Hiljaiset julkaisut osa 95 – The Phantom Tones: Phantastico (mini-CD; Hiljaiset Levyt HICKS-050) 13.5.1999

Hunderd Million Martians kiinnittämisen jälkeen päätin, että nyt ei Hiljaisille oteta uusia bändejä ennen kuin muutama jo labelilla olevista on hajonnut. Vaan kuinkas taas kävi? Jouduin jälleen kerran pyörtämään päätökseni.

The Phantom Tones tuli Turusta sekin. Se alkoi Pasi Kaukosen omana projektina, mutta kasvoi pian bändiksi, johon kuuluivat Pasi Kaukonen (laulu, kitara, koskettimet), Mika Välitalo (basso), Ari Väntänen (kitara, taustalaulu) ja Jani Huovinen (rummut). Erittäin hyviä demoja, joissa 90-luvun kitararock yhdistyi kauniisti powerpoppiin, alkoi tulla Soundiin. Sitten ilmestyi omakustanne mini-CD Just Fine loppuvuodesta 1997 ja pari biisiä Sue-lehden kokoelma-cd:lle Compilation Vol.2. Lopulta en enää voinut vastustaa kiusausta, vaan yhteistyö aloitettiin.

Kim Engblom äänitti The Phantom Tonesin toisen EP:n Riverside-studiossa Turussa. Tässä vaiheessa Välitalon tilalle oli tullut Jarno Sakki (basso, taustalaulu). Nauhalle tarttui kolme omaa biisiä ja yksi cover, The Nerves -yhtyeen Hanging on the Telephone, joka toki tunnetaan paljon paremmin Blondien versiona. Kannen valokuvan otti Teemu Kangas ja kannen teki Japa Mattila.

Tiedotteessa levystä luki muun muassa: ”Levyn avaus Tell Me on klassinen powerpoprockpala, hienolla kitaramelodialla ja tarttuvalla kertosäkeellä varustettu makupala. You Didn’t Know Me esittelee bändin tummapuhuvampaa puolta; kitarat raikaavat edelleen synkeiden sävelten pureutuessa syvälle sieluun. Talkingista on löydettävissä jopa herkkiä sävyjä, mutta tarttuvuudesta ei nytkään tingitä.”

Phantomit olivat varsin hyviä kavereita Hundred Million Martiansin kanssa, ja bändit soittivat Phantasticon julkaisukeikalla Turun Dynamossa 13.5.1999. Keikan piti olla myös HMM:n uuden levyn Mars Barsin julkkarikeikka, mutta eipä ollut – tuosta lisää seuraavan julkaisun yhteydessä.

Phantasticon saamat arviot olivat positiivisia.

KARJALAINEN: ”Turkulainen Phantom Tones on Hiljaisten Levyjen uusin voimapop-kiinnitys. Yhtye on kuin kiltti versio Lowdown Shakin’ Chillsistä. Phantastico-mini-cd:llä melodiat paukkuvat tarttuvasti ja kitarat helisevät ja rämisevät. Phantom Tonesin nokkahahmo Pasi Kaukonen on selvästi lahjakas laulunkirjoittaja.”

SNOWBOUND (USA): “The band attacks with aggressive power pop on the opening track and then backs into a rigid song-writing formula that short-changes the creativity of some obviously talented musicians. Pop is meant to be simple and fun, and, for the most part, The Phantom Tones nail it.”

THE BIG TAKE OVER (USA): “It really is staggering how many fine Finnish releases there seem to have been in the 90s. Here’s another band I’d never heard before with a four track CD boasting two stone killers. You Didn’t Know Me has one of those soaring choruses that lifts the entire song along with half your apartment right off its foundations & if there was any justice this sort of thing would be top 40 radio material worldwide.”

TROLL ZINE (UK): “Finland seems to have an abundance of great sounding rock n roll bands, well, you can add The Phantom Tones to that list. Three originals and Hanging on the Telephone (Which sounds exactly like a certain Mr. Monroe singing) all in all a brilliant disc. This month’s most recommended: THE PHANTOM TONES and THE THREE 4 TENS.”

