Avainsana: kokoelma

1990 oli ilmestynyt ensimmäinen todella iso tribuuttilevy – tai ainakin ensimmäinen, jonka minä noteerasin. Se oli Elviksen biiseistä tehty The Last Temptation Of Elvis, jolla esiintyi monia suosikkejani kuten Lemmy, Jesus And Mary Chain, Cramps, Pogues, jne. Pidin tuosta levystä, sen ideasta ja muutamasta varsin omaperäisestä tulkinnasta. Sitä levy mietiskellessä tuli ihmeteltyä, että miksipä tällaista ei ole tehty Suomessa. Siitä ei sitten ollutkaan kovain pitkä matka siihen, että ajatus että Hiljaiset Levythän voisi tehdä Suomen ensimmäisen tällaisen albumin. Alivaltiosihteerin kanssa oltiin jo duunattu yhtä sun toista ja yhtyeellä oli riittävän iso biisiarsenaali, joten se oli luonnollinen valinta tähän. Jotenkin siihen Alivaltiosihteerin kokonaistaideteosmeininkiin tämä tuntui vielä istuvan erinomaisesti. Ehdotin asiaa bändille ja innostus oli melkoinen. Siispä tuumasta toimeen.

Levy piti tietenkin tehdä halvalla, joten aluksi ajatus oli, että lähinnä Hiljaisten bändit äänittäisivät biisejä kun tekisivät muuta omaa materiaalia. Muutamia muita hyvien kavereiden bändejä pyydettiin mukaan, ainakin Pojat ja Eläkeläiset. Aivan yllättäen homma lähti todella vierimään. Alivaltiosihteeri tyypit olivat kertoilleet tekeillä olevasta levystä ja bändejä alkoi ilmoittautua. Myös Viitasen Jani oli puhunut levystä Yölle ja Popedalle, joista levyn idea oli hauska. Pian Jani toimitti minulle ilman mitään maksua Yön, Popedan ja Raaka-Arskan masterit. Aknestikin Jukka Takalo lähestyi viestillä ja vaati, että heidän iskelmäprojektinsa Satu & Vaahtopäät on pakko ottaa mukaan levylle. Sieltäkin tuli masteri ilman kuluja. Pian oltiin siinä pisteessä, että jouduttiin sanomaan jo kiitos ei, kun levyllinen materiaalia alkoi olla kasassa.

Pari erikoisempaa palaa on vielä mainita: Yksi Ruusu on naiskuoro, jossa lauloi työkaverini Kati Pääkkönen. Levystä oli tullut puhe työpaikan kahvipöydässä ja Kati kysyi, voisiko heidän kuoronsa tulla levylle – totta kai. Riksa & Iloa Ja Valoa oli Alivaltiosihteerin silloisen bussikuskin Riksan tätä varten kokoama kokoonpano. Levyllä Alivaltiosihteeri coveroi itseään. Alkuperäisellä Niin Hyvä biisillä laulajana oli Satu Kurvinen, tälle tribuuttilevylle tehtiin versio, jossa laulajana oli Matti Toivonen. Tampere No Stars, joka sanoisinko kaatuu läpi Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn biisin, oli minä, Jani ja Hipposen Kari. Siinä ei edes pyritty alkuperäistä biisiä versioimaan, livenä yhdellä otolla äänitettiin rämistely, jossa hakkaan epätahtiin rumpuja ja huudan sanoja, Jani soittaa kitaralla jotain ja Kari jotain muuta.

Kannet levyn teki tutuista sarjakuvapiirtäjistä Christer Nuutinen ja kannet kasaan laittoi Soundin legendaarinen latoja Japa Mattila.

Levyn julkaiseminen oli sekin aivan omaa luokkaansa. Julkkarikeikkoja tehtiin kaksi: 3.3.1995 Helsingin Tavastialla ja 4.3.1995 Tampereen Tullikamarille. Helsingissä esiintyivät Alivaltiosihteerin lisäksi Pojat, Punk Lurex Ok, Eläkeläiset, Advance Art + liuta yllätysvieraita. Tampereelle puolestaan Eläkeläiset, Slobo Horo, Advanced Art, Pojat, Punk Lurex ok ja vieläkin isompi liuta vierailevia tähtiä.

Tämä oli kaikkensa aivan käsittämättömän hauska projekti tehdä.

