Tässä vaiheessa Jalla Jallan ura oli tullut pisteeseen, että samalla paikkakunnalla asuneet nuoret miehet alkoivat muuttaa pois, alkoi tulla lapsia ja kaikenlaista mikä perinteisesti hidastaa bändiharrastusta. Alkoi pahasti näyttää, että bändi on hiipumassa pois tai että aikaan seuraava levy ei tule ihan heti. Pidin bändistä aivan valtavasti ja en halunnut tarun loppuvan vielä tässä vaiheessa. Siksi ideoin tämän coverlevyn, joka kokosi eri kokoelmille tehtyjä biisejä, sekä muutaman ennen julkaisemattomankin.
Pyysin tietenkin Tarkiaisen Jukkaa tekemään kannet ja Tarkiainen oli se, joka keksi upean nimen tälle levylle.
Levylle tulleet biisit ja mistä ne on otettu olivat:
Love Song (Damned) – julkaistu alun perin espanjalaisella punk-kokoelmalla Anytime Any Wave II.
Dirty (Protones) – julkaistu alun perin espanjalaisella kokoelmalla Pop Parade.
11th Street Kids (Hanoi Rocks) – äänitetty Hanoi Rocks-tribuuttia varten, jota ei sitten koskaan julkaistukaan.
Please Please Please (Ducks DeLuxe) – aiemmin julkaisematon biisi, äänitetty samassa sessiossa kuin Jukebox Jive.
Jukebox Jive (Rubettes) – julkaistu Saksassa ilmestyneen Hospital Waltz -singlen B-puolena .
Rock Against Something (Alivaltiosihteeri alkuperäinen biisi: Auktoriteetti Rock, käännös Jalla Jalla) – julkaistu Alivaltiosihteeri -tribuuttilevyllä Toinen Käsittely
Giant Step (1910 Fruitgum Company) – julkaistu Roi Soi -livekasetilla.
Levy ei valitettavasti elvyttänyt Jalla Jallan toimintaa. Yhtye jatkoi tehden satunnaisia keikkoja silloin tällöin. Tätä kirjoitettaessa viimeksi vuonna 2022. Mutta uusia levyjä ei tämän jälkeen ole ilmestynyt.
Mike Korbik oli yksi ensimmäisistä ulkomaan kontakteistamme ja hieno mies, josta tuli todella hyvä ystävä. 1980-luvun lopulla Mikellä oli Twang! niminen levykauppa Berlinissä. Suuren Suomirockin ystävänä hän haali sinne myyntiin Suomalaisia levyjä ja tätä kautta mies tuli tutuksi. Twang!:in myytiin ensin levyjä, sitten ensimmäisillä BID-messuilla joissa Berlinissä kävin, kävin moikkaamassa miehen levykaupassaan. Hänellä oli tässä vaiheessa jo oma levy-yhtiökin Twang! Records. Mike auttoi saamaan Hiljaisten bändeille keikkoja Berliniin ja kun hän meni töihin Saksan Ylen Berlinin toimistoon, alkoivat Hiljaiset Levyt soida Berlinin eetterissä.
Jalloista Mike oli innostunut jo levyillä, mutta innostus kasvoi, kun hän näki yhtyeen berlinissä keikalla. Alettiin puhua levyn julkaisusta Saksassa. A-puolelle valittiin Hospital Waltz uudelta Snowman’s Land albumilta. Jallat soittivat keikoilla coverina Wayne Bickertonin ja Tony Waddingtonin vuonna 1974 Rubettesille tekemää hittiä Jukebox Jive. Mike toivoi tätä biisiä singlen B-puolelle. Tuumasta toimeen ja Kemistä varattiin Tico Tico studio päiväksi. Samana päivinä Jukebox Jiven äänittämisen lisäksi Jallat äänittivät osuutensa Alivaltiosihteeri-yhtyeen tribuuttialbumille. Mike teki levyä toiveikkaasti tuhat kappaletta. Ei se ihan niin hyvin Saksaa myynyt. Hiljaisten postimyynti sitä ostettiin sitten useita kertoja parin boxin kerta ostoina. Kannen upea kuva on Pekka Kärnän ottama myöhäissyksyllä, kun järvi yhtyeen treenikämpän läheisyydessä oli jo jäätynyt. Kannan taiton teki tuttuun tapaan Jallojen Jukka Tarkiainen.
Tämä jäi aikoinaan jostain syystä väliin, mutta korjataan asia nyt tässä kohden. Järjestysnumero ei siis ole oikein tämän julkaisun kohdalla.