Hiljaiset julkaisut osa 94 – Punk Lurex OK: Prolex (CD; Hiljaiset Levyt HILL-031) 23.4.1999

Punk Lurex OK aloitti äänittämään Prolexia Headline studiolla Jani Viitasen johdolla perjantai 18.9.1998. Biisimateriaali on yhtä lukuun ottamatta bändin omaa. Päävastuu biiseistä oli tietenkin Tiinalla ja Riitalla, mutta myös Kukka oli ahkerasti mukana biisien teossa ja teki neljä sävellystä. Tuo ainoa laina levyllä on Buzzcocksin Ever Fallen in Love, joka Tiinan ja Riitan tekstissä sai nimen Neiti C. Alivaltiosihteerin Tampereelle biisistä oppineena lähdin heti äänitysten valmistuttua hakemaan käännöslupaa. Helpottava kirje tuli vasta maanantai 25.1.1999. Olin jo ehtinyt mietiskellä, että jos lupaa ei tule, että panenko silti biisin levylle, sillä versio on niin onnistunut, että sitä ei vain voi heittää menemän. Onneksi lupa tuli.

Biisimateriaalin kanssa yhtyeellä oli pientä pulaa studioon mennessä ja viimeisen kappaleet parsittiin kasaan juuri ennen äänitysten alkua. Siihen nähden hyvin ovat kappaleet aikaa kestäneet, sillä Kuulkaa, me huudetaan, Panssarit Kaatopaikalle ja Neiti C kuuluvat edelleen keikkasettiin.

Kannen valokuvat otti Päivi Näätänen ja kannet laittoi kasaan tuttuun tapaan Japa Mattila. Kansiin tuli ESEKin logo, sillä saimme muutaman tuhat markkaa tuotantotukea tätä levyä varten. Levyn kanteen tuli myös viivakoodi. Isoimmat kaupat – varsinkin Anttila – vaativat tuolloin, että myynti tulevissa levyissä piti olla viivakoodi. Jo muutamassa Hiljaisten levyssä oli koodi ollut, mutta se ei ollut oma, vaan Berglundin Joose oli ystävällisesti antanut omasta koodisarjastaan koodeja meille. Nyt kuitenkin tulin siihen tulokseen, että kannattaa investoida omaan koodisarjaan ja ostin EAN-Finlandilta 1000 koodin sarjan. Tulin sitten jatkamaan hyvän kierrättämistä ja annoin meidän sarjastamme koodeja muutamille muille pienlevymerkeille vuosien varrella.

Levyn julkkarikiertue tehtiin yhdessä TV Smithin kanssa. Keikat olivat: 14.4. Tampere, 15.4. Helsinki, 16.4. Turku ja 17.4. Vaasa. TV tuli bändin treenikselle Rautatienkadulle parina iltana treenaamaan ja yhteistyö näytti toimivan heti alkuunsa hienosti. Keikat menivät niin, että ensin oli Punk Lurexin setti, TV Smith soolosetti ja lopuksi kimpassa ainakin No time to be 21, Gary Gilmore’s Eyes ja One chord wonders.  Myös Aamulehti noteerasi levynjulkaisun tekemällä sivun jutun bändistä otsikolla ”Punk-prolen ristiretki jatkuu” viikonloppuliite Allakkaan.

Lähetän yhden levyn Saksaan Teenage Rebel Recordsin Rudigerille, joka oli heti innoissaan julkaisemassa sitä Saksassa vinyylinä. Lisenssimaksu sovitaan taas niin, että Rudiger lähetää pari laatikko LP:itä minulle, näin saatiin Suomeenkin levyä vinyylinä, kun se meidän toimesta julkaistiin vain CD:nä.  LP ilmestyi heinäkuussa.

Levyn lehdistötiedotteessa todetaan mm.:  ”Punk Lurex OK ottaa kantaa jo kolmannen kerran, kun CD:t Veljet, Siskot! ja Hatut ja Myssyt saavat jatkoa ProleXista. Tyylillisesti ollaan edelleen kiinni maanläheisessä punkissa, jota väritetään esimerkiksi haitarilla.  … Lyriikat panevat arvot jälleen järjestykseen, sekä globaalissa mittakaavassa (vaikkapa Uutiskuvia, joka muuten on nykyisen Kosovon tilanteen takia todella ajankohtainen), että äärimmäisen yksilökohtaisesti (Perhe). Toisaalta poimiipa yhtye tuokiokuvia omalta uraltaan (P.L.O) – rockelämää a la Punk Lurex OK. Levy tehtiin tutulla reseptillä ja tuottajaihmeen Jani Viitasen suojelevien silmien – ja korvien alla: ’Ei mikään muu bändi voi tehdä tätä juttua näin, mutta … kyllä tää toimii.’”

