Kuukausi: tammikuu 2021

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 77 – Garbagemen: The Lost Tapes (MC; Hiljaiset Levyt HIOR-002) 1995

Olin aloittanut edellisenä vuonna ROIR kasettiyhtiön innoittaman ”vain kasetteina” –sarjan HIOR. Sen ensimmäinen julkaisu oli ollut Jalla Jalla, Greanhouse AC ja Nightingales yhteis-live Roi Soi. Tarkoitus oli julkaista halvalla erikoisempaa jo valmista materiaali kuten livenauhoituksia ja demoja. Tähän tarkoitukseen Garbagemen oli aivan erinomainen, sillä se oli äänittänyt matkan varrella ison nipun demoja ja keikkojaan. Roi Soi ei ollut myynyt mitenkään erinomaisesti ja kun tämäkin lähti liikkeelle aika nihkeästi, niin tämä sarja haudattiin vähin äänin. Se on harmi, sillä alustavasti oli jo puhuttu Kumikamelin varhaisten demojen julkaisemisesta – se olisi ollut todella mukava tehdä, ja toisaalta ajan kanssa nämä kaksi kasettia ovat kohonneet melkoiseen arvoon ja niitä kysellään minulta jatkuvasti.

Vaan takaisin Garbagemeniin. Billy Nieminen oli arkistoinut kiitettävästi kaikkea Garbagemeniin liittyvää ja ennen kaikkia nauhoituksia. Varhaisin demo on vuodelta 1985 Hallelujah! (Garbagemen) ja nauha uusin biisi on Woo, live I-klubilta 11.12.1993. Garbagemenin lisäksi nauhalla on yksi yhtyeen sivuprojketin Banaanimiesten nauhoitus. Banaanimiehet oli perustettu soittamaan Sting Raysin biisejä Suomeksi. Lisäksi nauhalle laitettiin television keskusteluohjelman nauhoitus, jossa Viktor Klimenko ja Ville Nisonen keskustelevat Garbagemenistä – tässä keskustelussa kristillisten arvojen mies Klimenko ei ymmärrä yhtyettä ollenkaan ja arvio yhtyeestä summautuu sanoihin ”Nuo pojat maksavat kyllä vielä kovan hinnan tästä”. Biisien ajakohdat ja lähteet on kansiin kirjoitettu hyvinkin tarkkaan, kunhan vain jaksa riittävästi tihrustaa. Nuo kannet teki tietenkin Billy Nieminen ja Billy tyylille uskollisesti ne ovat aivan täynnä kaiken laista sälää, joista osa on totta ja osa taas ei. Billylle ominaisesta huumorista yksi osoitus on kasettiin painettu teksti: ”Hurriganes lives”.

Omasta mielestäni tämä on erinomainen dokumentti G-miesten urasta ja ehdottomasti kannatti julkaista, varsinkin kun Nobody Move albumin jälkeen ei enää uutta pitkäsoittoa syntynyt.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 76 – Alivaltiosihteeri: Innostuneet Sonnit (CD; Hiljaiset Levyt HILL-022) 1995

Innostuneet Sonnit levyn tekeminen oli aika pitkä prosessi. Edellinen albumi oli ilmestynyt 1993, eikä uutta materiaali enää syntynyt samaa tahtia kuin ennen. Jälkeenpäin voi asian nähdä niin, että bändiltä oli innostus lopahtamassa, mutta ei sitä tuolloin huomannut. Kun tarvittava määrä kappaleita oli kasassa, niin studiota alettiin etsiä ja miettiä sitä miten levy tehdään. Heikuran Pasi muistelee asiaa näin: ”Kuudes studiolevymme Innostuneet Sonnit nauhoitettiin talvella 1995 ilman tuottajaa, keikkamiksaaja Meelis Niinin toimiessa äänittäjänä. Äänityspaikkana toimi ystävämme Petjan rakenteilla ollut pikkustudio. Keskellä rakennustyömaata tehty albumi tehtiin ehkä turhan optimistisella aikataululla, mutta ainakin kappaleessa Talo yllettiin johonkin, mihin yhtye ei aiemmin ollut päässyt. Ehkä kukaan ei odottanut tällaista kappaletta huumoriyhtyeeksi leimatulta nelikolta, mutta jos moisen aspektin tajusimmekin, se vain vahvisti tekemisen meininkiä. ”

Petja oli Advanced Art yhtyeen Petja Valasvaara. Studion Petja teki omaa bändiä, mutta vuokrasi sitä myös muille. Lisäksi Petja masteroi levyjä ja kun tämän levyn myötä yhteistyö alkoi (Petja masteroi tämän levyn), niin käytimme Petjaa aika pitkään tämän jälkeen levyjen masteroinnissa. Vaikka Pasi viittasi lyhyeen aikatauluun, niin levy äänitettiin 18.1. – 7.2.1995 välisenä aikana.

