For Heroes kehui sen kunnolla.
Singleen ei tullut A- ja B-puolta vaan 1- ja A-puolet. Lisäksi biisit ovat eri järjestyksessä etu- ja takakannessa; näinkin haluttiin häivyttää sitä kumpi on varsinainen paraatipuoli. Matriisikaiverruksista asia toki selviää, sillä siellä on lainaus joka jatkuu puolien yli. A-puolen (Proud Of Being Myself) kaiverrus on “Multitude of celestial voices will sing round about you …” ja 1. puolella lause jatkuu “… and the earth shall smell of roses evermore”. Lainaus on niinkin mielenkiintoisesta lähteestä kuin Zap lehden 0 numerosta, ja sieltä Robert Crumbin sarjakuvasta Mr. Natural in Death Valley.
Jarkko Jokelainen teki taas kannet ja liittelehdykän. Kanteen ja lehdykän etusivulle valokuva kopioitiin kopiokoneella lähes mustavalkoiseksi. Liitteessä ei täysin avata sitä miksi levy oli myöhässä, mutta pahoitellaan sitä että se ilmestyi vasta nyt ja että se on single eikä EP. kannet painoi tuttuun tapaan A3 kartonkiarkeille Tehokopiointi ja minä leikkailin ja liimailin niistä pahvikotelot.
Ei nyt liity ihan suoraan tähän julkaisuun, mutta juuri tämän ajankohtaan: Hiljaisten homma oli mennyt sen verran isommaksi, että kirjanpitoa ja muuta taloutta varten tarvittiin joku joka niistä jotain ymmärtäisi. Ratkaisin asian, niin, että kun Tampereen Yliopistossa oli taloustieteiden tiedekuntakunta, niin ajattelin, että kyllä siellä varmaan on myös rokista kiinnostuneita. Tein ilmoituksen Boomin ilmoitustaululle, jossa levy-yhtiö haki talousosaajaa, huimia seikkailuja ja hyvää menoa luvattiin, rahaa ei niinkään. Ilmoitukseen vastasi tasan yksi henkilö. Mutta enempää ei tarvitakaan, kun henkilö on juuri se oikea. Rainer ”Raikka” Vallius astui tämän levy kohdalla mukaan Hiljaisten Levyjen seikkailuihin ja on mukana edelleen. Taas kerran yksi mahtava ja elämän kestänyt ystävyyssuhde alkoi Hiljaisten Levyjen ansiosta.
Tämä single äänitettiin samalla tavalla kuin Alivaltiosihteerin toinen LP. YO-talolla äänitettiin pohjat suoraan Sound Consulting studioon vedetyillä piuhoilla ja miksattiin hiukan myöhemmin siellä. Single äänitettiin sunnuntaina 19.11.1989. Äänittäjänä hääri tuttuun tapaan Timo ”Soija” Mesimäki. Pian singlen äänityksen jälkeen Satu Kurvinen sai kuulla, että hän pääsisi ensi kesänä matkaoppaaksi, joten tämä levy jäi Sadun viimeseiksi levytykseksi. Satu itse on levystä todennut: ”Opin juuri laulamaan. Viisi vuotta siinä meni. Pidän tätä onnistuneimpana levytettynä tulkintanani. Muistan kuitenkin huolehtineeni, että joskos Manu suutahtaa.” Viimeisen keikkansa Satu teki 15.5.1990 Ruovedellä ja uusi laulusolisti Matti Toivonen (ex- Mur Murr, Dog Eat Dog) aloitti 24.5.1990 Kuopiossa. Tästä eteenpäin Sadun nimi esiintyi edelleen levyissä, mutta nyt tittelillä kunniajäsen.
Mauno Henrik Koivisto biisin synnystä Simo Frangén kertoo: ”Koivisto oli tuolloin toista kautta presidenttinä ja hän oli tunnettu siitä, että hän muotoili mielipiteensä niin moniselitteisesti, ettei pirukaan ottanut selvää, mitä mieltä hän oli. Keskustelimme tästä tematiikasta Pasin kanssa ja totesimme, että Manuhan on ”jyrkkä ehkä” –miehiä. Minä kirjoitin lopullisesti tekstin, mutta merkitsimme sen meidän molempien nimiin. Harvassa muussa rock-kappaleessa on mainittu yhdeksän suomalaisen presidentin etunimet.” Pasi Heikura puolestaan muistelee sovituksellisten ratkaisujen syntyä: ”Lainasin Jukka Mikkolalta ennen studioon menoa neliraiturin, sekä lelu-urut ja painuin treenikämpälle muutamaksi päiväksi kokeilemaan, mitä hauskaa keksisin kolmeksi minuutiksi neljää nuottia jumputtavan bassokulun päälle.”
B-puolen Alivaltiosihteeri kappaleen kertosäkeen ajatus siitä, että Alivaltiosihteeri on hidas mutta kankea on napattu suoraan toimittaja Pasi Kostiaisen kirjoituksesta, jossa hän arvioi jotain Alivaltiosihteerin hengentuotetta. Sävellyksessä simppeliin laulumelodiaan on yhdistetty äkkiväärä soittopohja.
Levyn kaiversi For Oy:llä Tom Korttila. A-puolen matriisiin tuli teksti ”Te olette meidän paras yleisö konsanaan …” ja B-puoli jatkoi lausetta ”… ja me todella tarkoitetaan sitä”. Etiketeissä Mauno Henrik on vaihtunut B-puoleksi ja Alivaltiosihteeri A:ksi. Enpä muista että tämä olisi ollut tarkoituksellista.
Biisiä varten kehiteltiin mainosjuliste ”Mauno Koivisto tapettiin”, jonka idea oli, että Koivistosta olisi tehty seinätapetti. Pasi Heikura oli yöllä levittelemässä julisteita ympäri kaupunkia ja yhden ilmoitustaulun kohdalla julistetta kiinnittäessään huomasi kauhukseen takanaan poliisi. Tämä tarkkaili mitä Pasi teki ja tuli lukemaan julistetta. Pasi oli suht varma, että tästä ei hyvä seuraa, mutta poliisi toivotti julisteen luettuaan vain hyvää yötä.
Tälläkin biisillä yhtye pääsi televisioon, TV2:n Rockstop ohjelmaan. Ohjelmassa yhtye esiintyy puhujapöntöistä ja biisin jälkeen heitä haastattelee Heli Nevakare, joka oli pukeutunut pukuun.