Levyn biisilista on:

Yö: Te Olette Huono Yleisö

Klamydia: Mainion Seuramiehen Huonompi Päivä

Punk Lurex Ok: Nasta Kaupunki

Yksi Ruusu: Lapsena Kun Me Mentiin Tien Sivuun

Popeda: Mauno Henrik Koivisto

Love Handles: Tylsää

Jalla Jalla: Rock Against Something (Alkuteos Auktoriteetti Rock)

Pojat: Esteitä Maailmanvalloitukselle

Satu & Vaahtopäät: Koko Kansan Hitti

Advanced Art: Mainio Seuramies

Eläkeläiset: Tahdon Olla Tarvajärvi

Tehosekoitin: Ujo

Riksa & Iloa Ja Valoa: Ennen Oli

Slobo Horo: Avanturist (Alkuteos Seikkailija)

Raaka-Arska & Rengasraudat: Sä Oot Alright

Alivaltiosihteeri: Niin Hyvä

Tampere No Stars: Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn

Vientitoiminta alkoi kahden BID-reissun jälkeen vetämään ja kun valtion Vienninedistämiskeskus alkoi tukea musiikkivientiä, niin päätelmähän oli selkeä: Käydäänpä lisää ulkomailla hyvissä bileissä valtion tukemana ja yritetään samalla myydä Hiljaisia Levyjä maailmalle.

Se taisi olla Korjuksen Tapsa, joka vinkkasi että sopiva isomman liigan messutapahtuma, johon kannattaisi mennä, on Kölnissä järjestettävä Popkomm. Kun nyt kerran mentiin isomman luokan tapahtumaan, niin päätin että tehdään ihan kunnon kokoelma-CD, jota siellä jaetaan. Säästö sysitä päädyin CD-single / maxi-CD formaattiin, jossa maksi soittoaika oli noin 20 minuuttia. Kun musiikkia tuli vain kolmelle tuumalle, niin sellaisen valmistaminen oli tuohon aikaan selvästi halvempi kuin täyspitkän CD:n. Levyt tehtiin Itävalassa DADC:n tehtailla. Pohjoismaissa ei tuohon aikaan ollut yhtään CD-tehdasta.

Levylle tulee biisit olivat: Jalla Jalla – Drop-out Beat, Wolfmen – The Shadow War, Nightingales – Poor Jimmy’s Birthday Party, Lowdown Shakin’ Chills – Skudy Fya, Garbagemen – K.A. Man ja Room 100 – Returning. Kannen levyyn teki Jari Myllykoski. Mitään idea en Jarille antanut, vaan koko kansitaide on täysin Jarin omaa käsialaa ja itse olen erittäin tyytyväinen tuohon ”värivääristyneeseen” nalleen.

Popkomm messut olivat todella mittavat ja Suomipojasta huimat. Pari messuhallia esittelykioskeja vieri vieressä ja iltaohjelmaa kahdellakymmenellä klubilla joka ilta. Nyt osasin jo hiukan pelin sääntöjä ja sen sijaan että olisi vain odotellut omalla kioskilla, niin tutkin messuluettelon tarkkaan ja tein listan levy-yhtiöistä, promoottereista, jne. joille veisin levyn ja tiedotteen. En ollut älynnyt etukäteen bookata aikaa, joten juttelemaan pääsin oikeiden henkilöiden kanssa vain muutamassa kioskissa, muissa piti oma paketti jättää isoon laatikkoon, jossa oli samanlaisia paketteja jo vaikka kuinka paljon. Seuraavilla messuilla osasin jo sopia sähköpostitse tapaamiset etukäteen. Koska CD:t maksoivat selkeästi enemmän kuin kasetit, niin levyn jakelu messuilla oli tarkempaa. Nyt ei jokaiselle nuorelle jolpille, joka väitti, että hänellä on radio-ohjelma tai että hän kirjoittaa johonkin lehteen annettu levyä. Näin tätä CD:tä riitti vielä seuraavankin vuoden messuille.

Pieniä voittoja saatiin, muun muassa yhteistyön alku Espanjalaisen Rock Indiana levymerkin kanssa, mutta jälleen kerran paljon mahtavampaa oli huimat bileet. Hotellin vieressä oli Bier Museum niminen kapakka, jossa tehtiin aina illan suunnittelu. Sitten ajettiin taksilla klubilta toiselle, jotta nähtiin mahdollisimman paljon hyviä bändejä ja muiden levy-yhtiöiden ilmaista kaljaa juotiin.

