Hiljaiset julkaisut osa 18 – Kokoelma: 33 Special (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-013) 1989

Ulo-fanzinen Pekka Suomäki kokosi vielä yhden EP:n Hiljaisille levyille. Sillä tyylillinen skaala laajeni HC:stä myös psychobillyn suuntaan. Pekan valitsemat bändit ja biisit olivat:

Perestroikka, joka oli Valtiokolhoosin raunioille koottu bändi. Valtiokolhoosi puolestaan oli ollut jo Hiljaisten Levyjen julkaisemalla 10 Vuotta Myöhemmin EP:llä. Perestroikan hempeästi nimettyä kappaletta Kyrpäjyrä ei löydy bändin muilta julkaisuilta.

Surfin’ Dead Boys tuli Raumalta ja tämä on bändin ensimmäinen julkaisu ja tyylillisesti ollaan psychobillyssä. Yhtye teki tämän jälkeen kolme EP:tä. That Kind Of Girl ei löydy miltään muulta levyltä kuin tältä.

Raumalta tuli myös Primitive Roadrunners, joka tyylillisestikin oli aika lähellä Surfin’ Dead Boysia. Myöskin Jim’ll Fix It on ennen julkaisematon ja Primitive Roadrunners sai aikaiseksi vain yhden oman EP:n Lost In The Swamp.

Tamperelainen Mafia oli ollut jo Ulon julkaisemalla Juppi EP:llä, jossa minullakin oli hiukan sormeni pelissä (ks. aiempi julkaisu tässä sarjassa). Tässä julkaistu Testamentti, löytyy eri versiona Darklandsin julkaisemalta EP:ltä V.O. Sen lisäksi bändi sai aikaiseksi Happosade EP:n. Mafian kitaristi Janne Sorasahihan tuli myöhemmin levyttämään Hiljaisille Mean Idols kokoonpanonsa kanssa.

Pekka hoiti tuttuun tapaan myös tyylikkäät kannet ja levyn väliin tulleen lehdykän. Kannen kuvan piirisi Hiltunen. A-puolen matriisikaiverrus meni kaivertajalta hiukan pieleen. Siinä piti lukea ”Surfaako Venäjä”, mutta se näyttää siltä kuin siinä lukisi ”Su77aako Venäjä”, 7:ssa on keskellä viiva. Tai sen voi lukea myös muotoon ”Suttaako Venäjä”. B-puolella lukee ”Rikollista”. Levyn kierrosnopeus on 33 rpm, mihin levyn nimi viittaa käsiaseen kaliberlin lisäksi.

Levyn virallinen julkaisupäivä oli 31.8.1989.

Hiljaiset julkaisut osa 14 – Kokoelma: Juppi EP (7” ULO PÖPI-002) 1988

Tämä ei ole Hiljaiset Levyt julkaisu, mutta liittyy sen verran läheisesti, että käydään nyt tämäkin tässä läpi.

Ulon mukana ilmestyi siis Hiljaisten maksama Raamattupiiri / Perestroika split-EP. Se sai erittäin hyvän vastaanoton ja Pekka Suomäki päätti tehdä levyn seuraavankin lehden mukaan. Tämän levyn Pekka maksoi itse, minä taisin maksaa jotain ihan pientä, rahteja ja vastaavaa ja minä hoidin asioinnin kaiverruksen ja prässäyksen osalta. Levystä tehtiin mahdollisimman halpa, joka tarkoitti, että se oli yksipuoleinen EP.