Jalla Jallan toinen pitkäsoitto Crumelur ilmestyi peräti kolmessa formaatissa, jääden viimeiseksi Hiljaisten levyjen vinyylinä julkaistuksi pitkäsoitoksi hyvin pitkään aikaan. Toisena formaattina oli kasetti vielä muutaman levyn ajan. Kaseteista otettiin yleensä 200 kappaleen painos kappalehinnan ollessa alhainen, vaikka niiden myynti olikin vaikeaa. Kun CD teki vasta tuloaan, oli tuolloin aika yleinen tapa, että CD:llä oli ylimääräisiä biisejä. Niin tehtiin tämänkin suhteen ja CD:lle laitettiin ylimääräisenä biisinä Minnesota Plates.
Levy äänitettiin Tampereella Harasoo Studiossa, joka tunnettiin myös nimellä Costin Sauna, koska se oli Nekalassa vanhassa yleisessä saunassa. Viitasen Jani äänitti ja Kari Hipposen toimiessa tuottajana. Hipponen oli myös paikalla kun levy mestaroitiin.
Kun vielä Goes Popin äänitysten aikoihin bändi majoittui autoon, nyt oli budjetti kasvanut jo Uimahallin majan tai jonkun vastaavan halpamajoitusliikkeen tasolle. Levyn biisit olivat kaikki yhtyeen omaa käsialaa, mutta tekstipuolella muutamassa biisissä auttoi Rovaniemen punkin vanhempi herrasmies Jari Pulsa. Pulsan teksit ovat biiseissä Grazy Kendall, Southern comfort rain ja Ballad of green salad. Levyn lopputulemaan olivat kaikki tyytyväisiä.
Vinyylin mukana tulee luonnollisesti liite, jossa on kappaleiden sanat. Vinyylille tehtiin tietysti myös tavan mukaan matriisikaiverrukset. A-puolella lukuee: ”Jalla… Yeah Alivaltiosihteeri baby. Me todella rakastetaan teitä. t: Simo, Pasi, Jyrki, Matti”. Tämä oli muistaakseni Heikuran Pasin idea. B-puolelle on kaiverrettu ”Flying Handycap”, josta ei ole minkäänlaista muistoa mistä se tuli.
Levy lisensoitiin USAlaiselle NKVD Recordsille. Tämä julkaisu sisälsi myös lähes kokonaan Jallojen ensimmäisen pitkäsoiton eli kaksi yhdellä CD:llä. Ainoastaan yksi ensimmäisen levyn kappale eli Waiting for My Girl jäi pois CD:ltä, koska kappale ei yksinkertaisesti mahtunut tuon aikaiselle CD:lle. Kansi tässä Jenkkijulkaisussa oli ensimmäisen levyn kansi.
Levy sai erinomaiset arviot niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin Maximum Rock’n’Roll kirjoitti siitä ”World class rock’n’roll with Thunder’s-like guitar from Finland” Noise For Heroes puolestaan kirjoitti levystä muun muassa: ”It is raw rock and roll with punk overtones but an emphasis on a melodic but rough edged guitar attack. Jalla Jalla play lots of styles with splashes of reggae, ska, country, blues and r’n’b liberally applied. But the two main points are piles of fat guitar with lots of groovy bends and some great nasally snot- nosed singing. A great band.”
Levy auttoi Jalloja pääsemään seuraaville Euroopan kiertueille ja jo kesäällä oli kiertue Saksassa ja Tanskassa, jossa yhtye soitti muun muassa Midtfynnin festivaaleilla 60.000 ihmiselle. Levy myös poiki uusia kontakteja ja julkaisuja ulkomaiden musiikkimessuilla.
Hiljaiset Illat tekevät paluun tällä viikolla, kun Hiljaiset Levyt juhlistaa 35 vuoden taivaltaan kolmen bändin voimin (OK, tuo määrä vuosia tuli täyteen jo viime vuonna, mutta kukapa nyt jaksaisi olla tarkka näissä asioissa).
Iltoja on kaksi 1.6. soitetaan Helsingissä Bar Loosessa ja 2.6. Tampereella Tullikamarilla. Lavalle nousevat: Garbagemen, Jalla Jalla ja Lowdown Shakin’ Chills.
Lowdown Shakin Chills toimi aktiivisesti 90-luvulla ja oli vuosikymmenen tärkeimpiä katurockbändejä. Yhtye teki aikanaan kaksi hyvät arviota saanutta cd:tä. Alkuvuodesta julkaistu From the Cradle To The Grave-kokoelma sisältää näiden parhaat kappaleet ensi kertaa vinyylille prässättynä.
Jalla Jalla on mäkihyppyharrastuksestaan tunnettu rovaniemeläinen kitaravetoinen rock ja punk-yhtye. Jallat tekivät kolme albumia, joita lisensoitiin muun muassa Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Yhtye teki useita kiertueita Euroopassa ja esiintyi 90-luvulla useimmilla suomalaisilla rockfestivaaleilla.
