Avainsana: Lowdown Shakin' Chills

Lowdown oli hyvässä iskussa Up My Spine albumin jälkeen. Kokoonpanoon oli taas kylläkin tullut muutos, rumpuihin oli tullut Jarkko Jokelainen, joka korvasi Janskun. Jarkko oli aikaisemmin soittanut God’s Lonley Menissä. Jarkko joutui heti tiukkaan paikkaan, sillä ensimmäinen keikka Helsingissä ilman oli ensimmäistäkään treeniä … ja paikalla oli vieläpä Melody Makerin toimittaja. Hyvin Jarkko homman klaarasi.

Uudet biisit, joita levyä varten oli tehty olivat lähes kaikki Haimin ja Kotilan käsialaa. Yhden biisin tekstin oli tehnyt Ville Syrjä ja yksi cover levyltä löytyi, Love Missile F1-11. Tuota Sigue Sigue Sputinik klassikkoa bändi oli joskus huviksemme livenä soittaneet ja osin sen valintaan vaikutti se, että sen arvattiin herättävän huomiota. Sanoitukset jotka Toni teki olivat kantaaottavia muun muassa luonnon, eläinten ja vähemmistöjen puolesta.

Levy äänitettiin Costin saunalla lokakuussa 1993 ja puikoissa oli tietenkin Jani Viitanen. Miksaus tehtiin Sundqvistin MSL-studiolla Kihniössä tammikuussa 1994. Levylle haettiin selvästi uutta ilmettä ja soundia. Osissa asioista onnistuttiin, osissa ei. Esimerkiksi joulukulkusten saundin etsimiseen käytettiin tunteja ja ne kuuluvat noin sekunnin ajan taustalla Nico-biisissä. Muutamaa vierailevaa soittajaakin käytettiin, Jussi Ojajärveä saksofonissa ja Marko Kantolaa koskettimissa. Varsin kelpo lopputulos hommasta soundillisesti tuli vaikka levy onkin edeltäjäänsä kokeellisempi. Levyn harkitun oloista kokonaisuutta lisää se, että se alkaa ja loppuu Leaves Of The Tree biisiin. Ekana tulee sähköinen versio, viimeisenä akustinen. Tuo akustinen versio äänitettiin hetken mielijohteesta ja pelkästään yhdellä tilamikillä. Session aikana Jarkko Jokelainen sai muulta bändiltä lempinimen Flipper Wizard, koska käytti lähes kaiken vapaa-ajan Costin Saunassa olleen flipperin kimpussa.

Levyllä on biisi nimeltään Love Is Boring, mutta levyn nimeksi tuli Sex Is Boring. Olihan tuo raflaavampi ja se pohjautuu Sid Viciouksen lausahdukseen ”Sex is boring, ugly hippie shit”. Levyn valokuvat ottivat A. Suomalinen ja J. Rantanen. Kannet pani kasaan Jari Myllykoski (Booga’s treehouse Club).

Bändi oli saanut keikkamyyjäksi Harri Karvisen ja keväällä oli jo paljon keikkoja, kesällä bändi oli lähes joka viikonloppu jollain festarilla. Medianäkyvyyttäkin tuli erittäin paljon, mutta muutamat haastattelut bändi laittoi lekkeriksi – se oli kai sitä rokkimeininkiä. Syksyllä homma hiipui. Toni muutti Lontooseen oikean rockunelman perään. Jarkko puolestaan New Yorkiin työhommissa ja bändi meni jäihin. Hommaa yritettiin jatkaa vielä muuttuneella kokoonpanolla, mutta kun Jansku kuoli, niin se oli lopullinen niitti myös Lowdowneille.

Lowdownit olivat erittäin hyvässä nosteessa esikoisalbumin jälkeen. Arvostelut olivat positiivisia ja medialla oli kiinnostusta bändiin. Myös keikkoja alkoi tulla todella paljon, kun NEM Bookingin Harri Karvinen otti bändin tallinsa. Tästä alkoi minulle taas yksi elämän kestänyt hieno ystävyys – Harrin kanssa olen edelleen tekemisissä viikoittain. Kun toista albumia tehtiin, päätettiin yrittää nostaa LSC seuraavalle tasolle: lisää lehtijuttuja, radiosoittoa ja Eurooppaan showcasekeikalle.

Radiosoittoa varten tehtiin tulevalta levyltä CD-EP, jota jaettiin radioihin erittäin laajasti. Singlen biisit äänitettiin samassa sessiossa kuin albumikin Harasoo studiolla lokakuussa 1993 ja jotain tehtiin vielä tammikuussa 1994. Singlen biiseistä kaksi on suoraan pitkäsoitolta: Kiss And Spit ja Love Is Boring. Kolma yhtyeen oma biisi levyllä on Miss Valentine, joka ei löydy albumilta. Sex is Boring levyn coverbiisi Sigue Sigue Sputnikin iso hitti Love Missile F1-11 tuli myös CD-EP, mutta eri miksauksena kuin albumille. Miksaus kantaa nimeä Doris Mix Tamperelaisen yökerhon mukaan, joka tuohon aikaan oli rokkarien suosiossa. Samalla haettiin sitä, että biisiä nyt ainakin Doriksessa soitettaisiin.

Äänityssessioista ja hiukan muustakin lisää parin osan päästä, kun käsittelyyn tulee Sex is Boring albumi.

