Teemu Horto (kitara, basso)
Jarkko Jokelainen (rummut)
Vesa Vahtera (kitara, basso, laulu)
Tero Teränen (kitara)
kuva: Anssi Männistö
Alla oleva perusteellinen God’s Lonely Menin tarina on Vesa Vahteran All This And Even More! kokoelman CD-vihkoon kirjoittama:
God’s Lonely Menin taru sai alkunsa Salossa oikeastaan jo 1984. Tavattiin Jarkko Jokelaisen kanssa yläasteen koulun pihalla ja sillä oli Ramonesin ja mulla Clashin rintamerkki. Alettiin sit äänittelee toisillemme levyjä ja tekemään pienlehteä Subterranean Jungle. Jarkko oli perustanut edellisvuonna Teemu Horton ja Juha Peltolan kanssa bändin nimeltä Ruin (mistähän nimi?), mutta niiltä puuttui basisti ja Jarkko sano, että kun kerran bändeistä kirjoitatkin, ni tuu soittaa. No enhän mä mitään osannut, mutta ostin kuitenkin basson ja kyllä se siitä. Eka keikka oli syksyllä 1984.
No, ettei liiaksi jaaritteluksi mene, ni todetaan, että soitettiin kaikissa bändeissä Jarkon kanssa GLM:n hajoamiseen saakka vuonna 1992. Horto oli enemmän tai vähemmän näissä mukana ja myös tuleva GLM-mies Tero Teränen. GLM-nimellä alettiin soittaa lokakuussa 1986 ja eka keikka oli saman vuoden itsenäisyyspäivänä, tällöin oltiin trio, jossa mä soitin bassoa/kitaraa ja hoilasin, Teemu bassoa/kitaraa ja Jarkko rumpuja.
Hyvin vihamielisestä ympäristöstä huolimatta homma alkoi pikkuhiljaa toimia ja 1987 päästiin salolaiselle kokoelmakasetille Salorock ’87, jolla oli I Wanna Be With Another. Mukana oli myös toinen bändi, jossa Jarkon kanssa soitin, Brothel Harlots. Kesällä tuli bassoon Tero ja jatkettiin nelistään, päästiin siis Teemun kanssa kumpikin soittamaan kitaraa. Salon ulkopuoliset keikat alkoivat niinkin oudosti, että maaliskuussa 1988 soitimme Tukholman kuuluisassa Ultrahusetissa.
Samana keväänä Jarkko ja Hiljaisten Levyjen Jukka Junttila olivat puhuneet, että tehtäisiin levy. No juu! Teemu ei kuitenkaan halunnut ”rocktähdeksi”, joten bändi jatkoi kolmihenkisenä. Levy äänitettiin elokuussa 1988 Helsingin Equaliz-studiossa, ja äänittäjänä oli Ari Hämäläinen. Teemu oli mukana tuottajana ja soitti yhdessä biisissä akustista kitaraa. Tuloksena oli viiden biisin EP The Days Of Glory. Julkaisukeikka oli Tavastialla 30. lokakuuta, mutta levy ei ehtinyt sinne, koska koelevyssä oli jotain häikkää. No, levy ilmestyi vähän myöhemmin, ja käsittääkseni se myi loppuun aika nopeasti (oisko painos ollut 500?). Se oli sitä aikaa, kun levyjä ostettiin.
Vuoden 1988 lopulla äänitimme Teemun studiossa vajaat 15 biisiä, joissa oli jo muutama tulevalle LP:lle päätyvä. Vain yksi noista julkaistiin, biisi nimeltä No More Songs About Having Fun, sekin vasta vuoden päästä Maanalainen Vuosikerta 1989 -kokoelmalla. Lisäksi This City -kappaleesta tehtiin oikein video, joka löytyy nykyään Youtubesta.
God’s Lonely Men Vammalassa 1989
Jossain vaiheessa Teemu järkiintyi ja tuli bändiin takaisin, joten oltiin taas kvartetti. Horto oli mukana jo vuoden 1989 ekoilla keikoilla, jotka olivat vajaan viikon sisällä Tampereella helmikuussa. Tullikamarilla oli pääesiintyjänä kanadalainen Deja Voodoo ja Yo-talolla oli myös Maaseudun Tulevaisuus ja Alivaltiosihteeri (samasta levy-yhtiöstä, joten tuli useamminkin keikkailtua yhdessä, kuten myös Jalla Jallan ja Lowdown Shakin’ Chillsin kanssa). Yo-talon keikan muistan siksi, että taidettiin saada porttikielto sinne ja kerrankin se keikalla sekoillut en ollut minä! Vuonna 1989 tehtiin noin 20 keikkaa, mikä oli pikkubändille ihan ok. Keikkoja oli mm. Porissa, Vammalassa, Turussa, Salossa (tietty) ja Puntala-Rockissa.
