Avainsana: Alice in Wasteland

Red Eye LP:n arvostelumenestyksestä huolimatta Alice in Wasteland ei näyttänyt menevän eteenpäin. Aisaa ei auttanut se että 1990-luvun alun lama oli romauttanut keikkamarkkinat, keikkoja oli vähemmän ja samoin yleisöä niillä. Bändissä oli jo jonkinlaista turhautumista, mutta vielä päätettiin yritetään.

Singlen biiseiksi valikoitu Markus Latvalan tekemän Humanizer ja B-puoleksi tuli Velvet Underground laina Guess I’m Falling In Love. Tuo Velvet biisi on melkoinen erikoisuus. Yhtye äänitti sen alun perin joulukuussa 1967 White Light/White Heat albumia varten, mutta sitä ei silloin julkaistu. Se julkaistiin vasta vuonna 1986 Another View levyllä, johon koottiin Velvetin julkaisematta jääneitä kappaleita. Eli mistään kovin ilmeisestä valinnasta ei ollut kyse. Äänitykset tehtiin Keuruulla studiossa, jonka nimi on ehtinyt vuosien saatossa unohtua.

Singlen kannen kuvan otti yhtyeen basisti Mika Remes. Kannen toteutuksesta vastasi Jari Myllykoski. Liitettä singleen ei tehty. Matriisikaiverruksissa viitataan biiseihin: A-puolen ”Trendi loikkausko?” viittaa tyylilliseen muutokseen Red Eye albumiin nähden ja B-puolen ” Walk on the B-side!” puolestaan viittaa Lou Reediin, joka on Guess I’m Falling In Love tekijä. Single ilmestyi 14.2.1992. Seiskatuumainen on mielestäni kaikkiaan erittäin mainio ja B-puolen Velvet versiointi on aivan huima. Täsät huolimatta single ei juuri minkään laista huomiota saanut osakseen.

Tämän singlen jälkeen Alicen puhti alkoi loppu ja viimeinen keikka tehtiin pari kuukautta singlen jälkeen vappuna 1992. Yhdessä yhtye soitti tämän jälkeen vain kesällä 2008, kun kokoelma-CD Wasted ilmestyi. Hiljaisten tarinaan yhtye kietoutuu uudestaan vuonna 2018, kun Nuorisopalatsi, joka koostuu kolmesta AiW jäsentä (Kari Smolander, Mika Remes ja JP Rainio) alkaa levyttämään Hiljaisille.

Bleeding singlen jälkeen oli kiire niin bändillä kuin minullakin tekemään albumia. Pokolle tehdystä ensi-LPstä oli kulunut neljä vuotta ja jännitytti onko ihmisten kiinnostus bändiä kohtaan jo mennyt ohi. Sikäli tuo aika oli toiminut levyn hyväksi, että yhtye oli rauhassa ehtinyt tehdä paljon uutta materiaalia, josta pystyi helposti poimimaan biisit kokopitkälle. Biisien tekovastuu oli kolmikon Kari Smolander, Markus Latvala ja Pikke Paananen harteilla. Nyt poikettiin yhtiön linjasta, että samoja biisejä ei löydy singleltä ja LP:ltä ja sekä Bleeding että The Smell of Earth löyvät Red Eyeltä. Toki ne äänitettiin uusina versioina albumille.

Bändi ehdotti levyn äänittäjiksi Tuomo ”Tumppi” Valtosta, jolla oli oma studio Savonlinnassa. Joissakin yhteyksissä olin Tumppiin ehtinyt muutaman kerran törmätä ja huomata, että tässähän on mukava mies, joten homma oli minulle OK. Tumpin studio oli Schaumannin jo suljetun telakan yhteydessä. Telakka oli lopettanut toimintansa, joten sen 100 metriä pitkää telakkahalliakin saattoi käyttää soittamiseen. Siinä sai aivan uskomattoman luonnollisen kaiun. Kari Smolander muistelee, että oli todella huimaa vetää kunnon kiertokitaraa tyhjässä telakkahallissa.

Studioaika oli niukka, tai siis ihan normaalikokoinen Hiljaisten budjettiin, mutta kun edellinen levy oli tehty Pokon budjetilla, niin hiukan jännitti onnistuuko levy teko tuossa ajassa. Onnistui, jopa erinomaisesti. Bändi hiukan jälkeenpäin valitti studion raitojen vähyyttä, jonkun biisin stemmoissa raidat olivat loppuneet, mutta ei sitä lopputuloksessa huomaa.