Levy sai taas erittäin hyvät arvio. Pertti Ojala kirjoitti siitä Soundiin 06/1999: ”Punk Lurex OK pysyy uskollisena ihanteilleen. Punkissa on yhä lupa ottaa kantaa ja bändin sointi saa sittenkin olla amatöörimäisen raikas. ProleXin ystävällisen ihmisläheisesti ärhentelevä trad-punk katselee ympäröivää maailmaa avoimin ja kriittisin silmin. Yhtyeen idealismi voisi tuntua jopa huvittavalta, ellei se olisi niin tärkeää ja arvokasta.

Kaikkien niiden, jotka ovat olleet kuulevinaan Ultra Bran biiseissä poliittisuutta kannattaa kääntyä aidon asian puoleen. Punk Lurex OK kysyy suoraan ”Mikseivät pääomat tule toimeen omillaan?” ja ”Mikseivät työläiset tule toimeen palkallaan?”. Kosovon tilanne tekee Uutiskuvia biisistä ajankohtaisen. Panssarit kaatopaikalle toivottaa koko ihmiskunnan vihdoin viimein tervemenneeksi siviiliin. ”Ei aseellista palvelusta isänmaalle antaa saa, kaikilla meistä kuitenkin ois tarjota jotain parempaa”.

Terveen itseironiansa Punk Lurex OK paljastaa viimeistään omaelämäkerrallisella P.L.O.lla. Kaiken kaikkiaan ProleX menee rauhaa, rakkautta ja ekoajattelua tukiessaan sujuvasti vastavirtaan. ”

Ox-Fanzine puolestaan kirjoitti Stefan Kornberger kynällä levystä lehden numeroon #36 näin: ”Kann sich jemand vorstellen, wie es sich anhören würde, wenn man die Lokalmatadore, Psychotic Youth und eine anständige Prise Folkgeschrammel in einem Topf kräftig verrührt und das ganze mit einer engelsgleichen Frauenstimme garniert, die gerne mal knapp daneben liegt? Nee? Macht nichts, kauf dir diese Platte, dann weisse wie das kommt. Das hat meiner Meinung nach nicht mehr viel mit Punk zu tun, musikalisch zumindest, ist aber dafür wunderschöne Popmusik, so wie Pop halt sein muss. Nicht zu süß und ausreichend abgedreht.”

Panssarit Kaatopaikalle ja Kuulkaa, me huudetaan julkaistiin samana vuonna myös Aseistakieltäytyjäliiton kokokelma CD:llä Jäähyväiset Aseille 2 – Farewell To Arms 2.

Hiljaiset julkaisut osa 93 – Juggling Jugulars: Can You Explain? (mini-CD; Hiljaiset Levyt HICKS-049) 11.12.1998

Juggling Jugularsilla on mennyt varsin kovaa Euroopassa. Viimeisen vuoden aikana siltä on ilmestynyt neljä levyä Euroopassa aiemmista äänityksistä ja tästä uudestakin on alustavasti bändin toimesta sovittu vinyylijulkaisu Puolalaisen Trująca Falan kanssa. Tämä levyn biisit tulivat yhtä lukuun ottamatta tuolle Trująca Falan seiskatuumaiselle, josta otettiin 1000 kappaleen painos.

Petteri Mikkilä muistelee aikaa: ”Can You Explain -levyä tehtäessä oli bändissä todella kiireinen ajanjakso; tehtiin pitkähköjä kiertueita Euroopassa ja meidän mittapuulla tosi paljon keikkoja muutenkin – kysyntää oli ulkomaan keikoille paljon enemmän kun pystyttiin siihen vastaamaan. Virallisesti kuitenkin osa meistä oli työttömänä, joten ulkomaankiertueet ja työvoimatoimiston saavutettavissa oleminen ei ollut aina ihan kitkaton asia. Biisejä oltiin demottu ja pyöritelty osittain jo kahdessakin eri studiosessiossa (nauhoiteltiin eri biisejä esim. muutamallekin kokoelmalevyille) joten materiaalista ei todellakaan ollut pulaa.”