Sitten vielä irrallinen juttu, joka osin liittyy tähän reissuun. Hotelli oli aika lähellä Rein jokea. Rein virtasi uomassa, joka oli varmaankin 10 metriä maanpinnan alapuolella. Muutamia vuosia myöhemmin Rein tulvi ja nousi uomasta kaupungille. Uutisissa näytettiin kuvaa tulvista ja niitä katsoessa äkkään, että tuossahan on hotelli, jossa oli Popkomm reissulla majoittuneena. Tuleva oli noussut hotellin toisen kerroksen ikkunoihin asti. Silloin ensimmäistä kertaa hahmotti, mitä suurtulva todella voi tarkoittaa ja ymmärsi, että kun se on noussut noin korkealle siinä kohtaan, niin tulvan on täytynyt peittää koko vanha kaupunki.

Julkaisuja alkoi tulla todella tiheään tahtiin ja kaikkia ei ehtinyt myydä, joten vaatekomerossa pino myymättömiä levyjä kasvoi. Jotain piti tehdä. 90-luvun alussa alkoi levykauppoihin tulla erilaisia vinyyliboxeja. Niitä kun kaupoissa katselin, niin sain aatoksen, että jos myymättömiä levyjä niputtaisi boxiksi, niin niistä pääsisi ehkä helpommin eroon. Sopivaksi boxi-ideaksi jalostui sitten singlelaatikko, jossa olisi kaikki HIKS-02(jotain) singlet; niitän kun oli kaikkia jäljellä. Tuosta 20(jotain) tulee boxin nimikin.

Boxin painokseksi tuli 40 kappaletta. Se oli vähiten jäljellä olevan singlen lukumäärä vaatehuoneessa. Kannen suunnittelin nopeasti, eikä siitä nyt kauhean kaksisen näköinen tullut. Minkä ihmeen takia etukanteen piti laittaa naulalaatikko? Olisikohan ollut Letraset luettelosta ensimmäinen kuva, jossa jollain lailla oli mukana laatikko. Painatin kannet Tehokopioinnissa A3 kartonkiarkille ja tuttuun tapaan leikkailin, taittelin ja liimailin arkista pikku laatikoita. Yhtään kappaletta en jättänyt itselleni ja tähän juttuun laitetut kuvat on otettu Discogs-palvelusta.

Boxi palveli tarkoitustaan ja sain myytyä ne levykauppoihin varsin nopeasti ja näin olen singlevarastoni pieneni 400 kappaleella.

Listataan tähän vielä kaikki singlet, jotka boxissa olivat:

The Garbagemen: Blind Man ‎

Alice In Wasteland: Bleeding / Smell Of Earth

Johnny Spunky: Mutatio Vitalis EP

Lowdown Shakin’ Chills: (I Don’t Wanna) Say Goodbye

Many Hates: Many Hates EP

Juggling Jugulars: Gun In My Heart ‎EP

Jalla Jalla: Minnesota Plates

Wolfmen: I’m Insane

Alivaltiosihteeri: Enemmän Rokkia

Lowdown Shakin’ Chills: She-Devil

Edellisen vuoden yhteistyö Stupidojen kanssa vientihommissa oli toiminut erinomaisesti, joten päätettiin uusi se myös vuonna 1991. Ennen BID musiikkimessuja syksyllä Berlinissä tehtiin taas yhteinen promokasetti. Edellisen vuoden kasetin itsetehdyt ja erittäin kököt spiikit nolottivat edelleen, joten tällä kertaa päätettiin pyytä juonnot henkilöltä joka enemmän asiansa osaava hoitaisi puhuminen. Miksi biisit piti spiikata? En muista, mutta selkeä näkemys niin minulla kuin Joosellakin oli, että näin tehdään.

