Sitten edellisen albumin Prolexin, oli bändissä vaihtunut rumpali. Uusi oli Markku ”Piise” Viippo, joka oli ehtinyt koluta läpi ison nipun tamperelaisia punkbändejä lähtien Riistetyistä. Levy syntyi kuten aiemmatkin Lurex-tuotokset Headline studiolla Jani Viitasen taitavassa ohjauksessa. Biisien tekeminen jakautui nyt aiempaa tasaisemmin, jopa uusi jäsen Piise teki kahden biisin sävellyksen. Kukka teki kaksi biisiä kokonaan yksin ja kahden muun sävellyksen. Kaikki muu oli sitten dynaamisen duon Tiinan ja Riitan käsialaa. Niin ja olihan mukana yksi cover, Kasevan Mari. Se tuli osaksi Lurexin vakisettiä ja on kulkenut yhtyeen mukana näihin päiviin asti. Kun Manserock-näyttely avattiin Museokeskus Vapriikissa, niin Manserock-orkesterin solisteina oli useita vierailijoita; yksi näistä oli Tiina Wesslin ja hän lauloi juuri Marin. Herkkoo kaupunkisissi biisissä vierailevana kitaristina on Timo Kivikangas.
Levyn kansiin ei tuntunut kenelläkään bändissä olevan mitään idea. Minä oli juuri lukenut Naomi Kleinin kirjan No Logo – Tähtäimessä brändivaltiaat, jossa käydään tiukasti kapitalismia ja ennen kaikkea suuryhtiöitä vastaan. Kirjan innoittamana ehdotin, että levylle tehdään samanlainen kansi kuin kirjassa. Muistaakseni Aika Vapaa johdettiin jotenkin työttömyydestä, kun on paljon vapaa-aikaa. Koska kirjassa oli alaotsikko, piti tähänkin sellainen saada ja Ajatuksia Kaikille taisi tulla Tiinalta. CD:n vihossa on paitsi biisien sanat, niin kunkin biisin kohdalla sen tekijältä pari lausetta miten biisi oli syntynyt.
Levyn lehdistötiedote kertoo levystä näin: ”Tulkintaan on tullut lisää syvyyttää, mutta PLOK:lle tuttu rohkeus on tallella. Linjasta ei ole tingitty, vaan kantaa otetaan edelleen, heikomman puolella seisotaan, melodioihin uskotaan ja biisit ovat edelleen tolkuttoman tarttuvia. Aika Vapaa on suureksi osaksi ripeää punkpoppia, Etsijät biisi jopa punkeinta PLOK:ia sitten ensi levyn. Mukaan mahtuu myös rokahtavampaa ajattomampaa materiaalia ja muutama yllättävän rauhallinen kappalle – ihmetelkääpä Muistoja Neuvostoliitosta biisiä. Toisena kuriositeettina on mainio versiointi Kasevan Mari-kappaleesta, joka on jo pitkään ollut yhtyeen keikkapravuuri.”
Pertti Ojala arvioi levyn Soundissa 08/2002 näin: ”Punk Lurex OK:lle rehti ja konstailematon punk rock on yhä enemmän kuin ok. Albuminsa alaotsikolla Ajatuksia kaikille perinnetietoinen kvartetti haluaa sitkeästi muistuttaa myös siitä, että remellyksen ja kohkaamisen rinnalla tai jopa niiden sijasta punkissa saa olla ajatuksiakin. Jos nykymaailmassa voitaisiin puhua proletariaatista ja sen äänitorvista, niin rockin piirissä Punk Lurex OK seisoisi tämän joukon eturivissä – vaikkapa yksinään. Työ ja ajatukset yhdistyvät jo levyn pelkistetyssä kansitaiteessa.
Varhaisen The Clashin tyylisillä ensi-iskuilla käynnistyvä Älä pelkää tekee välittömästi selväksi mihin sointinsa amatööriydestä jääräpäisesti kiinni pitävän Punk Lurexin kyydissä joutuu. Epäoikeudenmukaisuus jurppii, mutta itsetunnon kohottaminen ja solidaarisuus voivat parhaimmillaan johtaa parempaan. Baariin kommentoi koruttomasti työvoimahallinnon ja asiakkaidensa kissa ja hiiri -leikkiä karensseineen, pakkokursseineen ja kaljalle pakenemisineen. Työttömän ja työläisen duetto Työssä ja ilman toistaa jo jonkin aikaa vallinneen faktan työn epätasaisesta jakautumisesta. Asemalla todistaa reggaen maistuvan myös Punk Lurex OK:lle. Aika vapaan ainoana lainakappaleena punkitettu Kasevan Mari ei menetä kauneuttaan edes varhaisen Advertsin lailla roiskaistuna. Minä olen koira on Tiina Wesslinin ja Riitta Suojasen ankara feministinen protesti ja kasvukertomus.
Kovimmissakin kannanotoissaan positiivisuutta huokuvan albmin päätteeksi Punk Lurex OK kiteyttää Pohjalla -biisiin suomalaista punk-nostalgiaa.”