Levyn äänitykset eivät alkaneet hyvin. Bändille oli buukattu aika Headline studiolle, mutta studiossa sattui vesivahinko juuri ennen äänitysten alkua. Jani Viitanen sai onneksi järjestettyä korvaavan ajan JJ Studiolta, jossa levy sitten tehdään. Levyä tehdään 13.4.1998 alkavalla viikolla ja tuolloin pitämääni päiväkirjaan kirjoitin: ”Käyn istuskelemassa studiolla reilut pari tuntia ja juttelemassa niitä näitä. Homma näyttää etenevän todella hyvää vauhtia. Hauskana soundi kokeilun Jani kaivaa jostain varaston perukoilta sodan jälkeisen pienen putkivahvistimen, jonka seinät ovat paksua pahvia, siihen kun laitettiin pikkaisen vielä efektiä, niin siitä saatiin tosi yrmäkkä kitarasoundi yhteen sooloon. Studiotyöskentelyä on aina jotenkin todella hieno seurata, kun puikoissa on todellinen ammattilainen kuten Jani.” Studiolla taustoja käy laulamassa Arja Rantanen (ex-Snotface). Tämä on Arjan ensimmäinen äänityssessio Jugularsien kanssa, mutta ei viimeinen, sillä Arjasta tulee Jugularsin laulaja pari vuotta myöhemmin.

Taas homma venyi syystä jos toisestakin ja sain kansifilmit 10.10.1998 ja masteroidun version nauhasta viikko myöhemmin. Sitten homma sujuikin eteenpäin varsin nopsasti.

Lehdistötiedotteeseen levystä kirjoitettiin mm.: ”Juggling Jugularsin neljäs mini-CD on taas hieman erilainen kuin edellinen. Tällä kertaa seitsemästä biisistä neljä on nopsempaa punk-HC:ta, mutta eivät nekään toki mitään perusmöykkää, vaan sävellyksiä, joissa on melodiaa enemmän kuin pelkän poikasen verran.

Hardcore rypistysten lisäksi levyllä on kolme ei-niin-kaahaus-tempoista omasävyisempää kappaletta, jotka kukin vievät kuulijan omalle erilaiselle matkalleen. Jos ”ilkeä” haluaisi olla, niin Fifteen Minutesia voisi ”haukkua” jopa gruneksi, Shrinking Worldissa  on jotain ovelan popahtavaa ja Let Me Out jännitekuukkausta, josta on heitetty ilmaan niinkin toisistaan erilaisia nimiä kuin Dead Kennedys, Die Toten Hosen, Amebix ja Subhumans.”

Levy saa taas kerran mainiot arviot. Joachim Hiller kiroittaa siitä Ox-Fanzinen numeroon 35: ”Die neue EP der finnischen Politcore-Veteranen JUGGLING JUGULARS ist sowohl als CD wie auch als 7″ erschienen (siehe Single-Reviews), und wie gehabt gibt’s allerbesten Euro-Hardcore alter Schule, der sowohl durch klare, engagierte Texte wie auch in musikalischer Hinsicht begeistert: druckvoll, treibend und dicht.”

Yhteistyö Hiljaisten ja Jugularsin kanssa loppui sopuisasti tähän levyyn. Bändin pääasiallinen yleisö alkoi olla Keski-Euroopassa ja Twisted Chords Saksan Karlsruhesta alkoi hoitaa bändin asioita. Se hoiti niin julkaisut, promoamiset kuin kiertuejärjestelyt. Twisted Chordsin kanssa Jugularsien yhteistö jatkui aina vuoteen 2008.