DJ:ksi kasetille pyydettiin Alex Nieminen. Alex oli tuolloin innokas nuori poika, jos häsläsi siellä ja täällä, teki DJ-keikkaa, oli radiossa, kirjoitti musiikista, jne. Alex oli tullut minulle tutuksi Tampereen musiikkiympyröistä, joten minä pyysi ja Alex tietenkin suostui. Alexille lyötiin biisilista käteen ja sanottiin, että spiikkaa nuo ja herjaa vaikka niitä kuinka paljon. Ajatus kai oli jotenkin todella anarkistisesta huumorista, mutta emme tietenkään ohjeistaneet Alexia riittävästi. Jälki oli hiukan liian kilttiä ja siistiä. Mutta tällä mentiin.

Edellisessä kasetissa oli ollut erikseen Hiljaiset Levyt puoli ja Stupido puoli. Nyt päädyttiin jostain älynväläyksestä ratkaisuun, jossa kummankin levy-yhtiön biisit vuorottelivat, eikä tietenkään selvästi merkitty kummat olivat kumman julkaisuja.

Hiljaisten Levyjen artistit ja biisit kasetilla olivat: Jalla Jalla: Minnesota Plates, Many Hates: Miracle Of Love, Alivaltiosihteeri: Nasta Kaupunki, Wolfmen: I’m Insane, Alice In Wasteland: Man In The Looking Glasses, God’s Lonely Men: Heaven Sent You, Lowdown Shakin’ Chills: (I Don’t Wanna) Say Goodbye ja Juggling Jugulars: Gun In My Heart. Kaikki biisit Alkkarien Nasta Kaupunki luukuunottamatta olivat alkuvuoden tai kesän 1991 julkaisuilta. Nasta Kaupunki oli vuodelta 1990.

Kasetit monistettiin Finnvoxilla, mutta kannet tein minä ja taittelin ne koteloiden sisään. Työpaikalle oli tässä vaiheessa tullut jo kunnollinen piirturi, joten sillä sai kasetin alkeeliset graffikat ja tekstit tehtyä hyvin. Levy-yhtiöiden logot piti liimata originaaleihin ja tuttuun Jukka-tapaan ne ovat tietenkin hieman vinossa. Kasetteja painettiin 300 kappaletta ja niitä jaettiin BID:in lisäksi Popkommissa (Köln) ja Bratislava Pop-rock-daysissä. Kotimaahan kasetteja ei juurikaan jäänyt jaettavaksi, joten se on täällä aika harvinainen.

Ulo-fanzinen Pekka Suomäki kokosi vielä yhden EP:n Hiljaisille levyille. Sillä tyylillinen skaala laajeni HC:stä myös psychobillyn suuntaan. Pekan valitsemat bändit ja biisit olivat:

Perestroikka, joka oli Valtiokolhoosin raunioille koottu bändi. Valtiokolhoosi puolestaan oli ollut jo Hiljaisten Levyjen julkaisemalla 10 Vuotta Myöhemmin EP:llä. Perestroikan hempeästi nimettyä kappaletta Kyrpäjyrä ei löydy bändin muilta julkaisuilta.

Surfin’ Dead Boys tuli Raumalta ja tämä on bändin ensimmäinen julkaisu ja tyylillisesti ollaan psychobillyssä. Yhtye teki tämän jälkeen kolme EP:tä. That Kind Of Girl ei löydy miltään muulta levyltä kuin tältä.

Raumalta tuli myös Primitive Roadrunners, joka tyylillisestikin oli aika lähellä Surfin’ Dead Boysia. Myöskin Jim’ll Fix It on ennen julkaisematon ja Primitive Roadrunners sai aikaiseksi vain yhden oman EP:n Lost In The Swamp.

Tamperelainen Mafia oli ollut jo Ulon julkaisemalla Juppi EP:llä, jossa minullakin oli hiukan sormeni pelissä (ks. aiempi julkaisu tässä sarjassa). Tässä julkaistu Testamentti, löytyy eri versiona Darklandsin julkaisemalta EP:ltä V.O. Sen lisäksi bändi sai aikaiseksi Happosade EP:n. Mafian kitaristi Janne Sorasahihan tuli myöhemmin levyttämään Hiljaisille Mean Idols kokoonpanonsa kanssa.

Pekka hoiti tuttuun tapaan myös tyylikkäät kannet ja levyn väliin tulleen lehdykän. Kannen kuvan piirisi Hiltunen. A-puolen matriisikaiverrus meni kaivertajalta hiukan pieleen. Siinä piti lukea ”Surfaako Venäjä”, mutta se näyttää siltä kuin siinä lukisi ”Su77aako Venäjä”, 7:ssa on keskellä viiva. Tai sen voi lukea myös muotoon ”Suttaako Venäjä”. B-puolella lukee ”Rikollista”. Levyn kierrosnopeus on 33 rpm, mihin levyn nimi viittaa käsiaseen kaliberlin lisäksi.