Pekka valitsi tälle levylle kolme bändiä. Mafia tuli Tampereelta ja sen ensimmäisessä kokoonpanossa oli laulanut Garbagemenin ekan levyn laulusolisti Jusa. Tällä levyllä laulaja on Rellu. Tämä Juppi biisi on ensimmäinen levylle päässyt Mafia kappale. Myöhemmin parille kokoelmalle tuli varhaisemmilta demoilta biisejä ja Mafia teki kaksi omaakin EP:tä. Sekaannus tuli Virroilta ja se oli ehtinyt jo ennen tätä kokoelmaa tehdä kaksi EP:tä, splitin Massacren kanssa ja yksipuoleisen Kutsu EP:n. Sekaannuksen biisi tällä EP:llä on Reikä Päässä. Brutalin kotikaupunki oli Äänekoski ja tällä levyllä oleva Välkkyvä Aurinko oli yhtyeen debytointi vinyylillä. Vielä samana vuonna siltä ilmestyi omakin EP Tappavat Pisarat.

Kannet Pekka hoiti samalla tavalla kuin ensimmäisessäkin ULO-EP:ssä, ne oli painettu lehteen, josta ne sai leikattu, kuten myös etiketin. Puolikas etiketti, joka oli helpompi leikata irti ja liimata levyyn, oli taas ratkaisu.

Hiukka asian ulkopuolelta, mutta mainittakoon vielä, että Ulo julkaisi vielä kaksi levy. Ne eivät tulleet lehtien mukana vaan olivat erillisiä julkaisuja. Ensimmäinen näistä oli The Butchersin single Let Me Go / Let’s Go Out ‎(ULOS-001; 1989) ja jälkimmäinen Y.U.P.:n 7” EP Julmasti Juhlallista ‎(ULOS-002; 1991).

Hiljaiset julkaisut osa 10 – Raamattupiiri / Perestroika: split EP (7”; Hiljaiset Levyt PÖPI-001) 1988

Tämä onkin hiukan erikoisempi julkaisu: Ilmaislevy, joka tuli Ulo-lehden välissä. Innoitus tämän julkaisuun tekemiseen tuli kahdesta suunnasta. 80-luvun lopulla oli alkanut Brittien musiikkiviikkolehdissä (Melody Maker, Sounds, NME) olla silloin tällöin ilmainen vinyyli-EP mukana. Nämä olivat minusta todella cooleja levyjä. Pelkän lehden hinnalla sai neljä biisiä kuunneltavakseen usein sellaisilta bändeiltä joista ei juurikaan tiennyt mitään ja näissä oli usein todella hyviäkin mukana. Parasta oli, jos levyllä oli vielä sellainen versio, jota ei oltu missään muualla julkaistu.

Toinen innoittaja oli se, että Ulo-Pekka Suomäen Hiljaisille Levyille kokoamasta kokoelmasta oli tullut voittoa ja jotenkin tuntui, etteivät ne rahat minulle kuuluneet, kun en paljoakaan ollut tuon julkaisun eteen tehnyt. Näin ollen ehdotin Pekalle, että mitäs jos minä maksaisin Ulo-lehden mukana tulevan levyn? Pekka tietysti innostui asiasta. Hommaa hiukan mietittiin ja todettiin, että se saadaan halvimmalla toteutettua niin, että levyn kannet sekä etiketit painetaan lehteen. Lukijat voivat ne leikata, taitaa levypussin sisään ja liimata etiketit paikoilleen. Eli tilattiin siis valkoetikettisiä singlejä pelkissä suojapusseissa.

Pekka hoiti tietenkin bändien valinnan ja lehden julkaisijana kaiken graafisen materiaalin. Kannen piirroksen hän pyysi Jarkko Martikaiselta ja teki itse takakannen. Etiketeissä Pekka päätyi sellaiseen ratkaisuun, että etiketit ovat vain puolikkaita. Näin siksi, että silloin ne pystyi leikkaamaan niin, että reikä tuli siististi levyyn. Lisäksi Pekka painatti biisien sanat lehteen niin, että nekin saattoi leikata irti ja taittaa liitteeksi levyn mukaan. Levyn koodiksi keksin PÖPI-001, koska järkeilin että onhan se idioottimainen idea tehdä ilmaislevyjä. Levyt kaiverrettiin MTV:llä ja matriisi teksteiksi tuli tällä kertaa A-puolelle ”Vettä ja leipää” ja B-puolelle ”Leipää ja sirkushuveja”.