Garbagemen on psychobillyn uranuurtaja ja suunnannäyttäjä Suomessa. Se perustettiin 80-luvun puolivälissä ja nimensä yhtye otti The Crampsin kappaleesta Garbagemen. Yhtyeen merkkiteos Nobody Move Nobody Get Hurt julkaistiin pari vuotta sitten vinyylinä.
Hiljaiset Levyt tulee pitämään pientä myyntipistettä kumpanakin iltana. Lähinnä myynnissä on illalla soittavien yhtyeiden levyjä. Jos haluat ostaa muita Hiljaisten Levyjen tuotteita, tai mainioita etupäässä punklevyjä, joita Hiljaisilla on myynnissä reilut 2300 kappaletta, niin:
3) levyt tuodaan keikalle, josta ne voi noutaa myyntipisteestä.
Iltojen Facebook-tapahtumat ovat alla. Niiden kautta pääsee ostamaan ennakkoliput- mikä kyllä kannattaa, sillä lipunmyynti on sujunut erittäin vilkkaasti.
One night only! Muistatteko legendaariset Hiljaiset illat? Jos muistatte, niin nyt on mainio tilaisuus verestää makeita muistoja. Jos etten, niin nyt on viimeinen mahdollisuus kokea sellainen. 2.6.2022 Klubin valtaavat Hiljaisten Levyjen 90-luvun suuruudet: Garbagemen, Jalla Jalla ja Lowdown Shakin’ Chills. Todella harvinaista herkkua! Lowdownit eivät ole soittaneet sitten 90-luvun puolen välin. Jallojakaan ei Tampereella nähty vuosikymmeneen, eikä Garbagemenkään nyt liiemmälti keikkoja ole tehnyt. Tilaisuutta mainostetaan Hiljaisten Levyjen 35-vuosijuhlana, mutta tuo merkkipaalu tuli täyteen jo viime vuonna. Enemmän tämä on Lowdown Shakinä Chillsin hiukan myöhässä tuleva From the Cradle to the Grave-kokoelma levynjulkkari. Mutta oli syy mikä tahansa, niin voin taata, että huima ilta on tulossa. Harvinaista herkkua koko illan mitalta.
Liput ennakkoon vain 15 € ja kannattaa ehdottomasti ostaa ja varmistaa että pääse sisälle, sillä tämä ei tule toistumaan. Lippuja voi ostaa Klubin tapahtumasivun kautta.
Hiljaiset Levyt: Pyöreitä levyjä kulmikkaille ihmisille! Jopa meidän sukkamme haisevat hyvältä!
Pari vuotta edellisen levyn jälkeen Jalla Jallalla oli riittävästi materiaalia valmiina, että voitiin alkaa tekemään uutta albumia. Biisimateriaalista sävellysvastuu oli Jouko Hiltusella, jolta tuli kahdeksan biisiä levylle. Harri Pöytäriltä ja Jukka Tarkiaiselta tuli yksi sävellys. Sanoituspuoli jakautuikin tasaisemmin Tarkaisen (2), Pekka Kärhän (5) ja bändi ulkopuolisen Jari Pulsan (3) kanssa. Pulsa, joka oli pidempään tehnyt tekstejä, tykkäsi pelata sanoilla. Biisin Checkshirt Gang hän kirjoitti leikillään rivin ”drove my beard”, Jallat eivät tästä innostuneet ja vaihtoivat sen oikeaan muotoon shaved. Osasta biiseistä oli äänitetty demoja Hiltusen olohuoneessa Seutulanharjuntiellä. Harri Laaksolta oli lainattu moniraitanauhuri, jolle sessio taltioitiin. Demon biiseistä One Mans Jivessä kilkuteltiin Koffin 1.5l oluttölkkiä. Sen melko hallitsevasta kilkatuksesta ja yllättävän hyvästä soundista tykättiin ja purkki matkasi yhtyeen mukana sitten myöhemmin studiolle ja päätyi levylle saakka.
Levy äänitettiin, kun edellinenkin Ahti Kortelaisen Tico-Tico Studiolla Kemissä 10.-13.2.1994. Äänityksissä kävi Nightingalesin Marko Kantola soittamassa pianoa kahdella raidalla ja laulamassa Wanking at Your Memory biisin. Miksaus tehtiin MSL:n studiolla Kihniössä 5.-6.3.1994 ja miksaajana toimi Jani Viitanen. Masteroinnin teki Finnvoxilla Mika Jussila.