Levyn virallinen julkaisupäivä oli 31.8.1989.

Tämä ei ole Hiljaiset Levyt julkaisu, mutta liittyy sen verran läheisesti, että käydään nyt tämäkin tässä läpi.

Ulon mukana ilmestyi siis Hiljaisten maksama Raamattupiiri / Perestroika split-EP. Se sai erittäin hyvän vastaanoton ja Pekka Suomäki päätti tehdä levyn seuraavankin lehden mukaan. Tämän levyn Pekka maksoi itse, minä taisin maksaa jotain ihan pientä, rahteja ja vastaavaa ja minä hoidin asioinnin kaiverruksen ja prässäyksen osalta. Levystä tehtiin mahdollisimman halpa, joka tarkoitti, että se oli yksipuoleinen EP.

Pekka valitsi tälle levylle kolme bändiä. Mafia tuli Tampereelta ja sen ensimmäisessä kokoonpanossa oli laulanut Garbagemenin ekan levyn laulusolisti Jusa. Tällä levyllä laulaja on Rellu. Tämä Juppi biisi on ensimmäinen levylle päässyt Mafia kappale. Myöhemmin parille kokoelmalle tuli varhaisemmilta demoilta biisejä ja Mafia teki kaksi omaakin EP:tä. Sekaannus tuli Virroilta ja se oli ehtinyt jo ennen tätä kokoelmaa tehdä kaksi EP:tä, splitin Massacren kanssa ja yksipuoleisen Kutsu EP:n. Sekaannuksen biisi tällä EP:llä on Reikä Päässä. Brutalin kotikaupunki oli Äänekoski ja tällä levyllä oleva Välkkyvä Aurinko oli yhtyeen debytointi vinyylillä. Vielä samana vuonna siltä ilmestyi omakin EP Tappavat Pisarat.

Kannet Pekka hoiti samalla tavalla kuin ensimmäisessäkin ULO-EP:ssä, ne oli painettu lehteen, josta ne sai leikattu, kuten myös etiketin. Puolikas etiketti, joka oli helpompi leikata irti ja liimata levyyn, oli taas ratkaisu.

Hiukka asian ulkopuolelta, mutta mainittakoon vielä, että Ulo julkaisi vielä kaksi levy. Ne eivät tulleet lehtien mukana vaan olivat erillisiä julkaisuja. Ensimmäinen näistä oli The Butchersin single Let Me Go / Let’s Go Out ‎(ULOS-001; 1989) ja jälkimmäinen Y.U.P.:n 7” EP Julmasti Juhlallista ‎(ULOS-002; 1991).

Tämä onkin hiukan erikoisempi julkaisu: Ilmaislevy, joka tuli Ulo-lehden välissä. Innoitus tämän julkaisuun tekemiseen tuli kahdesta suunnasta. 80-luvun lopulla oli alkanut Brittien musiikkiviikkolehdissä (Melody Maker, Sounds, NME) olla silloin tällöin ilmainen vinyyli-EP mukana. Nämä olivat minusta todella cooleja levyjä. Pelkän lehden hinnalla sai neljä biisiä kuunneltavakseen usein sellaisilta bändeiltä joista ei juurikaan tiennyt mitään ja näissä oli usein todella hyviäkin mukana. Parasta oli, jos levyllä oli vielä sellainen versio, jota ei oltu missään muualla julkaistu.

Toinen innoittaja oli se, että Ulo-Pekka Suomäen Hiljaisille Levyille kokoamasta kokoelmasta oli tullut voittoa ja jotenkin tuntui, etteivät ne rahat minulle kuuluneet, kun en paljoakaan ollut tuon julkaisun eteen tehnyt. Näin ollen ehdotin Pekalle, että mitäs jos minä maksaisin Ulo-lehden mukana tulevan levyn? Pekka tietysti innostui asiasta. Hommaa hiukan mietittiin ja todettiin, että se saadaan halvimmalla toteutettua niin, että levyn kannet sekä etiketit painetaan lehteen. Lukijat voivat ne leikata, taitaa levypussin sisään ja liimata etiketit paikoilleen. Eli tilattiin siis valkoetikettisiä singlejä pelkissä suojapusseissa.