Levyn bändeistä Raamattupiiri tuli Torniosta ja se oli perustettu 1986. Siihen kuuluivat Jussi (laulu), Kurtsa (kitara) Samppa (basso) ja Miettinen (rummut). Yhtye ei kai äänittänyt tämän lisäksi kuin yhden demon. yhtye hajosi suunnilleen silloin kun tämä levy ilmestyi. Raamattupiirin biisit tällä levyllä ovat: Kissa Kävelee, Yksinäisyys, Sorbustako?, Elämää ja Bible Circle.

Perestroika puolestaan tuli Forssasta ja sen jäsenet olivat: Late (laulu), Asko (laulu), Make P. (kitara), Make L. (basso) ja Jone (rummut). Perestroikan biisit levyllä ovat: Tehdas, Harmaita Suhahduksia, Pelko ja Kerro. Kovin paljon pidempi ikäinen Perestroika ei Raamattupiiriä ollut, mutta se sai enemmän aikaan levypuolella. Se oli yhdellä biisillä mukana Hiljaisten vuonna 1989 julkaisemalla 33 Special EP:llä. Siltä ilmestyi myös oma EP Kumisinfonia Boring Recordsille. Lisäksi yhtye oli mukana kahdella kokoelma LP:llä vuonna 1989.

Se mikä lämmitti kovasti mieltä tämän levyn suhteen oli, että John Peel soitti peräti kahdessa ohjelmassaan 27.8.1988 Peel soitti Perestroikan Pelon ja 31.8.1988 Raamattupiirin Sorbustako? Raamattupiirin spiikki oli: ”I should have checked with some of the BBC’s Finnish folk of course, that’s Raamattupiiri and Sorbustako, which probably means, will you show me parts of your body that I’ve not seen before. Time for some music.”

Mainittakoon, että yksi Hiljaisten bändin päätyi lehden mukana tulevalle ilmaislevylle. Maan mainio levynkeräilijöiden erikoislehti Rare teki kahden numeronsa mukaan ilmais-EP:n. Ensimmäisellä näistä vuonna 1990 oli mukana myös Maaseudun Tulevaisuus. Levyllä on demo versio Albania biisistä – tätä versiota ei ole julkaistu missään, ennen kuin vuonna 2012 ilmestyi Rocket Recordsin julkaisema Maaseudun Tulevaisuuden kahden CD:n kokoelma Complete.

Hiljaiset julkaisut osa 4 – Various: 10 vuotta myöhemmin (7” Hiljaiset Levyt HIKS-004) 1987

Maaseudun Tulevaisuuden Agrikulturen kautta, kun yhteistyö myös levypuolella alkoi Pekka Suomäen kanssa, niin Ulo-Pekkahan innostui yhteistyöstä – ja niin kyllä minäkin. Pekka tarjosi lisää HC bändejä Hiljaisille, mutta toisaalta jo alusta asti oli ajatus toimia oikean levy-yhtiön tavoin ja jatkaa samojen bändin kanssa pidempään, joten yhtyemäärä ei voinut tolkuttomasta kasvattaa. Toisaalta vaikka HC-punkistakin pidin, niin se ei ollut ihan ominta juttuani, enemmän olin tietysti jo punkin aloitusvuoteni takia 77-koulukuntaa ja kitararock muuten oli lähellä sydäntäni. Pekan toimittama materiaali oli kuitenkin erittäin vakuuttavaa ja niinpä sovimme, että Pekka kokoaa niistä kokoelma-EP:n jonka Hiljaiset julkaisee. Levyn nimeksi sovittiin 10 Vuotta Myöhemmin. Nimi viittaa paitsi siihen, että punkin Suomeen tulosta oli kulunut tuo kymmen vuotta, niin se on myös hatunnosto loistavalle 3 Vuotta Myöhemmin kokoelma-LP:lle, jonka Johanna julkaisi vuonna 1980.