Äänitimme myös vähän puolivillaisen kuuden biisin kasetin Stolen Golden Greats, jota jaettiin keikoilla. Kyseessä oli covereista koostuva nauhoite, mukana oli mm. Boysin First Time ja Clashin Garageland ja yksi omakin biisi, joka merkattiin vieraaksi. Oltiin tehty valmiiksi myös uusi EP, mutta Teemun miksaillessa sitä nauha kului puhki tai jotain. No, oltiin Teron kanssa sivarissa Jyväskylässä ja sinne tulee puhelu, että pitää tulla äänittää uusiksi jotain. Luulin, että se oli vitsi. Olihan jo loppukevät 1990, ja nauha oli äänitetty joskus lokakuussa 1989. Ei ollut vitsi. Me mentiin sit kiireesti Saloon tekemään singleä, ja siltä se kuulostaakin. Olen helvetin tyytyväinen biiseihin, etenkin Proud Of Being Myselfiin, mutta soundit ovat aivan hirveät. Toinen biisi on The Price I Have To Pay. Soundeista huolimatta levy myi painoksensa (olikohan se 800, enemmän kuin EP ainakin) aika pian. Vaikka olin sivarissa (mikä mulla kylläkin jäi kesken), keikkoja oli enemmän kuin edellisvuonna, muun muassa pari pientä ”kiertuetta” Lowdown Shakin’ Chillsin kanssa. Yksi keikoista oli ikimuistoinen Lauritsala-Rock Lappeenrannassa, jossa esiintyi tuleva humppatähti Isto Hiltunen pitkissä kalsareissa yksinään.
No, kesällä 1990 oli vähän ikävämpääkin, kun päädyimme erottamaan Teron. Muistaakseni meillä oli muutama keikka tulossa ja mies lähti ulkomaille. Jatkettiin taas kolmisin, ei muuta kuin takaisin vaihtelemaan Teemun kanssa bassoa ja kitaraa. Vuoden 1990 keikoista voi mainita myös sen, että olimme silloisen Kannaksen (Helsinki) viimeinen esiintyjä, melusta oli valitettu aiemminkin ja meidän keikan jälkeen Stupidojen pyörittämä klubi loppui.
Vuoden 1991 ekoja keikkoja oli TVO Turussa Lowdownin kanssa sekä Lemi, missä oli jotkut pienet festarit ja yllättävän kova meno, vaikken ollut moisesta paikasta edes kuullut. Berlin-klubilla Helsingissä soitettiin Poikien kanssa. Keväällä oli myös aika aloittaa LP:n teko. Tuottajaksi haluttiin Vaavi-mies Kari Hipponen, koska ainakin mulle Ratsian Elämän syke on Suomen paras LP ja hän on sen tuottanut. Lisäksi Hipponen on Salosta (tosin ei alun perin), kuten mekin. Tehtiin sitten 26.–29. huhtikuuta LP All This And More, jossa on 12 biisiä. Lisäksi äänitettiin single, jonka a-puolelle käänsin Ratsian Täältä tulee yön luonnollisesti nimellä Here Comes The Night ja b-puolella äänitettiin oma biisi. Single ei kuitenkaan ilmestynyt ja onhan se harmi, koska kuulin myöhemmin, että itse Jyri Honkavaara oli tykännyt versiosta. Tässä biisissä ja yhdessä LP:n biisissä soitti pianoa Yön Mikko Kangasjärvi. Muita mukana häärineitä oli äänittäjä Jani Viitanen (tämähän tehtiin Harasoo-studiolla) ja vähän myöskin nappeja pyöritellyt Costello ja taustalauluissa yhdellä biisillä Aki Mikkola sekä Lowdownin Toni Haimi, Tumppi Kuoppala ja Panu Kotila. Timo Lähteenmäki teki Heaven Sent Yousta ja Here Comes The Nightista myös videot, nekin on nykyään Youtubessa.