Tuosta jo mainitusta Talo kappaleesta ja koko biisitekoprosessista Simo Frangén kertoo: ”Tälle levylle Pasi teki ensin sävellyksen, antoi minulle kastin ja minä tein sitten tekstin. Ehkä tämä metodi muutti tekstejä vakavampaan suuntaan, tai sitten vain nuoruuden poikamaisuus oli Alivaltiosihteeri-orkesterista siirtynyt takavasemmalle. Tämä on sikäli harvinainen sanoitukseni, että tässä ei ole mitään ironiaa, vaan pyrin ihan oikeasti kuvaamaan lapsuuden pelkojani.”

Pasi tunsi Jukka Tilsan ja pyysi Tilsaa tekemään tähän kannet. Niistä tulikin todella upeat. Hauskaa, että yhteistyö Tilsan ja Hiljaisten Levyjen kesken alkoi näin. Sehän jatkui myöhemmin Jahnukaisten ja Irtopään kanssa. Kannet laittoi kokoon jälleen kerran Japa Mattila. Kansakunnan Selkärangasta tuli taas kaksoisnumero (16 ja 17), joka kattoi tämän albumin ja singlen. Lehden sai lähettämällä C5 kokoisen vastauskuoren Hiljaisten Levyjen postilokeroon.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 75 – Alivaltiosihteeri: Kännissä (CD-single; Hiljaiset Levyt HICKS-044) 1995

Alivaltiosihteerin tulevalta albumilta Innostuneet Sonnit julkaistiin ensimmäisenä CD-single Kännissä / Maailman mukavin mies. Singlebiisiksi oli kylläkin kaavailtu kappaletta Sä haluut olla koomikko, joka oli käännös Byrdin vuoden 1967 klassikosta So You Want to Be a Rock ’n’ Roll Star. Toisin biisi oli tutumpi minulle ja bändille Patti Smith Groupin raivoisana version vuodelta 1979, PSG:n kolmannelta albumilta. Etunojaa otettiin taas ja kappale äänitettiin ennen kuin saatiin vastaus käännöslupahakemukseen. Järkytys oli melkoinen, kun tuli tieto, että käännöslupaa ei irtoa. Tässä meni albumin avainraita suoraan studiolta varaston perimmäiselle hyllylle. Ei kestänyt kantti tehdä uudestaan sitä mikä oltiin tehty Tampereelle / Highway to Hellin kanssa, eli julkaistu ilman lupaa.

Vaikka Innostuneet Sonnit sessiossa biisejä oli kovin niukalti – albumille tuli vain yhdeksän kappaletta – mutta periaatteesta, että pikkulevyillä on aina jotain mitä albumeilta ei löydy, ei haluttu tinkiä. Näin ollen sessiossa äänitetty Maailman mukavin mies päätyi vain tälle pikkukiekolle. Biisistä Matti Toivosen näkemys kertoo bändin tilanteesta tuolloin: ”Äijääntyvää meininkiä. Tekstin ironiasta huolimatta kuulee, että keikkojen sijaan koti tuntuu jo mukavammalta vaihtoehdolta. Häivytysloppu todistaa, ettei enää osattu panna pistettä kehittelylle. Ennen vanhaan oli sääntö numero kolme: älä elaboroi liikaa.”

Simo Frangén puolestaan muistelee kappaleen tekstiä näin: ”Tämähän on tällainen Herttasarjamainen naistenlehtisanoitus, jossa täydellinen mies tekee kaikkensa, jotta nainen viihtyisi. Tavoitteeni on, että tämä teksti julkaistaisiin joskus ihmissuhdeoppaana ja minä eläisin siitä saamillani rahoilla rikkaana loppuelämäni.”

