
Jo Tinan ensimmäisen julkaisun, CD-singlen Jos Tänään Töitä Saan, aikaan oli selvinnyt, että Tina on enemmänkin studioprojekti kuin oikea bändi. Manu oli varmaan ainoa, joka olisi halunnut tosissaan painaa eteenpäin. Keikkoja taidettiin tehdä bändin koko uran aikana vain kolme. Syitä vähiin keikkoihin oli, että ei jaksettu enää lähteä kauemmaksi punkkeikoille makuupussimajoituksella, Jani oli Yö-aikanaan saanut muutenkin yli annostuksen keikkailusta ja Tiinalla oli yli vuoden jäätynyt olkapää, joka esti basson soiton. Noista kolmesta keikasta yksi oli TV Smithin lämppärinä, joka tehtiin vaikka Tiinalla olkapää esti soiton lähes täysin. Keikka haluttiin tehdä, koska Punk Lurex OK oli tehnyt niin monta keikkaa TV:n ja yhdessä soitettiin lopussa pari Adverts biisiä. Koska Tiinan olkapää ei kestänyt, värvättiin Tinan keikalle tuuraavaksi basistiksi Nightingalesin Marko Kantola. Tiina lauloi tuon keikan ja sinnitteli basson varressa Adverts biisit yhdessä TV Smithin kanssa.
Lisäksi eteneminen oli erittäin verkkaista, CD-single oli tehty vuonna 2005, mutta tämä täyspitkä saatiin aikaiseksi vasta vuonna 2008. Ainakin ulkopuoliselle näytti, että kyse oli eräänlaisesta harrastetoiminnasta. Kokoonnuttiin aina silloin tällöin Janin Headline-studiolle treenaamaan ja juttelemaan, usein sen jälkeen Telakalle kaljalle. Tämä ”kerhotoiminta” tuntui olevan bändille tärkeämpää, kuin määrätietoinen bändin eteenpäin vienti.

Biisejä kuitenkin syntyi ja kaikki osallistuivat niiden tekemiseen – päävastuu oli kuitenkin Tiinalla ja Riitalla. Materiaali oli hiukan popimpaa kuin Punk Lurex OK:lla, mutta sama tarttuvuus niistä löytyi kuin Lurexinkin biiseistä. Niitä myös ääniteltiin pikkuhiljaa ja huolella. Mitään kiirettähän ei ollut, koska Jani omisti studion. Valokuvat kansiin otti Jukka Lahtinen ja kannet taitto Japa Mattila
Levy jäi erittäin vähälle huomiolla, varmaankin siksi, että keikkoja ei tehty. Se on harmi, sillä levy sinällään on erittäin hyvä. Soundissa 09/2008 oli Pertti Ojalan arvostelu levystä. Siinä sanottiin muun muassa: ”Kuin yksi päivä -albumilla debytoiva Tina heittäytyy nostalgisella antaumuksella vanhanmallisen pehmopunkin vietäväksi. … Tina ei anna albumin teksteissä piilevän angstin johtaa synkkyyteen. Lääkkeeksi riittää välillä ramonesmainenkin remellys. … Pientä ja näppärää melodisuutta suosiva Tina elvyttää sinänsä ansiokkaasti punkrockin alkuperäistä amatöörihenkeä.”
Levy jäi yhtyeen viimeiseksi. Tina ei koskaan hajonnut, se vain kuihtui pois. Riitta oli muuttanut jo Tina aikaan Seinäjoelle ja sieltä Tamperelle treenamaan tulo oli hankalaa. Ja kun Tiina alkoi koota uutta Punk Lurexia vuonna 2009, niin Tina vain ”unohtui” kaikilta.