Pekka hoiti tietenkin bändien valinnan ja lehden julkaisijana kaiken graafisen materiaalin. Kannen piirroksen hän pyysi Jarkko Martikaiselta ja teki itse takakannen. Etiketeissä Pekka päätyi sellaiseen ratkaisuun, että etiketit ovat vain puolikkaita. Näin siksi, että silloin ne pystyi leikkaamaan niin, että reikä tuli siististi levyyn. Lisäksi Pekka painatti biisien sanat lehteen niin, että nekin saattoi leikata irti ja taittaa liitteeksi levyn mukaan. Levyn koodiksi keksin PÖPI-001, koska järkeilin että onhan se idioottimainen idea tehdä ilmaislevyjä. Levyt kaiverrettiin MTV:llä ja matriisi teksteiksi tuli tällä kertaa A-puolelle ”Vettä ja leipää” ja B-puolelle ”Leipää ja sirkushuveja”.

Levyn bändeistä Raamattupiiri tuli Torniosta ja se oli perustettu 1986. Siihen kuuluivat Jussi (laulu), Kurtsa (kitara) Samppa (basso) ja Miettinen (rummut). Yhtye ei kai äänittänyt tämän lisäksi kuin yhden demon. yhtye hajosi suunnilleen silloin kun tämä levy ilmestyi. Raamattupiirin biisit tällä levyllä ovat: Kissa Kävelee, Yksinäisyys, Sorbustako?, Elämää ja Bible Circle.

Perestroika puolestaan tuli Forssasta ja sen jäsenet olivat: Late (laulu), Asko (laulu), Make P. (kitara), Make L. (basso) ja Jone (rummut). Perestroikan biisit levyllä ovat: Tehdas, Harmaita Suhahduksia, Pelko ja Kerro. Kovin paljon pidempi ikäinen Perestroika ei Raamattupiiriä ollut, mutta se sai enemmän aikaan levypuolella. Se oli yhdellä biisillä mukana Hiljaisten vuonna 1989 julkaisemalla 33 Special EP:llä. Siltä ilmestyi myös oma EP Kumisinfonia Boring Recordsille. Lisäksi yhtye oli mukana kahdella kokoelma LP:llä vuonna 1989.

Se mikä lämmitti kovasti mieltä tämän levyn suhteen oli, että John Peel soitti peräti kahdessa ohjelmassaan 27.8.1988 Peel soitti Perestroikan Pelon ja 31.8.1988 Raamattupiirin Sorbustako? Raamattupiirin spiikki oli: ”I should have checked with some of the BBC’s Finnish folk of course, that’s Raamattupiiri and Sorbustako, which probably means, will you show me parts of your body that I’ve not seen before. Time for some music.”

Mainittakoon, että yksi Hiljaisten bändin päätyi lehden mukana tulevalle ilmaislevylle. Maan mainio levynkeräilijöiden erikoislehti Rare teki kahden numeronsa mukaan ilmais-EP:n. Ensimmäisellä näistä vuonna 1990 oli mukana myös Maaseudun Tulevaisuus. Levyllä on demo versio Albania biisistä – tätä versiota ei ole julkaistu missään, ennen kuin vuonna 2012 ilmestyi Rocket Recordsin julkaisema Maaseudun Tulevaisuuden kahden CD:n kokoelma Complete.

Maaseudun Tulevaisuuden Agrikulturen kautta, kun yhteistyö myös levypuolella alkoi Pekka Suomäen kanssa, niin Ulo-Pekkahan innostui yhteistyöstä – ja niin kyllä minäkin. Pekka tarjosi lisää HC bändejä Hiljaisille, mutta toisaalta jo alusta asti oli ajatus toimia oikean levy-yhtiön tavoin ja jatkaa samojen bändin kanssa pidempään, joten yhtyemäärä ei voinut tolkuttomasta kasvattaa. Toisaalta vaikka HC-punkistakin pidin, niin se ei ollut ihan ominta juttuani, enemmän olin tietysti jo punkin aloitusvuoteni takia 77-koulukuntaa ja kitararock muuten oli lähellä sydäntäni. Pekan toimittama materiaali oli kuitenkin erittäin vakuuttavaa ja niinpä sovimme, että Pekka kokoaa niistä kokoelma-EP:n jonka Hiljaiset julkaisee. Levyn nimeksi sovittiin 10 Vuotta Myöhemmin. Nimi viittaa paitsi siihen, että punkin Suomeen tulosta oli kulunut tuo kymmen vuotta, niin se on myös hatunnosto loistavalle 3 Vuotta Myöhemmin kokoelma-LP:lle, jonka Johanna julkaisi vuonna 1980.