Kun Toni Haimi oli tullut yhtyeeseen ennen edellistä singleä, alkoi yhtyeen linja hiukan muuttua ja ote kaikkiaankin tiukentua. Vanhoja biisejä alkoi tippua pois ja Toni ja Pankku tekivät yhdessä uusia. Tälle levylle tulleista sävellyksistä kolme on pelkästään Haimin käsialaa, yksi Kotilan ja loput kuusi kaksikon yhteistyötä. Teksteistä yhdeksän on Haimin käsialaa ja yksi Kotilan. Biisien kirjoitusvoima oli nyt orkesterissa kovempi kuin koskaan ja helpottunein mielin saatoin varata Costin Saunan ja Viitasen Janin tekemään levyä. Tiesin senkin, että bändi oli treenannut todella ahkerasti ja oli erinomaisessa iskussa.

Viitasen Jani ei miellä itseään tuottajaksi ja kun bändillä oli erittäin selkeä näkemys mitä tehdään, niin levyn tuottajaksi tuli skotlantilainen tuottajaguru Noah McGregory, jonka Toni oli tavannut Englannin reissuillaan. McGregory oli oikeasti bändin sisäpiirivitsi ja tarkoitti sitä, että yhtye itse tuotti levyn.

Studiossa innostuttiin kokeilemaan kaikenlaista, kun biisit oli treenattu todella perin pohjin, jäi viiden päivän budjetista rutkasti aikaa erilaisille kokeiluille. Muun muassa flangeria lisättiin rumpupelteihin mikä hämmästytti äänittäjää kovasti. Toinen Jania hämmästyttänyt seikka oli, kun kitarasooloja haluttiin tuplata. Jani väitti, ettei sooloja pysty soittamaan kahta kertaa peräkkäin täysin samalla lailla. Kyllä pystyi. Nauha miksattiin Lempäälässä MSL-Studiolla, jolloin äänitysten sekaan lisättiin ääniefektejä ja muun muassa pieni pätkä the Whon Live at Leedsiltä. Studiosessiosta bändi muistaa ihmetelleensä äänittäjän ruokavalio. Kauppaan lähtiessä Jani pyysi bändiä tuomaan kilon mustamakkaraa. Tonia, intohimoista vegaania, moinen hieman kummastutti.

Kannet teki J. Lehtinen ja tällä kertaa kahden värin käyttö onnistui erinomaisesti – toisin kuin muutamilla muilla tuon ajan julkaisuillamme. Sisäpussin kuvat otettiin treenikämpillä ja kuvauksesta vastasi Jarkko Jokelainen. Jarkkohan oli LSC:n kaveribändin God’s Lonely Menin rumpali ja tuli Lowdownien rumpaliksi vuonna 1993.

Levy ilmestyi 31.8.1992. Levyltä Sudy Fya päätyi Guitars That Go Buzzz…promokoelmalle ja Saksassa julkaistuille Finland Rules kokoelmalle. Kun levystä juttelin tätä juttua varten bändin kanssa, niin näkemys kokonaisuudesta oli ”Siitä voi olla edelleen ylpeä. Hyvin se on kestänyt aikaa.” Tuohon on helppo yhtyä.

Lowdownin miehistön vaihdokset jatkuivat. Sitten kakkossinkun Jari Mäntylä oli jättänyt bändin ja tilalle oli tullut Ville ”Eppujen serkku” Syrjä. Lisäksi kokoonpano oli kasvatettu toisella kitaristilla, Toni Haimilla. Haimin tulo bändiin toi lisää biisin kirjoitusvoimaa. Tämä tulee näkyviin varsinkin pitkäsoitoilla, mutta jo tällä singlellä toinen biiseistä (She-Devil) on Haimin käsialaa ja toinen Kotilan. Alun perin ajatus muuten oli, että tarttuva I Tried olisi ollut A-puoli, mutta koska bändi innostui She-Devilin kokeellisuudesta vaihdettiin järjestys. She-Devil sisälsi mm. erinäisiä lyömäsoittimia ja huiluja. Yhtenä soittimena oli hiekkapaperista itsetehty shekere.

Single äänitettiin Lepakon studiossa, jonka nimi on unohtunut. Studio mainiosti itseään sillä että teknologian piti olla aivan viimeistä huutoa, mm. automatisoitu äänipöytä jossa liuút liikkuivat itsestään – tuota ei oltu vielä Tampereella nähty. Studio ei ollut kuitenkaan vain siunaus. Liian iso tila osoittautui ongelmalliseksi ja lopulta kaikki soittajat laitettiin omiin koppeihinsa soittamaan. Kuuntelu niihin ei ollut paras mahdollinen ja Ville seurasi rytmiä lähinnä Janskun pään heilunnasta. Pikku vaikeuksista huolimatta sessio oli railakas ja hauska, niin päivällä kuin yölläkin. Pankku muistelee, kuinka yöt menivät baareissa aamutunneille ja silloinen kuski-roudari-teknikko Peve Hämäläisen otti tavaksi huudahtaa ”pisaa ja paskaa” kun valomerkki koitti.

Singlen kaiversi Finnvoxissa Mika Jussila ja A-puolen matriisin tuli: “So you’re a private detective from San Francisco!” Jostain syystä B-puolelle ei tullut matriisikaiverrusta. Singlen kansissa siirryttiin tässä vaiheessa kopiopainosta kirjapainoon. Olin kyllästynyt itse leikkamaan ja taittelemaan kopiopainon kartonkiarkkeja. Paino-S lupasi tehdä singlejä varten stanssin, jolloin paitsi että päästiin parempaan jälkeen ja parempaan pahviin, niin pahvit olivat valmiiksi oikein leikattuja ja taitokset valmiina. Itse vielä liimasin ne, mutta homma vei nyt vain murto-osan ajasta mitä se oli edellisissä singleissä vienyt. Levy ilmestyi 10.1.1992.