Osa nauhoista Pekalla oli jo valmiina, kun hän on julkaissut Ulo-kasetteja ja niitä varten bändit olivat lähettänet hänelle demoja. Muutama bändi, kun kuuli kokoelmalle pääsystä, halusi äänittää biisinsä uudestaan. Minä puolestaan halusin, että Maaseudun Tulevaisuuskin tulee mukaan, niin Hiljaisten Levyjen osuuskin tulee paremmin esille. Pekka poimi erinomaisesti bändeistä sekä vanhoja tekijöitä, kuten Maho Neitsyt, ja aivan uusia tulokkaita. 10 vuotta myöhemmin on ensimmäinen levy, jolla CMX esiintyy. Muut Pekan valinnat olivat Euthanasia, Dorian Gray, Kumikristus ja Valtiokolhoosi. Punk hengen mukaisesti Maaseudun Tulevaisuudelta haluttiin levylle ennen julkaisematonta materiaalia ja päädyttiin demolla olleeseen versioon Kotlannin Nummilla biisistä.

Tuon version kanssa sitten kävikin ihan kummallisesti. Kun koelevyt tulivat, emme huomanneet mitään ihmeellistä. Kuunneltiin niitä ja todettiin että onpa versio lähellä Agrikulturen versiota, mutta että kokoelmalla on kyllä roheammat soundit. Levyt tulivat, haastattelut tehtiin, bändi kehui demoversiot ja kaikki oli hyvin. Noin vuoden päästä Finnvox palautti masterit, paketissa oli kirje, jossa kerrottiin, että 10 vuotta masterista leikattiin pois MT:n biisi ja korvattiin EP:n versiolla (oli liimattu siihen kokoelma masterin tilalle). Näin siksi koska: ”Teillä nauhojen kopiointi oli varmaan mennyt jo pieleen, kun kokoelmalle tuleva nauha kuulosti niin suttuiselta.” Meni vuosia ennekuin uskalsin tunnustaa muille, että se on sama versio biisistä näillä levyillä. Erittäin hyvää tarkoittavana Finnvox oli saanut aikaan sen, ettei demoversiota koskaan julkaistukaan, vaikka niin monessa paikassa oli väitetty.

Kannet ja levyn mukana tulevan lehtisen teki nekin Pekka. Pekka oli hionut Ulo-lehden ulkoasun ihan fanzineiden huippuun ja sama jälki jatkui nyt kansien ja ennen kaikkea lehtisen kanssa. Kannen kuva oli Saarisen Matin jollain keikalla ottama. Kannen henkilöistä miespuoleinen ilmoittautui minulle joskus myöhemmin, että minä olen se kaveri siinä kannessa, mutta enpä nyt muista kuka hän oli.

Levyn etiketeissä käytettiin samaa pohjaa kuin aiemmissakin levyissä. Kierrosnopeus oli 33 rpm, jotta saatiin mahdollisimman paljon bändejä mukaan. A-puolelle tulivat kaikki alle kahden minuutin biisit ja B-puolelle ne jotka menivät juuri ja juuri tuon kahden minuutin yli – HC oli tuohon aikaan lyhyt ja tiukka tyylilaji. Matriisikaiverrukset saatiin taas mukaan. A-puolella lukee ”Pultti muuttuu mutteriksi”. Tämä oli viittaus Maho Neitsyt yhtyeen Pexin vuonna 1982 julkaisemaan klassiseen HC-kokoelman levyyn Pultti EP:hen. B-puolelle tuli ”Räimettä ja melua”, kun ei mitään fiksumpaakaan keksitty. Levy oli arvostelu menestys pienlehdissä niin Suomessa kuin maailmalla, mutta ymmärrettävästi ohitettiin isommassa musiikkimediassa.