Osa nauhoista Pekalla oli jo valmiina, kun hän on julkaissut Ulo-kasetteja ja niitä varten bändit olivat lähettänet hänelle demoja. Muutama bändi, kun kuuli kokoelmalle pääsystä, halusi äänittää biisinsä uudestaan. Minä puolestaan halusin, että Maaseudun Tulevaisuuskin tulee mukaan, niin Hiljaisten Levyjen osuuskin tulee paremmin esille. Pekka poimi erinomaisesti bändeistä sekä vanhoja tekijöitä, kuten Maho Neitsyt, ja aivan uusia tulokkaita. 10 vuotta myöhemmin on ensimmäinen levy, jolla CMX esiintyy. Muut Pekan valinnat olivat Euthanasia, Dorian Gray, Kumikristus ja Valtiokolhoosi. Punk hengen mukaisesti Maaseudun Tulevaisuudelta haluttiin levylle ennen julkaisematonta materiaalia ja päädyttiin demolla olleeseen versioon Kotlannin Nummilla biisistä.

Tuon version kanssa sitten kävikin ihan kummallisesti. Kun koelevyt tulivat, emme huomanneet mitään ihmeellistä. Kuunneltiin niitä ja todettiin että onpa versio lähellä Agrikulturen versiota, mutta että kokoelmalla on kyllä roheammat soundit. Levyt tulivat, haastattelut tehtiin, bändi kehui demoversiot ja kaikki oli hyvin. Noin vuoden päästä Finnvox palautti masterit, paketissa oli kirje, jossa kerrottiin, että 10 vuotta masterista leikattiin pois MT:n biisi ja korvattiin EP:n versiolla (oli liimattu siihen kokoelma masterin tilalle). Näin siksi koska: ”Teillä nauhojen kopiointi oli varmaan mennyt jo pieleen, kun kokoelmalle tuleva nauha kuulosti niin suttuiselta.” Meni vuosia ennekuin uskalsin tunnustaa muille, että se on sama versio biisistä näillä levyillä. Erittäin hyvää tarkoittavana Finnvox oli saanut aikaan sen, ettei demoversiota koskaan julkaistukaan, vaikka niin monessa paikassa oli väitetty.

Kannet ja levyn mukana tulevan lehtisen teki nekin Pekka. Pekka oli hionut Ulo-lehden ulkoasun ihan fanzineiden huippuun ja sama jälki jatkui nyt kansien ja ennen kaikkea lehtisen kanssa. Kannen kuva oli Saarisen Matin jollain keikalla ottama. Kannen henkilöistä miespuoleinen ilmoittautui minulle joskus myöhemmin, että minä olen se kaveri siinä kannessa, mutta enpä nyt muista kuka hän oli.

Levyn etiketeissä käytettiin samaa pohjaa kuin aiemmissakin levyissä. Kierrosnopeus oli 33 rpm, jotta saatiin mahdollisimman paljon bändejä mukaan. A-puolelle tulivat kaikki alle kahden minuutin biisit ja B-puolelle ne jotka menivät juuri ja juuri tuon kahden minuutin yli – HC oli tuohon aikaan lyhyt ja tiukka tyylilaji. Matriisikaiverrukset saatiin taas mukaan. A-puolella lukee ”Pultti muuttuu mutteriksi”. Tämä oli viittaus Maho Neitsyt yhtyeen Pexin vuonna 1982 julkaisemaan klassiseen HC-kokoelman levyyn Pultti EP:hen. B-puolelle tuli ”Räimettä ja melua”, kun ei mitään fiksumpaakaan keksitty. Levy oli arvostelu menestys pienlehdissä niin Suomessa kuin maailmalla, mutta ymmärrettävästi ohitettiin isommassa musiikkimediassa.