Levyn varsinainen nimibiisi oli totuttua Alivaltiosihteeri sanaleikittelyä, jossa yhdistyivät viinan juonti politikot malliin ”Kun mä juon kepun tuon / Viinaseksi muutun / Kun mä saan ison aan / Lipposeksi juutun”

Singlen hauskat ja hiukan surrealistiset kannet teki Jukka Tilsa. Kannet kokoon laittoi Mattilan Japa. Kansakunnan Selkärangasta tuli taas kaksoisnumero (16 ja 17), joka kattoi albumin ja tämän singlen. Lehden sai lähettämällä C5 kokoisen vastauskuoren Hiljaisten Levyjen postilokeroon.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 74 – Punk Lurex O.K.: Veljet, Siskot! (CD; Hiljaiset Levyt HILL-021) 1995

Sitten ensimmäisen singlen kokoonpanossa oli tapahtunut muutoksia. Jyrki Siukonen ja Tepi Pulkkinen olivat jättäneet bändin. Tunsin olevani hiukan petetty, kun Siukonen näin nopeasti lähti bändistä. Uutta laulusolistia ei yhtyeeseen otettu, vaan Tiina Wesslin otti basson lisäksi päävastuun vastuun vokaaleista ja Riitta Suojanen lauloi osan kappaleista. Rumpuihin löytyi Sami Päivärinta. TV Smithin, joka tuli tuntemaan bändi hyvin, kanssa usein juttelimme Lurexin eri kokoonpanoista ja Sami pidimme molemmat Lurexiin parhaiten sopivana rumpalina – siinä oli silloin se sellainen 77-punkhenki rummutuksessa eniten läsnä.

Alkuvaiheessa biisin teko vastuu oli lähes täysin Riitta Suojasen harteilla. Tämän levyn kahdeksasta biisistä viisi oli kokonaan Riitan käsialaa, Viidessäsadassa päivässä Riitan apuna olivat Siukonen ja Juha Helminen. Tiina vastasi kahdesta levyn sävellyksestä ja sanoituksesta.

Levy päätettiin tehdä taas Viitasen Jani johdolla Harasoo-studiolla. Jani kun ei tuntenut bändiä ennestään pyysi hän, että saisi treenikämppä demon biiseistä, jotka olisi tarkoitus äänittää. Demo äänitettiin vanhalla kasettimankalla ja nauhan tasosta kertoo jotain se, että kun yhtye saapui studiolle, Jani tokaisi hämmästyneenä: ”Ai, täs bändis on mimmejäkin!”. Tiina ja Riitta olivat laulaneet kaikki nauhan biisit. Yhteistyö Janin kanssa sujui erinomaisesti ja kaikki myöhemmät Lurex levyt on tehty Janin kanssa. Niin ja Jani tuli mukaan Riitan ja Tiinan lyhytikäiseen Tina-bändi, joka toimi kun Punk Lurex OK oli hetken aikaa telakalla.

Levystä Tiinan mielipide tänään on: ”Ihmeen hyvä levyhän siitä kaikesta huolimatta tuli, vaikka soittotaitomme oli tuohon aikaan mitä oli ja laulustakin tulevat mieleen lähinnä yläasteen kuoroharjoitukset.”

Kannen maalauksen teki Juha Helminen, joka oli opiskellut taideaineita. Valokuvat otti Anssi Männistö ja homman kokoon laittoi Jari Myllykoski (Booga’s treehouse Club).

Olin tutustunut Teenage Rebel Recordsin Rüdiger Thomasiin, kun tämä oli vierailulla Tampereella. Rüdiger oli varsin innoissaan suomalaisesta punkista, joten lähettelin hänelle levyn. Yllätys oli melkoinen, kun viikossa tuli takaisin kirje, jossa mies kertoi, että haluaisi julkaista levyn vinyylinä Saksassa. Tämä sopi tietysti erinomaisesti, sillä pidin vinyyleistä, vaikka Hiljaiset Levyt ei niitä tuohon aikaan tehnytkään. Sovittiin, että saan 20% painoksesta myytäväksi Suomessa. Rüdiger vaihdatti Turhuuden Markkinat biisin ensimmäisen singlen Tappajan Silmät kappaleeseen. Pieni harmitus Saksa julkaisussa oli se että kannet olivat mustavalkoiset ja Helmisen hieno maalaus muuttui mustaksi mössöksi. Tästä levystä alkoi pitkäaikainen yhteistyö Teenage Rebelin kanssa.

Viisisataa Päivää löysi tiensä Teenage Rebel kokoelma CD:lle Der Sampler, Volume 1 ja en kyllä tiedä mitä Rüdiger ajatteli, kun lisäsi tuon biisin myös The Blitzkrieg Boysin (Tamperelainen punkbändi) CD:lle Back From Nowhere bonusbiisiksi. Nykyisin Spotifystä löytyy muka Blitzkrieg Boysin soittamanaa 500 päivää, mutta kyllä se Punk Lurex OK on. Mies Ikkunassa päätyi naisartisteja esittelevälle saksalaiselle kokoelmalle Female Chaos ja Jormalla On Työpaikka puolestaan aikanaan Isältä Pojalle Suomipunk 1978 – 2001 kahden CD:n kokoelmalle.