Kannet olivat taas oma tarinansa. Suurimmasta osasta kansimateriaalia vastasi tietenkin Jukka Tarkiainen, joka piirisi vekkuleita kuvia. Bändi esittelykuvaan olen minäkin päässyt siittiönä ja titteli on ”a fan of Adverts”. Kansikuva sen sijaan on Jouko Hiltusen nappaama. Kuvassa on tunturipöllön poikasia lumipesässään. Jouko harrasti luontokuvausta ja tätä kuvaa varten hän oli joutunut tekemään paljon työtä ja tämä oli hänen mielestään huippuotos – siksi se piti saada levyn kanteen. Kävin Joukon kanssa keskustelua henkeen, että ei tämä nyt kauhean rock ole, eikä kuvaa mitenkään bändin musiikkia, mutta Joukon mielestä kuva oli paras mahdollinen levyn kanteen. Liian kilttinä miehenä annoin taas kerran periksi ja pöllöt pääsivät kanteen.
Levyn selkeä hittibiisi oli Hospital Waltz. Hiljaiset ei julkaissut sitä singlenä, koska se ilmestyi singlenä Saksassa (Twang Tone!) sekä Yhdysvalloissa (NKVD Records) ja näitä tuotiin importtina Suomeen. Tuosta Twang Tone singlestä tulee oma juttunsa hetken päästä. Biisistä Jukka Tarkiainen teki upean videon, joka on leikattu kasimillisellä kuvastusta materiaalista. Biisi päätyi myös kokoelma CD:lle Reindeer Rock ’95.
Ilmestyessään levy ilmestyi CD:n lisäksi myös kasettina. Vuonna 2018 se julkaistiin ensimmäisen kerran myös vinyyli-LP:nä, mutta palataan tähän julkaisuun aikanaan, sillä se on aivan oma stoorinsa.
Suurin osa tarinasta on kerrottu ja Roi Soi kasettijulkaisun yhteydessä, mutta lyhyt kertaus: ”Lokakuussa Berlinissä B.I.D. musiikkiseminaarissa Jorma Ristilä ja Joose Berglund (Stupido Twins) sekä Jukka Junttila (Hiljaiset Levyt) saivat kevyen juopottelun jälkeen hienon idean. Julkaistaan Jalla Jallalta ja Greenhouse AC:Ita yhteislive-EP, jolla on vain coverbiisejä. Asiaa ruvettiin aikanaan viemään eteenpäin, jolloin Junttila meni Tampereen Tullikamarille Jussi Santalanden kanssa keskustelemaan mahdollisesta keikkapäivästä, jolloin Jallat ja Grönarit olisivat keikalla joka äänitettäisiin. Jussikin oli noteerannut Rovaniemen erinomaisuuden rock-kaupunkina ja ehdotti Junttilalle, että miksei tämä järjestäisi Roi Soi-nimistä kiertuetta Rovaniemeläisyhtyeille.”
Kaksi keikkaa (Tampere ja Helsinki) äänitettiin ja niistä parhaiten onnistuneet kaksi coveria Jalloilta ja kaksi Grönareilta valittiin tälle EP:lle. Lopuista parhaista biiseistä koottiin Roi Soi kasettijulkaisu. Jallojen eka biisi on Steve Harley & Cockney Rebel’in Make Me Smile. Kappale oli ollut Brittiykkönen helmikuussa 1975 ja alkuperäin romanttinen poppis sai Jallojen käsittelyssä aavistuksen rouheamman otteen. Toinen Jallojen coveroima biisi on Damnedin yksi tunnetuimmista kappaleista Love Song. Sitä yhtye oli pitkään soittanut encoressa ja sen raivoisuutta olin ihastellut keikoilla aina. Se oli kappale joka viimeistään sai minutkin eturiviin pogoamaan. Jos Jallojen valinnat olivat oivia, niin yhtään niistä jälkeen ei jäänyt Greenhouse. MC5:lta otettiin käsittelyyn protopunkklassikko Shaking Street. Toinen valinta tuli upealta Flamin’ Groovies’ilta, mutta kappale ei ollut sen tunnetuimpia. Yesterday’s Numbers oli Teenage Head albumiraita, jonka bluesrockissa on mukana ripaus garagea – hieno valinta. Äänitetyistä ja onnistuneista covereista tuli nauhalle taltioitua Greenhouselta vielä We gotta get out of this place. Sen Stupidot julkaisivat aikoinaan Idioottikeskosia Vol.2 kokoelma. EP:llä.
Levyn kaiversi Finnvoxilla Mika Jussila. A-puolelle kaiverettiin: ”Love song included, bands option excluded.” Tarkastin en muista, mutta saattoi olla, että minä suurena Love Song fania levy-yhtiön edustajan ominaisuudessa yliajoin yhtyeen valinnan toiseksi biisiksi. B-puolella lukee: ”Parempi kuin Tarvainen??? Kysy Jooselta!” En lähde edes veikkaamaan mitä tuo tarkoitti. Valokuvat kansiin otti Anssi Männistö ja kannet löi kasaan Jari Myllykoski (Booga’s Treehouse Club).”
Tämä onkin helppo kirjoittaa, sillä lähes kaikki tarvittava on kirjattu jo kasetin kansiin. Tässä se mitä lipukkeesta löytyy:
KUINKA KAIKKI TAPAHTUI
Lokakuussa Berlinissä B.I.D. musiikkiseminaarissa Jorma Ristilä ja Joose Berglund (Stupido Twins) sekä Jukka Junttila (Hiljaiset Levyt) saivat kevyen juopottelun jälkeen hienon idean. Julkaistaan Jalla Jallalta ja Greenhouse AC:Ita yhteislive-EP, jolla on vain coverbiisejä. Asiaa ruvettiin aikanaan viemään eteenpäin, jolloin Junttila meni Tampereen Tullikamarille Jussi Santalanden kanssa keskustelemaan mahdollisesta keikkapäivästä, jolloin Jallat ja Grönarit olisivat keikalla joka äänitettäisiin. Jussikin oli noteerannut Rovaniemen erinomaisuuden rock-kaupunkina ja ehdotti Junttilalle, että miksei tämä järjestäisi Roi Soi-nimistä kiertuetta Rovaniemeläisyhtyeille. Koska idea todettiin erinomaiseksi, puhuttiin likilegendaarinen keikkamyyjä Hannu Korhonen Dex-Viihteestä ympäri, myymään Roi Soi-kiertue – ja Hannuhan teki työtä käskettyä. Kiertueelle mukaan tulivat Jalla Jalla (Jouko Hiltunen – kitara, Jukka Kärhä – basso, Harri Pöyhtäri -laulu, Jukka Tarkiainen – kitara, Pete Tuononen – rummut), Greenhouse AC (Jussi Nykänen – laulu, Jari Mikkola – kitara, Hannu Kulusjärvi – basso, Emppu Jänkälä – rummut) ja The Nightingales (Marko Kantola – basso ja laulu, Ari Mäkitulkkila – rummut, Jorma Pirttijärvi – piano, Jukka Pirttijärvi– kitara). Tarkiaisen Jukka teki upean kiertuejulisteen. Kiertueen keikoista päätettiin äänittää Tampereen ja Helsingin esiintymiset. Tampereen keikkaa varten lainattiin Rockadillon Tapio Korjukselta DAT-nauhuri ja Tullikamarin äänimies Piikki Vainionpää miksasi ja äänitti keikan. Keikalla Nightingalesin Kantola vieraili Jalla Jallan kosketinsoittajana muutamassa biisissä, ja lähes koko Jalla ja Grönari orkesterit täydennettynä Junttilalla puolestaan lauloivat taustoja Nightingalesin Glad to be Gayssä – mikä luojan kiitos ei onneksi kuulu juuri ollenkaan. Hesan keikkaa varten Stupidojen ”kolmen markan businessmiehet” varta vasten ostivat oman DATin ja keikan äänitti ja miksasi Hessu Iso-Ahola. Keikalta valokuvia napsi Pentti Hokkanen. Nauhat masteroitiin digitaalisesti aikanaan Finnvoxissa Mika Jussilan ollessa paikoissa, Junttila ja Rainer Valliuksen (Hiljaiset Levyt) ihmettelivät toimitusta ja höpisivät hassuja. Kasetin kannen suunnitteli ja toteutti Jari Myllykoski (Booga’s Treehouse Club).”
Sen verran tarinaa, voi laajentaa, että kun yhteis-EP:stä oli päästy eteenpäin, niin kasetti-idea syntyi aika automaattisesti. Vinyylit oli ajettu jo oikeastaan alas, CD:t vielä todella kalliita tehdä, joten ajatus siksi pelkästä halavasta kasettisarjasta. Ideaa vahvisti New Yorkilaisen ROIR-merkin upea kasettijulkaisusarja, jossa oli huimia live- ja demojulkaisuja sellaisilta bändeiltä kuin Dictators, Suicide, New York Dolls, Germs, Bad Brains, muutamia mainitakseni. Tuli ajatus, että jos Suomessa saisi hyviä live- ja demonauhoituksia niin niitähän voisi julkaista samalaisena sarjana. ROIRiin päin kumarrettiin myös koodinimeä mietittäessä HIOR ei nyt ole ihan ROIR, mutta lähelle. HI on kaikkien Hiljaisten julkaisujen alkuosa ja tuo OR otettiin viittamaan ROIRin.
