Tämä teksti on julkaistu aiemmin Maaseudun Tulevaisuuden tuplakokoelma-CD:n Complete vihossa.
Vaikka punk Suomessa pohjasikin vahvasti isoihin kaupunkeihin, ennen kaikkea Tampereeseen ja Helsinkiin, niin maaseutukin tuotti omat maukkaat hedelmänsä. Nämä bändit olivat omaperäisempiä ja kiinnostavampia kuin isojen kaupunkien genreorientoituneet kollegansa. Pihtiputaalta tuli Ratsia, Salosta Vaavi ja Kyyjärveltä Maaseudun Tulevaisuus.
Maaseudun Tulevaisuus aloitteli 1980-luvun alkupuolella viisimiehisinä. Oli jopa päästä Kuusisen ja Miettisen KuMi Beat levy merkille. Levyn julkaisu oli sovittu. Bändi teki studiossa 3 päivässä 10 biisiä, jotka Costello miksasi, ja sitten … KuMi Beat taru loppui konkurssiin. Tämän epsidoin jälkeen kokoonpano muuttui trioksi, linja skarppaantui punkimmaksi ja sointi roheammaksi – oli syntynyt se oikea Maaseudun Tulevaisuus: Juissi Vainiola (laulu, kitara), Jouni Nieminen (basso), Jaakko Uusisalo (rummut)
Bändi alkoi niittää mainetta tiukkana live-bändinä. Maineelle oli varmaankin eduksi, että rumpali Jaakko soitti rumpuja seisten hiukan omintaisesti rakennetun rumpusetin takana heiluen kuin se kuuluisa hullu heinämies. Kaikki keikat otettiin mitä saatiin ja näin bändi päättyi soittamaan myös Kaustisten folk-festivaaleille akustisesti. Järjestävä taho ei ollut aivan varauksettoman innostunut bändin esiintymiseen, vaan yhtyeeltä katkaistiin sähköt kesken keikan, mikä sentään on aika hienosti tehty kun kyseessä on akustinen keikka.
Bändi noteerattiin pienlehti-skenessä ja varsinkin maineikas Pekka Suomäen ULO-lehti teki bändistä juttua. ULO-julkaisi myös kasetteja punk-yhtyeiden demoista, ja ULO:n Koe-eläinten suojelun tukikasetille tuli Maaseudun Tulevaisuuden demoja. Pienlehti-skene oli tuohon aikaan tiivis ja lehden tekijät pitivät kovasti yhtä. Ulo Pekka ja Hiljaisen Kesän Jukka Junttila olivat jo jonkin aikaa tunteneet toisensa, avustaneet toistensa lehtiin ja käyneet ahkeraa kirjeenvaihtoa – niin se oli aikaa ennen sähköpostia ja kännyköitä. Jukka kun oli laittanut Hiljaiset Levyt pystyyn, julkaisut pari ensimmäistä levyä, niin Pekka vinkkasi Maaseudun Tulevaisuudesta, tai oikeammin toimi bändin puhemiehenä ja hyvän miehen neuvojahan on aina kuunneltu, joten diili oli selvä. Samassa yhteydessä sovittiin että Pekka kokoaa uudemmista punkbändeistä myös kokoelma-EP Hiljaisille. Todettakoon vielä Ulo-Hiljaiset yhteystyöstä, että teki Ulo lehden mukana annetun Raamattupiiri / Perestroika EP:n hiukan myöhemmin.
Agrikulturen kanssa samaan aikaan tuli siis Hiljaisilta ulos Ulo-Pekan kokoama 10 vuotta myöhemmin EP. Siihenkin tahdottiin Maaseudun Tulevaisuuden biisi, mutta punk hengen mukaisesti samaa biisiä ei voinut käyttää kahdesti (tämän takiahan vain todella harva Hiljaisten Levyjen sinkkujulkaisu löytyy pitkäsoitoilta). Ongelma ratkaistiin niin että kokoelmalle tuli Kotlannin Nummilla biisistä demoversio. Kummatkin masterkelanauhat Agrikulture ja 10 vuotta lähetettiin sitten samassa paketissa Finnvoxille. Aikanaan saatiin koelevyt ja kuunneltiin niitä ja todettiin että onpa versiot lähellä toisiaan mutta että kokoelmalla on kyllä roheammat soundit. Levyt tuli, haastattelut tehtiin, bändi kehui demoversiot ja kaikki oli hyvin. Noin vuoden päästä Finnvox palautti masterit, paketissa oli kirje, jossa kerrottiin, että 10 vuotta masterista leikattiin pois MT:n biisi ja korvattiin EP:n versiolla (oli liimattu siihen kokoelma masterin tilalle). Näin siksi koska: ”Teillä nauhojen kopiointi oli varmaan mennyt jo pieleen, kun kokoelmalle tuleva nauha kuulosti niin suttuiselta.” meni vuosia ennekuin uskalsin tunnustaa muille, että se on sama versio biisistä näillä levyillä.