Hiljaiset julkaisut osa 92 – Hundred Million Martians: I Wanna Be Your Boyfriend (CD-EP; Hiljaiset Levyt HICKS-048) 2.10.1998

Kuten jo aiemman Hundred Million Martians levyn kohdalla tuli todettua, niin bändi keksi mitä hauskempia ja erikoisempia ideoita. Yksi erikoisimmista ideoista oli ehkä I Wanna Be Your Boyfriend cd-ep. Kantavana ajatuksena oli tehdä versiot eri bändien samannimisestä kappaleesta ja joukkoon oma biisi. Kun bändi esitti idean minulle olin heti myyty, tämä täytyy tehdä.

Coverversiot tulivat sellaisilta yhtyeiltä kuin Rubinoos, Pushtwangers ja Ramones. Levy äänitettiin jo tammikuussa 1998 Turussa Hmmster Sound Studiossa. Sen verran tehtiin vielä kansiin jäynää, että kaikkien biisien pituudeksi merkittiin sama 3:05, mikä itse asiassa ei ole yhdenkään biisiin pituus.

Levyn valmistumisessa tuli erilaista säätöä ja pikku ongelmaa, joka viivästytti levyn ilmestymistä, kuten se, että levyn kansifilmien värijärjestelmä oli väärä ja homma tuli vielä bumerangina takaisin kerran loppu metreillä. Ajat olivat levymyynnillisesti vaikeat ja oli sen verran oppinut, että pienemmällä jakelijalla (mitä MNW:kin oli) julkaisu myi paremmin jos samalla viikolla ilmestyisi jokin iso levy, mikä saisi levykaupat tilaamaan varmemmin paketin ja siihen sitten ottamaan jotain muutakin. Joten aivan lopuksi levyn ilmestymistä viivästytettiin vielä viikko tai kaksi, että se saatiin ilmestymään samana päivänä kuin Depeche Moden uusi albumi.

Omasta biisistään yhtye teki todella hauskan videon, joka löytyy nykyisin Youtubesta.

Lehdistötiedotteessa levyä esiteltiin näin: ”Neljä saman nimistä biisiä, neljä yhtä pitkää biisiä, neljä biisiä joilla on eri säveltäjät! I Wanna Be Your Boyfriend lienee yksi kaikkien aikojen suosituimmista biisin nimistä, nyt ja varmaan vastaisuudessakin niin meillä kuin Marsissakin. Hundred Million Martianskin päätti heittää oman sävelkynänsä jäljen soppaan, mutta ”one louder” periaatteella purkitettiin samalla kolme saman henkistä ja tietty, nimistä powerpop palaa. Nuo laina versiot ovat Ramonesilta, Rubinoosilta ja Pusthwangersilta – noilta voimasointujen, isojen kitaroiden ja melodia räjähteiden taitajilta. Mutta eipä häviä aatetovereille yhtään HMM:n omakaan näkemys aiheeseen, pikemminkin päinvastoin. Kukapa tyttö ei ottaisi Jyrkiä poikaystäväkseen näin koskettavan, mutta riehakkaan tunnustuksen kuulleessaan?”

Hiljaiset julkaisut osa 91 – Wolfmen: Urban Voodoo (CD; Hiljaiset Levyt HILL-030) xx.05.1998

Edellisestä täyspitkästä Brutalista oli ehtinyt kulua lähes neljä vuotta, ennen kuin Wolmen alkoi tekemään uutta levyä. Brutalin  jälkeen yhtye vieraili mm. Saksassa soittamassa Stralsundin festivaaleilla ja keikkaili muutenkin ahkerasti, mutta ajautui sitten näihin paljon puhuttuihin “musikaalisiin erimielisyyksiin”. Tämä johti siihen, että Zimi Söderberg lähti bändistä alkuvuodesta 1997 ja jatkoi omissa projekteissaan. Tilalle tuli bändille hyvinkin tuttu mies Putte Seittonen, joka oli tuurannut joillakin keikoilla ja lauloi taustoja jo Brutal-levyllä, tosin silloin aivan puhtaasti ”vierailevana artistina”. Eikä Putte bändihommissa mikään eilisen teeren poika ollut sillä hän oli jo 80-luvun alussa soitellut mm. Hexenhaus nimisessä synkistelybändissä, sekä Max & the Crooners -rockabilly- ryhmässä, jossa soitti myös hänen veljensä Keijo Q – siis tämä Dingostakin tuttu rumpali.

Zimin lähtö sai aikaan myös pientä muutosta biisimateriaalissa. Linja sinänsä ei varsinaisesti muuttunut, mutta koska Zimi oli suurimmaksi osin vastannut bändin biisimateriaalista, niin nyt täytyi hommia jakaa uudelleen. Korpi ja Koskinen ottivat sävellysvastuun, ja Urban Voodoon materiaalista kymmenen on Korven kynästä, kolme Koskisen, niin ja onpa siellä pari lainapalaakin, Eddie & the Hot Rodsin Do Anything You Wanna Do ja The Sonics -yhtyeen Strychnine, joka kuullaan levyn lopussa salabiisinä.

Levy tehtiin tuttuun tapaan Headline-studiossa Tampereella ja Jani Viitanen äänitti ja tuotti levyn, sekä soitti ”stadium guitarin” Keep On -biisiin. Levyn kannet olivat taas melkoista yhteistyötä. Niiden idea ja suunnittelu tuli bändin Esa Koskiselta, bändikuvat Yki Räikkälältä, etukannen kuva Miksa Huhdanpäältä ja takakannen kuva Moke Laineelta, ja lopuksi homman löi kasaan Japa Mattila. Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskus (ESEK) jakoi hakemuksesta tukea äänitetuotannolle. Hiljaisille tätä tukea ei useinkaan saatu, mutta tälle levylle ESEK heltyi antamaan 5000 markkaa tuotantotukea.

Levyn jakelu oli periaatteessa sama kuin edellisten, mutta nyt Skandinavia Music Distribution oli vaihtanut nimensä MNW:ksi (Musiknätet Waxholm), mikä sitten luki tiedotteissa. Tiedotteesta puheen olleen, siinä levyn materiaalia kuvaillaan näin: ”Pohja lepää ajattomassa kitararock perinteessä, jota kuorrutetaan punkin saastuttamalla hardrockilla. Melodioihin ja voimasointuihin uskotaan. Raa’at kitarariffit ja jyhkeät bassot hallitsevat äänimaisemaa, jonka muodostavat tukevat ja täyteläiset soundit, sekä päällekaatuva kitaramuuri. Hienosta tuotantopuolesta vastaa miesten vanha Porin tuttu Jani Viitanen (Yö).”

Päivitetty julkaisusuunnitelma (marraskuu 2023)

Taitaa Saksassa olla paperi lopussa! Eddie & the Hot Rods sinkut ovat painossa valmiita, mutta levypuristamo ei ole saanut alihankkijaltaan kansia. Tämän takia singlen julkaisupäivämäärää joudutaan siirtämään kahdella viikolla.

Julkaisusuunnitelmaan on tullut yllättävä lisäys, kirja! Syksyn aikana sattui parikin onnekasta yhteensattumaa ja lähes vahingossa löytyi Puolasta halpa print-on-demand kirjapaino, joten päätiin viimeistellä kavereiden mahtavalla avustuksella aikoinaan aloittamani 1976 – Punkin Synty kirjan. Nyt se on painamista vajaa valmis.

Loppuvuoden käsittämättömän laadukas sato ja ensi vuoden alku näyttää tällä hetkellä tältä:

Eddie & the Hot Rods: Why Should I Care / A Million Miles Away (7”)

Julkaisu: 17.11.2023

Eddie And The Hot Rods julkaisi keväällä hienot arviot saaneet Guardians of the Legacy LP:n (“Guardians Of The Legacy is aptly named.” “We’ve waited 16 years for a new Hot Rods studio album – and this one is well worth the wait!”). Mutta bändi ei jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan on äänittänyt kaksi aivan uutta biisiä. A-puolella on kitarat raikuvat upeasti, kun uuden aallon lippua heilutetaan ylpeänä. B-poskella on U-P-E-A tulkinta Plimsouls klassikosta.