Kannet levyyn teki Jari Myllykoski. En muista miten Myllykoski tuli tutuksi, voi olla, että bändi hänet minulle esitteli, mutta Jari teki ihan hyvän nipun kansia Hiljaisille ja tämä taisi olla niistä ensimmäinen. Levyyn tuli mukaan sanoitus liite. Kannet painettiin Paino-S kirjapainossa, mutta sanoitusliitteen teki Tehokopiointi.  Kaiverruksen teki tuttuun tapaan Finnvoxin Mika Jussilla ja A-puolen matriisissa lukee: ” Benzino finito …” ja lause jatkuu B-puolella: ”… probello stop!” Mikä tuossa oli ideana, siitä minulla ei mitään muistikuvaa.

Levy ilmestyi 28.3.1991 ja se sai lehdistössä erittäin myönteisen vastaanoton.  Markku Fagerlund Helsingin Sanomissa kirjoitti siitä: ”Vuonna -87 julkaistuun ensilevyyn verrattuna Alice In Wasteland on mennyt eteenpäin isoin harppauksin. Epävarman ja kasvottoman bändin musiikki on jäsentynyt ja saanut lisää persoonallisuutta. Se kuuluu niin Pikke Paanasen laulussa kuin sävellyksissäkin, joista paras esimerkki on melankolisia hittiaineksia omaava sinkku Bleeding”. Hyvistä arvioista huolimatta levyn myynti jäi ihan Hiljaisten normaaleihin lukuihin.

Red Eyen biiseistä Man In The Looking Glasses laitettiin ulkomaan vientikasetille Twin Peeks & Silent Moments. Red Eye ilmestyi vain LP:nä, kuten meillä tuohon aikaan oli tapana. CD:nä suurin osa Red Eyestä tuli saataville vuonna 2008, kun Poko julkaisi Wasted kokoelman, johon on kerättä lähes koko AiW:n tuotanto. Tuota kokoelmaa tehtäessä pääsin ”maksamaan” hiukan velkojani Epelle ja lisenssimaksu oli vain kaksi boxia levyjä.

Alice in Wastelandin siirtyminen Pokolta Hiljaisille tapahtui niin, että eräänä päivänä Hiljaisten postilokerossa oli demokasetti, jossa yhtyettä tarjottiin Hiljaisille. Oli erittäin hämmästynyt. Bändi oli tehnyt loistavan albumin – ainakin minun mielestäni – Pokolle ja ura näytti minusta nousujohteiselta, kuinka ne nyt halusivat ottaa askeleen tai useammankin taaksepäin ja tulla meidän pikku merkille. Hetken ihmeteltyäni totesin, että kyllä tässä on parasta mennä käymään Epen juttusilla ja selvittää hiukan missä ollaan menossa.

Epelle sitten kerroin, että yhtye tarjosi itseään meille ja sanoin samalla, että en tietenkään ota yhtyettä jos Epellä on jotain sitä vastaan. Epe sanoi, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, mutta että minun kyllä kannattaisi harkita otanko yhtyettä, sillä se oli melko hankala tapaus. Epe kertoi muutamia enemmänkin hauskoja tarinoita, muun muassa siitä kuinka yhtye oli esiintynyt Kokoomus-nuorten tilaisuudessa ja kertonut siellä mielipiteensä kyseisestä puolueesta, eikä se ollut kovin mairitteleva. Todelliseksi kynnyskysymykseksi oli kuitenkin noussut kustannussopimuksen tekeminen. Siihen kun ei nimiä saatu alle oli lopputulos välirikko.

Mietiskelin asiaa pari päivää ja totesin, että houkutus tehdä levy Alice in Wastelandin kanssa oli liian suuri, joten vastasin bändille, että eiköhän tehdä levy. Minulla ei koskaan ollut isompia vaikeuksia bändin kanssa. Hoidin asioita Smolanderin Karin kanssa ja kun Karin hiukan töksöön tyyliin tottui, niin homma meni ihan OK. Välillä kyllä tuntui, että bändi haluaa sopia liiankin tarkasti asioita ja tsekata, että varmasti hommassa ei ole mitään epäselvää. Tämä tuntui minusta hiukan kummalliselta, kun olin tottunut siihen, että isot linjat sovitaan kättä puristamalla ja sen jälkeen hoidetaan käytännön ongelmat kun niitä tulee. Ei Alicenkaan kanssa tarvinnut toki mitään sopimuksia kirjoittaa. Yhdenkään artistin kanssa en muuten ole koko uran aikana sopimuksia kirjoitellut. Molemmin puoli on kaikkien kanssa aina pidetty mitä on luvattu.

AiW:n kanssa siis lyötiin kättä päälle ja ensimmäiseksi singleksi sovittiin Bleeding. Kappale on alun perin Kari Smolanderin käsialaa ja melko vanha. Markus Latvala työsti sitä singleä varten uusiksi. Bändi äänitti singlen Jyväskylässä Niemen Jussin studiolla. Kansia kun alettiin tekemään, niin bändiltä tuli valokuva kantta varten jossa nainen makaa lattialla. Etukannan kuvan on ottanut yhtyeen laulusolisti Pikke Paananen, kuka kuvassa on siitä ei tietoa. Takakannessa on pieni bändikuva, jonka Anssi Männistö otti Tulliklubin keikalla takahuoneessa. Single kaiverrettiin Finnvoxissa 11.9.1990 ja julkaisupäivässä kuukausi ja päivä vaihtoivat paikkaa, eli single ilmestyi kauppoihin 9.11.1990.

Erittäin merkittävää Hiljaisten Levyjen kannalta on, että tämä oli ensimmäinen levy, jonka julkaisijana ei enää ollut Hiljainen Kulttuuriyhdistys ry., vaan Hiljainen Oy. Tosin etikettipohjaan jäi vielä tässä levyssä Hiljainen Kulttuuriyhdistys, sitä ei älytty kiireessä vaihtaa. Levyjä alkoi tuolloin ilmestyä niin paljon, että rahaliikenne alkoi hiukan hirvittää. Homma piti saada tukevammalle pohjalle ja ihan vain varmuuden vuoksi sellaiseksi, että jos kävisi tosi kehnosti, niin oma omaisuus ei menisi. Kaveripiirissä kyselin löytyisikö halukkaita osakkaiksi. 100 markkaa maksoi yksi osake ja yllättäen halukkaita löytyi useampikin ja muutamat merkitsivät useammankin osakkeen. Itse merkitsin 80 osaketta. Kaikkiaan osakkeita oli alku vaiheessa 240 kappaletta.

Alice in Wasteland oli saavuttanut aika paljon nimeä Ruotsissa Poko LP:llä, joten vientiponnisteluja sinnepäin tehtiin. Lähetin singleä useammalle radioasemalle ja tietämiini Ruotsalaisiin pienlehtiin. Fanzineiden kautta minuun otti yhteyttä Tukholmalainen kaveri, joka kirjeessään kertoi olevansa suuri Alice In Wasteland fani ja että hänellä on pieni distro. Sovittiin sitten kirjeitse, että kun tulen käymään Tukholmassa niin tavataan. Kävin läpi kaikki tietämäni Tukholmalaiset levykaupat ja sain sovittua yhteensä parin boxin myynnistä singleä, eli matkakin tuli melkein rahoitettua. Siispä laivaan.

Tukholmassa sitten tapasin tämän innokkaan kaverin kahvilla. Aikamme kun siinä jutusteltiin ja kerroin että minä yritän saada singleä lisensoitua Ruotsiin. Pian päädyimme siihen, että kaveri perustaa oman levymerkin (Spinnin’ Round Records) ja sen ensimmäinen julkaisu on tämä single. Lisää ideointia kuinka homma saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla ja ratkaisu oli, että kaveri teettää omat kannet ja etiketit ja käytetään Hiljaisten valmiita puristusmatriiseja. Rahoista sovittiin, että kaveri maksaa ennakon levyistä, minä hoidan levyjen prässäyksen, toimitan ne Tukholmaan ja parin kuukauden päästä kaveri maksaa loput minulle. Kättä päälle ja homma näytti hienolta. Levy valmistuivat, ne lähtivät Ruotsiin ja kaveri pussitti ne kansiin, joissa Smolander soittaa kitaraa. Kansia on painettu ainakin neljälle eriväriselle kartongille.

Pari kuukauden päästä lähestyin kaveria kirjeellä ja kyselin, että kuinka menee. Levyjä oli mennyt jonkin verran, mutta muuten ei todellakaan mennyt hyvin. Kaveri kärsi vakavasta munuaissairaudesta ja oli juuri menossa leikkaukseen. Hänen isänsä luovutti toisen munaisensa pojalleen. Sovittiin, että katsellaan asiaa uudestaan puolen vuoden päästä. Jossain välissä tuli kirje, että hän oli pari kuukautta kotona, mutta että oli menossa uudestaan sairaalaan ja että katsottaisiin tilannetta pari kuukauden päästä. Mitään ei kuulunut pitkään aikaan ja kirjoittelin kysyäkseni kuulumisia. Pojan isältä tuli vastaus, jossa kertoi poikansa kuolleen. Munuaissiirto, eikä sen jälkihoito ollut auttanut asiaa. Rahojen tai loppujen levyjen perään en hennonut kysellä.

Bid vientiseikkailujen myötä Bleeding päätyi vuonna 1991 Kreikkalaisella Random Relations Part 2 (Elfish ‎ELF009) kokoelmalla.

Suoranaisesti ei liityn levyn julkaisuun, mutta aina välillä tulee ihmeteltyä kuinka nämä levyt leviävät ympäri maailmaa. Muutamia vuosia sitten Tomi Riionheimo lähetti valokuvan Thaimaalaisesta levykaupasta, jonka käytettyjen levyjen hyllyssä oli Hiljaisten painos Bleeding singlestä. Kuinkakohan sekin on maailman toiselle puolelle päätynyt.