Kiertue oli varsin kovaa meininkiä Jari Mikkola tiivisti se muistelut lyhyesti: ”Oli kyllä hurja, huh huh… Kaikki parhaat kaverit kiertueella yhdessä… todellakin ikimuistoinen tammikuu 1993.” Kiertuepäivät olivat: 8.1. Rovaniemi (Tivoli), 13.1. Mikkeli (vanha Huopatehdas), 14.1. Lahti (Club 16), 15.1. Turku (Seminaari), 16.1. Tampere (Tullikamari), 22.1. Oulu (Rauhala), 23.1. Pello (Urheilutalo), 27.1. Helsinki (Tavastia), 28.1. Hämeenlinna (Kino Cafe), 29.1. Kyyjärvi (Nuorisotalo) ja 30.1. Jyväskylä (Lutakko). Kasettikansissa on vielä mainittu 31.1. Moulinsart (Linna) – en muista kenen älynväläys oli liittää tämä Tintti-viittaus keikkapaikkoihin. Lutakko varmistui niin myöhään, ettei se ehtinyt mukaan kiertuejulisteeseen.
Eka LP oli mennyt hyvin läpi ja hienoja arvioita oli tullut paljon maailmalta. Tämä single tehtiin siihen väliin, muistuttamaan bändin olemassa olosta, kun kakkosalbumia varten ei vielä ollut riittävästi materiaalia olemassa. Jos edellinen single Love Charging Battery yllätti minut ”vientivalmiudellaan”, niin tämä ylitti senkin. Kun sain singlen käsiini, niin olin aivan täpinöissäni – tällä valloitetaan maailma – ja kyllä sitä aika pitkälle mentiinkin. Lähettelin singleä melkoisesti pienlehtiin maailmalle ja tästä singlestä alkoi keskustelu, jolla NKVD Records USA:ssa julkaisi aikanaan kaksi Jallojen ekaa LP:tä yhtenä CD:nä.
Tico Tico studio oli havaittu erittäin toimivaksi ratkaisuksi Jalloille ekan LP:n yhteydessä. Yhteisyöhön olivat kaikki tyytyväisiä, minä, Jallat ja Ticon Ahti, joten single päätettiin tehdä samassa paikassa. Minnesota Plates oli Hiltusen Joukon sävellys ja sanat siihen teki Lapin Kullista ja Karu Sellistä tuttu Jari Pulsa. Studiovaiheessa Pöyhtärin Harri teki laulun suhteen vielä sovituksellisia ratkaisuja, jotka toimivat erinomaisesti.
Kansissa päädyttiin tällä kertaa valokuvaan. Valokuvassa kaverit ovat treenikämppänsä edessä, joka on vanha saunarakennus. Ihan aina sinne ei päässyt treenaamaan, sillä välillä paikan omistaja keitteli siellä pontikkaa ja silloin yhtyeeltä oli pääsy kielletty treenikämpälleen. Tuon saunapihamailla pidettiin usein legendaarisia Down By The Kemijoki –juhlintoja ja sadan metriin päässä on Joukon ja Pepen rakentama hyppyrimäki, jonne bändi vei talvella Rovaniemellä vierailleita bändejä. Vain muutamat uskalsivat mäestä hypätä, näitä olivat ainakin Eläkeläiset ja Fucking World. Kannen kuvassa Joukolla on banjo. Sitä ei soiteta levyllä, mutta näihin aikoihin Jallat alkoivat tehdä myös akustisia keikkoja ja näitä varten hankittiin banjo ja ukulele. Liitteen teki tuttuun tapaan Jukka Tarkiainen ja siihen tuli tekstit ja Jukan hienoja piirroksia.
Levyt tehtiin tuttuun tapaan Finnvoxilla. A-puolen matriisikaiverukksella ”Jalla Jalla goes aboard”, viitattiin paitsi biisin nimeen, niin myös siihen että uskoin tällä sinkulla bändin pääsevän maailmalle. B-puolen ”Sleep my country” viittaa paitsi biisin tyylilajiin, niin siihen kuinka pysähtyneessä tilassa Suomi tuolloin mielestäni oli.
Levy ilmestyi 17.5.1991 ja se todella avasi ovia maailmaan, kuten tuli jo todettua. Rakkain omakohtainen muisto biisiin on, kun Jalla Jalla esiintyi Berlin Independence Day musiikkimessuilla pienessä, mutta aivan täyteen ahdetussa klubissa. Paikalle oli saatu vieläpä useampi niistä henkilöistä joita haluttiin. Jallat olivat älyttömän hyvässä vedossa ja laulusolisti Harri aivan vallaton. En voinut muuta kuin myhäillä takaseinään nojaten. Kun sitten Minnesota Platesin kitaraintro pörähti käyntiin, bändi polkaisi täyden vauhdin päälle ja homma upposi yleisöön kuin veitsi voihin, niin kasvoin kymmenen senttiä ja ylpeyttä tuntien ajattelin ”Minun pojat.”