Viime vuoden Rodsin Suomen keikan ällistyttivät monet energisyydellään. Uusi kiertue tulossa ja keikkapäivät ovat: To 1.2. Helsinki, Pe 2.2. Hämeenlinna ja La 3.2. Tampere    

Jukka Junttila: 1976 – Punkin synty (KIRJA)

Julkaisu: loppuvuosi 2023

Pinnan alla oli kytenyt jo pitkään. Yhä useampi oli kyllästynyt rockmusiikin kehittymiseen soittotekniikan esittelyksi ja progesoolojen pituuden kasvamiseen. Toisaalta popmusiikin sanoitusten täydellinen merkityksettömyys suorastaan vaati vastavoimaa maailmassa, jossa Vietnamin sota veteli viimeisiään, rotukysymykset olivat pinnassa Etelä-Afrikasta Lontoon lähiöihin, Watergate-skandaali ravisteli maailmaa ja Pohjois-Irlannin konflikti jatkui verisenä.

Tuo väreily sai vuonna 1976 niin paljon tuulta alleen, että kipinät roihahtivat liekkiin: ensin musiikkielämää ja myöhemmin koko maailmaa ravistellut punk sai alkunsa. Nuoriso kyseenalaisti yhteiskuntajärjestelmän ja alkoi muuttaa maailmaa tee se itse -hengessä.

1976 on päivä päivältä etenevä läpileikkaus tapahtumista, paikoista, bändeistä, levyistä ja keikoista, jotka johtivat siihen, että pieni kipinä oli vuoden lopussa etusivun uutisen veroinen tulipalo.

Nuoret Metsänvartija / Pikipojat: Jukka Tolosen hiukset / Sarjamurha (7”)

Julkaisu: loppuvuosi 2023

Hiljaiset Levyt julkaisee yhdessä Joteskii Groteskiin kanssa legendaarisen UJO-konsernin kahden bändin yhteissinglen. A-puolella Nuoret Metsänvartija versioi Adverts-klassikon Gary Gilmore’s Eyes. B-sivulla Pikipojat puolestaan ovat Talking Headsin legendaarisen Psycho Killerin kimpussa. Molemmat toteutettu taattuun UJO-tyyliin, kuten myös levyn kannet.

The Pull My Fingers: Memoirs of a Raccoon (LP)

Julkaisu: 23.2.2024

The Pull My Fingersin esikois-lp Memoirs of A Raccoon julkaistaan alkuvuodesta 2024. Muun muassa Eläkeläiset– ja the Nightingales -yhtyeistä tutut konkarit ovat elämänsä vedossa. Kitaroissa ja melodioissa ei säästellä, kun vetreät herrat julistavat rockmusiikin ilosanomaa. Eri genrejen välillä sujuvasti liikkuvaa yhtyettä on vaatimattomasti verrattu esimerkiksi sellaisiin klassisiin komboihin kuin the Beatles, the Kinks, Pink Floyd, Big Star, Mott the Hoople, the Replacements ja Guided by Voices. Tarjolla siis 12 inhimillisesti sykkivää ajatonta rockkappaletta. Tällä levyllä eivät autotune ja kvantisoinnit juhli; räkäisesti kätkättäviä mekaanisia äänensärkijöitä sentään löytyy.

Manserock-Orkesteri: 20 Vuotta Sikana (uusi versio) / 20 Vuotta Sikana (karaoke versio) (7”)

Julkaisu: helmikuu 2024

Enpä vielä jonkin aikaa sitten olisi uskonut että Hiljaiset Levyt julkaisee levyn, jolla musisoivat: Martti Syrjä, Pate Mustajärvi, Juha Torvinen, Costello Hautamäki, Sami Ruusukallio, Aku Syrjä, Mikko Kangasjärvi, Masa Orpana, Toni Lähteenmäki, Noora Louhimo, Anton Äikäs ja Vesa Holmala. Mutta niin vain tässä kävi. Levy on Vapriikin Mansrock-näyttelyyn (näyttely aukeaa helmikuussa) liittyvä oheistuote ja Hiljaiset Levyt vastaa fyysisen levyn valmistuksesta. Singleä tullaan myymään vain Vapriikin myymällä ja pieni erä Hiljaisten postimyynnissä.

Abortti 13: Punkit Ei Kuole (LP)

Julkaisu: alkuvuosi 2024

Abortti 13:n vuonna 2015 äänitetty ja 100 kappaleen kasettina tuolloin julkaistu legendaarinen 26 biisin best of -nauha näkee päivän valon ensimmäistä kertaa vinyylinä.