LP julkaistiin virallisesti 6. syyskuuta 1991, mutta sitä oli saatavilla jo julkkarikeikalla Tampereen Tullikamarilla 24. elokuuta. Kokoonpanossa oli tapahtunut taas muutoksia, sillä LP:n äänitysten jälkeen bassoon tuli Esa Salokoski ja oltiin taas nelimiehisiä. LP sai hyviä arvioita lehdissä ihan ulkomaita myöden, mutta jotenkin alkoi tuntua, että ei kauheasti aina huvita ja viinakin alkoi (minulle) maistua vähän liikaa.
Vuonna 1992 tehtiin enää kolme keikkaa, kaikki Salossa, joista viimeinen oli Hometownissa 23. heinäkuuta 1992. Osa bändistä oli muuttanut jo muualle, ja nyt lähdin itsekin Turkuun. Horto muutti Lahteen, mutta soitti mun kanssa vielä Peppermint Lunchissa, johon tuli myös Teränen. Horto päätyi sitten muiden projektien kautta rumpaliksi No Shameen, jossa oli myös Salokoski, nyt kitaristina. Jarkko meni Lowdownin kautta Helsinkiin ja maailmanmaineeseen Flaming Sideburnsin kanssa. Itse liityin Peppermintin jälkeen Turun Tautiin, jossa soitin paria katkoa lukuun ottamatta 1994–2001.
Mutta GLM ei malttanut pysyä haudassa. Vuonna 1999 Siivosen Teemu ehdotti sen kokoamista, hän soitti kitaraa, Teemu Tuomi bassoa ja Horto rumpuja, eli siinä oli kolme Teemua ja mä. Tehtiin keikkoja ja Saksasta luvattiin julkaista LP ja järjestää kiertue. No, me äänitettiin LP:n verran tavaraa ja odotettiin mitä tapahtuu, kunnes tyyppi sieltä kirjoitti, että hän lopetti firmassa ja julkaisu ja kiertue on peruttu. No, maksoin omaa osuuttani vajaat kaksi vuotta, eikä moista huvittanut jatkaa. Viimeinen keikka oli 16. syyskuuta 2001 Rock Pubissa Turussa No Shamen kanssa. Kolme biisiä sentään julkaistiin kahdella eri kokoelmalla. Äänityksistä tehtiin myös viiden biisin cdr, jota myytiin aika hyvin ja olisi myyty enemmänkin, jos herra julkaisija olisi viitsinyt painaa.
Vuoden 1992 God’s Lonely Men -kokoonpano palasi keväällä 2006, kun Salossa järjestettiin Papparock, jossa soitti vanhoja salolaisbändejä, kuten Vaavi. Keikka oli sen verran hieno, että teimme vielä 2007 keikat Tampereella ja Turussa. Salon keikka löytyy DVD:ltä ja on myös Youtubessa. Seuraavan kerran palasimmekin sitten keikalle helmikuussa 2023, kun No Shamessa laulanut ja sittemmin Sarparanta-yhtyeensä perustanut Sampsa Sarparanta täytti 50 vuotta. Täytyy sanoa, että oli ihan helvetin hienoa soittaa vanhojen tuttujen kanssa ja yleisökin oli mahtavaa (oli jo Papparockissa, itse asiassa salolaisten suhtautuminen oli alkanut muuttua, kun pääsimme levyttämään, mutta katsoin sen perseen nuolemiseksi, mitä se monilta olikin). Parissa biisissä oli mukana muun muassa Fucking Worldissa soittanut Näkä. Tätä kirjoitettaessa on pari keikkaa tiedossa ja jokaisella on omatkin bändijuttunsa.
GLM kuitenkin jää aina itselle ehkä tärkeimmäksi bändiksi, koska siitä se kaikki alkoi (tai millä nimillä nyt oltiinkin aluksi). Ilman GLM:ää tuskin soittaisin enää yhtään mitään, paitsi suutani kaljabaarin nurkassa.
Vesa Vahtera 29.3.2023
God’s Lonely Men 2023
Discografia:
The Days Of Glory EP (7″; Hiljaiset Levyt HIKS-010) 1988
Stolen Golden Greats (official bootleg kasetti; Noisy Tapes) 1989
Proud Of Being Myself / Price I Have To Pay (7″; Hiljaiset Levyt HIKS-019) 1990
All This and More (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-008) 1991
This World (CDr; Nice Lobotomy Records NLRCD002) 2000
All This and Even More! (CD; Hiljaiset Levyt HILL-078) 2023
Linkit:
Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/God%E2%80%99s_Lonely_Men