Hiljaisille tutusta tavasta, että single biisejä ei albumeille laiteta, hiukan tingittiin tämän kohdalla. Kun Jallojen toista albumia Crumeluria tehtiin, niin LP:lle ei sinkkubiisejä tullut, mutta CD:lle, joka oli hintavampi, laitettiin single bonukseksi ”hyvittämään kovaa hintaa”.
Minnesota Plates tuli myös meidän ja Stupidojen yhteiselle vientipromokasetille Twin Peeks & Silent Moments, sekä Reindeer Rock ’93 kokoelmalle.
Parin pikkulevyn jälkeen Jalla Jalla oli valmis tekemään pitkäsoittoa. Nyt oli tullut hiukan järki käteen, eikä bändiä enää raahattu Tampereelle asti. Kemissä oli vuonna 1987 avattu Tico Tico studio, jota pyöritti Ahti Kortelainen. Jallat olivat kuulleet studiosta kehuja, joten siellä päätettiin pitkäsoitto äänittää. Tico Ticostahan tuli aikanaan varsin kuuluisakin studio, sen jälkeen kun se vuonna 1994 muutti Kemin keskustaan ja alkoi äänittää metallibändejä, kuten Impaled Nazarene ja Sentenced. Mutta Jallojen LP äänitetiin siis vielä vanhoissa tiloissa, jotka sijaitsivat Ahti Kortelainen omakotitalon sivurakennuksessa. Paikat olivat ahtaat, kontrollihuone oli vain 2,20 x 2,40 metriä; soittopuoli sentään isompi. Budjetti oli pieni ja bändi nukkui tuolla studion lattialla yöt.
Jallat ja Ahti tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään ja äänityksiä Tico Ticolla tehtiin jatkossakin. Niin ja olipa Ahti Jallojen Euroopan kiertueella miksaajana. Välit olivat sen verran veljelliset, että Tarkiaisen Jukka taisi kirjoittaa jokaiseen levyyn Ahdin sukunimen hiukan eritavalla väärin.
Levylle tuli Jalla Jallan biisien koko kirjo: reippaasta katurockista countryyn ja punkin saastumasta popista skahan. Hiljaislle tehtyjen seiskatuumiasten biisejä ei tietenkään laitettu LP:lle, mutta varhaisen omakustannussinglen biisit äänitettiin uusiksi; City Song alkuperäiselle aika uskollisen versiona, mutta Apartment Stories vääntyi nyt skaksi.
Kannet ja liitteen teki tuttuun tapaan Jallojen Jukka Tarikainen. Jukka äärimmäisen vaatimattomana miehen ei mihinkään merkinnyt nytkään omaa nimeään, mutta esimerkiksi etukannen ja takakannen valokuvaajat on tarkkaan kreditoitu (Seppo Kukkonen ja Jutta Reinman). Jalla olivat tässä vaiheessa saaneet keikkamyyjän, Hannu Korhosen, joka myi Hiljaisten bändeistä jo Alivaltiosihteeriä, ja Hannun yhteystiedot lisättiin kansiin.
Ennen kuin levyä alettiin tekemään Finnvoxilla, niin ajattelin että kun jo useampi sinkku on tehty, niin ehkä levyjä ei tarvitsisi tehdä levyjä listahinnoilla, vaan ehkäpä saisin jonkinlaisen firma-alennuksen. Niinpä soitin Finnvoxin keskukseen ja pyysin toimitusjohtajalle. Toimitusjohtaja oli paikalla ja pääsin esittämään asiani. Pienen ääneen pohdinnan jälkeen toimitusjohtaja etsi jotain papereita ja ilmoitti minulle sitten alennusprosentin. Kiitin kovasti ja olin tyytyväinen. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että kannattikin olla tyytyväinen. Toimitusjohtaja oli vanha isäntä, jota jo hiukan tönittiin syrjään eikä hänen toivottu ottavan osaa operatiiviseen toimintaa. Hinnoittelun on pitänyt mennä Risto Hemmille (muistaakseni), mutta kun en keskukselle esittänyt asiaani niin pääsin puhumaan toimitusjohtajalle, joka vieläpä oli sattumalta paikalla. Hän antoi minulle samanlaisen alennuksen, mikä isoilla levy-yhtiöillä oli. Finnvoxin reiluus tuli taas kerran esille, hintoja ei muutettu (tosin jatkossa ne ehkä nousivat hiukan enemmän kun muilla), eikä asiasta mitään minulle puhuttu. Kuulin koko jutun toisen käden kautta myöhemmin.
Matriisikaiverruksiksi LP:lle tulivat tällä kertaa A-puolelle ”Fast Nuts”, joka oli Jallojen omakustanne levymerkki. B-puolelle tuli ”… ja tästä ei sitten puhuta Junttilalle mitään!”. Tämä oli omaa kieroa huumoriani, eli itse tuon keksin ja levyyn laitatin.
Levy ilmestyi 22.4.1990. Tämä oli muuten aivan ensimmäisen Rovaniemeläisen bändin tekemä LP, eli omalla tavallaan historiallinen albumi. Kaupunki palkitsi yhtyeen omintakeisella tavalla tästä saavutuksesta. Bändin jäsenistä tuli Rovaniemen kaupungin virallisia katusoittajia kesäksi 1990 ja heille tästä jonkinmoinen korvauskin maksettiin.
Levy oli erinomainen – se oli pitkään oma suosikkini Hiljaisten Levyjen julkaisuista. Kriitikotkin pitivät siitä ja arviot olivat ylistäviä. Yksi hämmentävimmistä arvioista oli Rovaniemellä ilmestyvässä Lapin Kansassa, jossa 30.4.1990 melko pitkästi käsiteltiin levyä otsikolla ”Kaaoskitaraa ja kylmiä väreitä”. Siinä todetaan muun muassa näin: ”Kitaristi Jouko Hiltunen on säveltänyt suurimman osan kappaleista. Hänelle on aina ollut ominaista tehdä asiat vaikeimman kautta. Tyypillinen Hiltusen sävellys on kuin valokuvakollaasi, joka lähemmässä tarkastelussa paljastuukin tavalliseksi kuvaksi, joka on suurella vaivalla lavastettu näyttämään kollaasilta. Tai se on kuin japanilainen kala-ateria. Kala suikaloidaan pieniin osiin ja kootaan lautaselle tyylitellyn kalan muotoon. Jotenkin nämä sävellykset ovat kuin sävellysten peilikuvia. Sen täytyy liittyä siihen että Hiltunen on vasenkätinen.”
Onnistuin lisensoimaan levyn Britteihin, jossa sen CD:nä julkaisi Plastic Surgery Records. CD:lle laitettiin bonukseksi singlen Love Charging Battery / Ain’t Got No biisit. Brittijulkaisun myötä saatiin järjestetty myös Euroopan kiertue, jossa Englannissa Jallat soittivat yhdessä Doctor and the Medicsin kanssa. CD ilmestyi Briteissä toukokuun 1991 alussa ja Suomessa sain sen virallisesti myyntiin 14.6.1991.
Risto Nieminen on tehnyt kirja Rovaniemeläisen populaarimusiikin historiasta. Jalla Jalla käsitellään siinä ihan laajasti, mutta hassusti oikeastaan ainoa mitä tämä Pop Rovaniemi Rock kirja näkee aiheelliseksi kertoa ensimmäisestä LP:stä on ainoastaan että ”LP:n lisensoinnin kunniaksi levypomo Junttila tarjosi Rovaniemen pojille kiinalaisen lounaan tamperelaisessa ravintolassa.”
PS. Jukka Tarkiainen kommentoi tätä tekstiä Hiljaisten Levyjen Facebook-sivulle. Teksti ansaitsee tulla kopioiduksi tähän juttunkin:
”Albumin kannet on pääosin minun tekemiäni. Olin siihen aikaan innostunut sarjakuvamaisista käsikirjoitetuista fonteista ja suunnittelin niitä. Levyn etiketit ja sisäpussi ovat täynnä sarjakuva-vaikutteisia piirroksia ja näitä käsinkirjoitettuja fontteja. Sisäpussissa oli oma reseptini, jossa laulujen sanoista valittiin hienoja rivejä ja sekoitettiin niitä sarjakuvamaisen kuvituksen kanssa.
Jalla Jalla kävi äänittämässä Kemi Tico Tico studiolla useaan kertaan. Äänittäjä Arti Kortelainen on pätevä äänittäjä ja hauska veikko. Hän oli jo 80-90-lukujen vaihteessa äänittänyt hyvällä menestyksellä useita ulkomaillakin noteerattuja hevibändejä. Ja oli studiolla käynyt äänittämässä ainakin varhainen CMX ja kemiläinen koomikko Jope Ruonansuu. Jos oikein muistan, niin yritin kirjoittaa äänittäjämme Ahti Kortelaisen nimen levynkansiin aina tarkoituksella väärin. Välillä se oli Ahti Hortelainen. Välillä Ahti Korpelainen.”
