Bonustarina 13: Alivaltiosihteerin vinyylit ja matriisikaiverrukset

Tällä kertaa bonustarina tulee Pasi Heikuralta, joka muistelee Alivaltiosihteeri-vinyylien matriisikaiverruksia

Jostain syystä minulle oli alusta saakka selvää, että haluan olla mukana kaikissa levynteon vaiheissa: opiskella äänittämistä, miksaamista ja tuottamista, jotta voin itse vaikuttaa musiikin lopputuotokseen mahdollisimman paljon. Kun sitten tuli eteen Alivaltiosihteerin ensimmäisen singlen kaiverrustilanne, ilmoitin luonnollisesti haluavani lähteä mukaan ”valvomaan” operaatiota.

Hommahan oli niin arkista kuin olla voi, ensin matkustaa aamuvarhaisella junalla Helsinkiin ja Ilmalaan, sitten suunnistaa MTV:n sivurakennuksen hiukan nuhjuisilla käytävillä ja lopulta kaivertajan tarkan säätämisen katselemista loisteputkien valossa.

Yhtiön kaivertajana toimi silloin Ari-Pekka ”AP” Kivinen, nuori jannu, joka teki hommia positiivisessa hengessä. Kun otin puheeksi matriisiin kaiverrettavat viestit, AP alkoi muistella menneitä ennen hänen aikojaan:

Remu Aaltonen oli nimittäin alalla kuuluisa siitä, että hänkin halusi levynteossa mukaan joka paikkaan, myös kaivertamistilaisuuteen. Niinpä kerran oli edessä Hurriganesin jonkin alkupään levyn kaiverrus, ja työvuorossa oli pajan hiukan seniorimpi vakava herra puku päällään.

Tilanteeseen saapui sitten rokkijätkä Remu, joka valvoi kaiverrusta tarkkana ja lopuksi vaati äänentoiston rautaista ammattilaista kaivertamaan matriisiin kaksi kuvaa: ”Levyn A-puolelle tulee ku**i ja B-puolelle pi**u”.

Kaivertamisen ammattilainen tuohtui pyynnöstä ja ilmoitti, ettei missään nimessä kaiverra moisia törkeyksiä mihinkään. Asiasta nousi pieni riita, jonka lopuksi Remu pyysi saada tavata firman johtajan. Johtaja saapui paikalle, asia selvitettiin hänelle ja riita ratkesi tietysti asiakkaan eduksi. Niinpä herra seniorikaivertaja otti kaivertimen kauniiseen käteensä ja piirsi ilmeisesti posket punoittaen matriisiin vaaditut sukuelinten symbolit.

Näin AP:tä myöhemmin vilaukselta Helsingin yöelämässä, ja hän oli siirtynyt CD-Linjaan esimiesasemaan. Vasta myöhemmin opin jostain, että kaverihan oli ollut myös Bogart-yhtyeen alkuperäinen rumpali! Siltä trenssitakkikaudelta, ei siltä pörröpääkaudelta. Hän soitti aikoinaan myös Pasi & Mysiinissä Ei oo fillarii -aikoihin. Ja kun hiljan pengoin ystävämme myöhempiä vaiheita, ”engineer Kivinen” löytyi huippujohtajien headhunttaushommista.

Näin monta uraa voi huolellinen kaivertaja luoda!

Ps. Kuva on vain kuvituskuva, ei liity tarinassa mainittuihin levyihin.

Tunnetko ulkolaiset klassikko-albumit?

Viime viikon Suomalaiset klassikko-albumit visa oli sen verran suosittu, että päätin tehdä uuden visan. Ohessa on pala kahdestakymmenestäneljästä ulkolaisesta klassikkoalbumista noin väliltä 1965 – 2005. Sinun tehtäväsi on tunnistaa mistä albumista kukin pala on. Albumit ovat siis erittäin tunnettuja ja palat selvästi näkyviä levyjen kannessa – pari omanlaistaan pikku kompaa tosin on mukana.

Jotta kyse olisi oikeasta kisasta, niin laitetaan tähän palkinnoksi Nevan uusi CD. Sen saa eniten oikeita vastauksia saanut. Jos tulee useita samoja tuloksia, niin voittaja arvotaan saman tuloksen saaneiden kesken.

Vastausaikaa on noin vuorokausi, eli 8.4. kello 18:00 asti – ja tällä kertaa yritän itsekin muistaa, että se oli kuusi eikä kuusitoista. Ja vastaukset pitää lähettää sähköpostilla osoitteeseen.

Nyt muistinystyröitä hieromaan ja mahdollisesti levy kokoelmaa läpikäymään, mistä levystä nuo palat ovatkaan.

Garbagemen ”Nobody Move Nobody Get Hurt” kaupoissa tänään.

Garbagemen Nobody Move
Garbagemen Nobody Move Nobody Get Hurt LP:n kansi

Vaikka julkaisukeikka siirtyi, ilmestyy levy tänään ja on saatavilla nyt kaikista asiansa osaavista levykaupoista.

Garbagemen oli tällä levyllä:

Matti Kalkamo, rummut

Vellu Lehtonen, laulu

Billy Nieminen, kitara

Riki Viitanen, kitara

Nobody Move Nobody Get Hurt on Suomalaisen psychobillyn ehdoton merkkiteos ja nyt se on saatavilla ensimmäistä kertaa vinyylinä. Garbagemen oli psychobillyn uranuurtaja ja suunnannäyttäjä Suomessa. Sen perustivat Billy, Jusa Nieminen, Riki ja Matti 80-luvun puolessa välissä. Nimensä yhtye otti Crampsin kappaleesta Garbageman. Garbagemen teki ensimmäisen levynsä The Verminous Garbagemen vaateliike Dekadenzin samannimiselle levymerkille vuonna 1987.

Reilua vuotta myöhemmin yhtye siirtyi Hiljaisille Levyille. Tässä vaiheessa laulajaksi oli tullut Vellu ja yhtyeen legendaarisin kokoonpano oli kasassa. Kahden seiskatuumaisen jälkeen tehtiin vuonna 1992 pitkäsoitto Nobody Move Nobody Get Hurt, joka julkaistiin tuolloin CD:nä. Levy keräsi kehuja niin kotimaassa (katso levyn takakansi) kuin ulkomailla.

Vaikka esikuvat olivatkin Crampsin lisäksi Meteors, Demented Are Go ja Sting-Rays, niin Nobody Move on omintakeinen psychobillylevy. Garbagemen on siinä vienyt musiikkiaan kohti garagerockia ja mukaan oli tullut myös psykedeliavaikutteita. Levy on kokeellinen, mutta samaan aikaan silti perinnetietoinen. Punk näkyy ennemminkin asenteena ja värittää uutta tuotosta vain kevyesti. Klassiset popmelodiat on saatu joko pirstottua tai piilotettua ovelasti.

Musiikin tekemisen lisäksi Billy oli erittäin innostunut kuvataiteista, ja Garbagemenin julisteet, flyerit, tiedotteet sekä levynkannet olivat etupäässä Billyn käsialaa. Tämä uudelleenjulkaisun tekeminen aloitettiin ennen Billyn kuolemaa ja Billy ehti saada kannet lähes valmiiksi. Pauli Maukonen viimeisteli keskeneräiset kannet painokuntoon.

Ping Pong you! We move!