Agrikulture Ep oli menestys. Eka viiden sadan painos (vihreä vinyyli, jos muistan järjestyksen oikein) meni ihan hetkessä ja niitti upeat arviot paitsi pienlehdissä, niin myös isommissa musiikkijulkaisuissa ja jopa sanomalehdissä. Seuraavaa viisi sataa tilattiin sinisellä vinyylillä ja sitten tuli vielä punainen painos. Viimeinen pieni painos meni kokonaan Vote Vaskolle joka myi sen ulkomaille. Aika pienessä ajassa meni siis noin 2000 kappaletta EP:tä ja tästä tuli hiukan vääräkin kuva aloittelevalle levy-yhtiölle kuinka helppoa tämä touhu oli. Tulevaisuus opetti, ettei se kaikkien bändien kanssa näin helppoa ole. Loppu vuodesta tehtiin vielä joulusinkku Adventtilaulu / Lyhteet.
Parin pikkulevyn ja hyvin menneiden keikkoja jälkeen lähdettiin tekemään pitkäsoitto. Homma meni samalla kaavalla kuin Alivaltiosihteerinkin eka-LP. Levy tehtiin Tampereella radio 957:n Sound Consulting studiolla lähinnä yöaikaan ja Soija Mesimäen johdolla. Liekö Soijan keikkamiksaajana hankkimien kannusten ansiota, mutta todella tiukan ja svengaavan paketin bändi yhdessä Soijan kanssa sai aikaan.
Tuon Periferia LP:n kansiin liittyy pieni hauska tarina niihinkin: Tamperelainen Hietasen Kari, jonka tunsin lähinnä Jukebossin kautta, suorastaan vaatimalla vaati, että saa tehdä levyn kannet. Tämä sopi sinänsä ihan erinomaisesti. Kari teki kannet, joissa on hauska kuva ja kokonaisuutta rikkomassa erilaisia kehyksen paloja. Kansista otettiin valokopiot ja ne lähetettiin bändille hyväksyttäviksi. Viikon päästä valokopiot tulivat takaisin. Valokopiossa luki isolla OK ja lisäksi yksi kehys oli rengastettu. Tulkitsimme Karin kanssa että kannet oli hyväksytty, ja siis ei muuta kuin painoon. Aikanaan bändi ihmetteli miksi kannessa ei ole yhtenäistä kehystä siitä kehystyypistä, joka oli vedokseen merkitty. Selvisi sen rengastuskin tarkoitus.
LP:n jälkeen Maaseudun Tulevaisuus teki keikan Puolan isoimmalle festivaalille ja hiukan myöhemmin Pohjois-Euroopan kiertueen, jolla suurin osa keikoista oli Saksassa. Tuohon Saksaan liittyy hauska tarina siitä kuinka pieni maailma on. Pari vuotta tämän kiertueen jälkeen olin oikean työni tiimoilta Hannoverissa messuilla. Viikko kun siellä oltiin niin iltaelämäänkin ehti hyvin tutustua. Paikallisesta lehdestä löysin tiedon Trashing Groove niminen punk bändin keikasta, joka näytti lehden mukaan kiinnostavalta. Sitä siis katsomaan. Klubi oli hiukan syrjemmässä puiston keskellä olevassa metsässä oleva vanha iso kaksikerroksinen puutalo. Upea paikka ja hyvä meno. Bändi oli todella hyvä ja ajattelin että noiden levyjähän voisi tuoda Suomeen. Pakkauduin siis keikan jälkeen takahuoneeseen. Bändi oli energisen keikan jäljiltä puhkiuupuneena ja osoittivat minut juttelemaan ”managerilleen”, joka oli huoneen nurkassa. Juttelua aloitettiin ja kerroin että olin Suomesta. Tällöin kaveri sanoi että hän tietää vain yhden Suomalaisen bändin. Ajattelin että nyt sieltä tulee Hanoi Rocks, mutta kaveri sanoi Maaseudun Tulevaisuus. Olin aivan ällistynyt! Sönkötin että minä julkaisen heidän levynsä. Kaveri oli erittäin epäuskoinen, kovasti selitin että näin on, mutta vaikka pitkään juteltiin, niin jäi hiukan sellainen kuva että hän ei uskonut minua. Hän oli joka tapauksessa aikoinaan saanut jostain Agrikulture EP:n ja järkännyt yhden MT:n Euroopan rundin keikoista. Kyllä maailma on pieni ja sattumukset suuria.
Bändi herätti siis kovasti huomiota paitsi tiukalla soitollaan niin myös teksteillään. Rumban silloin toimittaja Roo Ketvel (myöhemmin kirjoittanut mm. Parnassoon, Kultturi Vihkoihin, Imageen, jne.) myös noteerasi yhtyeen tekstit erittäin korkealle. Roo teki kirjan Sanoista (Zappa Oy, 1989), jossa hän pohdiskeli ja keskusteli suomalaisten rock-muusikoiden kanssa. Teksti oli puolittain runoutta, puolittain proosaa, puolittain henkilöhistoriaa. Juissi pääsi samaan joukkoon sellaisten tekijöiden kanssa kuin Gösta Sundqvist, Ismo Alanko, Heikki Salo, Kauko Röyhkä, Kari Peitsamo ja Ari Närhi.
Vuonna 1989 Jouni jätti bändin lähinnä muiden kiireiden takia. Tilalle tuli Dorian Graystä tuttu J. Kaski. Hauska sattuma sekin, että Dorian Gray oli myös 10 Vuotta Myöhemmin EP:llä. Uuden kokoonpanon myötä bändillä oli kova kiire uuden levyn tekemiseen. Minulla puolestaan oli hiukan sellaisen tutina, että uutta materiaalia ei olisi riittävästi. Kun sitten kävi niin että Lempääläläinen 8-raita studio tarjosi ”näytteeksi” paria studio päivää lähes ilmaiseksi sovittiin että bändi menee Lempäälään tekemään tulevan pitkäsoiton biiseistä demot Lempäälään. Yllätys oli melkoinen kun valmis nauha piti sisällään puoliksi uusia biisejä ja puoliksi covereita. Tämän mainion demosession biisejä ei ennen tätä levyä ole julkaistu aikaisemmin kuin vain yksi: Rare-lehden mukana tulleelta EP:ltä löytyy Albania tästä sessiosta äänitettynä.
Keskustelua käytiin onko uusia biisejä riittävästi ja pikku väännön jälkeen todettiin että kai niitä on. Hienon edellisen LP:n ja hyvin menneiden keikkoja jälkeen lähdettiin pitkäsoittoa tekemään Hiljaisten mittakaavassa hiukan isommasti. Otettiin oikea vakavasti otettava studio Helsingistä ja äänittäjä-miksaajaksi tuli mm. Bluesoundsista tuttu Ari Vaahtera. No ei sitä rahaa ihan hirveästi ollut, joten studioajan mitaksi sovittiin 4 päivää. Neljännen päivän iltana Ari soitti ja kertoi, että homma on vielä pahasti kesken ja että tarvitaan päivä lisää. Melkoisten hammasten kiristelyn jälkeen sovittiin lisäpäivästä. Seuraavan päivän iltana sama toistui. Nyt keskusteltiin jo vakavasti että josko bändi tuo masterit tullessaan ja hommaa jatketaan jossain muualla, mutta vielä yhteen lisäpäivään päädyttiin ja levy saatiin valmiiksi Vaaheteran alaisuudessa. Näin jälkikäteen voi kyllä todeta, että ne lisäpäivät olivat hintansa väärtit sillä niin omintakeisen hieno Kylmäojan tunnelma on.
Bändi esiintyi samana vuonna vielä Provinssirockissa. Kesän jälkeen bändin toiminta alkoi hiipua. Välimatkat olivat varmasti yksi tärkeä syy. J. Kaski menehtyi epäselvissä olosuhteissa päähän ammuttuun laukaukseen 1995. Bändi oli tosin jo lopettanut tätä ennen. Sittemmin bändi on silloin tällöin esiintynyt alkuperäisellä kolmen miehen kokoonpanolla ja yhtyeen lavamagiikka on edelleen tallella.
Discografia
Agrikulture EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-003) 1987
Adventtilaulu / Lyhteet (7″; Hiljaiset Levyt HIKS-007) 1987
Periferia (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-002) 1988
Kylmäoja (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-004) 1989
Complete (2xCD; Rocket Records) 2012
Linkit: