Hiljainen Kulttuuriyhdistys ry, joka oli Hiljaisen Levyjen alkupään julkaisujen juridinen taho, perustettiin alun perin Hiljainen Kesä fanzinen rahaliikenteen hoitamaista varten. Kulttuuriyhdistyksessä oli aluksi mukana muutamia tyyppejä, joita olin tavannut Tampereen Ylioppilaskunnan kulttuurijaostossa. Tärkein näistä oli Sari Jormanainen. Meitä kiinnosti populaarikulttuuri varsin laajasti, joten aika pian toiminta laajeni moneen suuntaan.
Hiljaisen Kesän ensimmäinen numero ilmestyi maalikuussa 1985 (painos jo ekalla numerolla rohkea 350 kappaletta) ja toinen numero saman vuoden syksyllä. 1986 alussa aloin tehdä toista lehteä, Figure Headiä, joka oli punkin historiikkiin paneutuva fanzine. Figure Headiä ilmestyi yhteensä yhdeksän numeroa ja niistä viimeinen vuonna 1990. Figure Headiin tehty työ oli pohjana ensin PunkNet77 verkkosivustolle ja sittemmin 1977 lehdelle ja kirjalle.
1986 ilmestyi ensimmäinen Hiljaiset Levyt julkaisu, kaksi Hiljaista Kesää ja ensimmäinen piirrosalbumi, Jouni Wääräkankaan … ja unta jokainen katsoo. Jouni oli avustanut kuvittajana jo kolmanteen Hiljaiseen Kesään ja sen myötä syntyi idea Jounin omasta albumista.
Nalle Virolaiseen oli törmännyt miehen Nalleposti lehden kautta. Siitä oli alkanut kirjeenvaihto ja pikku hiljaa ystävystyttiin. Nalle ja hänen silloinen tyttöystävänsä Sirkku olivat avustaneet jo toiseen Hiljaiseen Kesään. Vuonna 1987 Kulttuuriyhdistys kustansi Virolaisen albuminen Nallen Kauheimmat (parhaat vuosilta 81-86). Oikeastaan aivan sama kaava toteutui myös P.A. Manniseen, jolta julkaisimme samana vuonna Kootut Harhat albumin.
Vaikka Kustannusosakeyhtiö Hiljainen Oy perustettiin, niin Kulttuuriyhdistys jäi elämään. Työnjaoksi tuli, se että Oy julkaisi levyt ja yhdistys kaiken muun. Hiljainen Kesä jatkoi aina numeroon 9, joka ilmestyi alkuvuodesta 1990. Sitä ennen oli julkaistu Hiljaisille Johnny Spunky nimellä levyttävältä levyttävältä Juha Kaarsalolta runokokoelma Ajan kuristus. Nallelta julkaistiin 1989 kolmen strippivihon paketti. Olin löytänyt divarista todella vanhoja Tex Willereitä, jotka olivat ilmestyneet yhden sarjakuva ruudun korkuisina vihkosina ja formaatti oli niin hauska, että se piti itsekin toteuttaa. Nalle ja Jouni Hokkanen kirjoittivat yhdessä Roskaelokuvat kirjan, joka julkaistiin 1990. Kirjasta on sittemmin tullut klassikko, sillä se oli ensimmäinen ja varsin kattava katsaus erilaisiin sploitaatio, kauhu, törky, mondo ja muihin B-elokuviin. Kirja julkaistiin aikana, kun nuo elokuvat kiersivät vasta itsekopioiduilla VHS-kaseteilla harrastajalta toiselle.
Kivi Larmola erosi muista joilta sarjakuvia julkaistiin siinä, että hän ei ollut avustanut Hiljaiseen Kesään. Miehen tiesin jo pidemmältä ajalta ja hän tarjosi uutta albumiaan meille julkaistavaksi. Tavara oli todella hyvää ja näin ollen Pieni taivas näki päivänvalon Kulttuuriyhdistyksen kustantamana vuonna 1991. Kivi voitti samana vuonna Puupäähatun (ei tosin tällä albumilla) mikä sai aikaan, että albumi myytiin loppuun varsin nopeasti. Vuonna 1991 ilmestyi myös ensimmäinen Suomalaisten pien- ja omakustannelevyjen luettelo, jonka minä toimitin. Siitä ilmestyi kaksi täydennettyä laitoista vuonna 1992 ja 1998.
Anssi Männistö oli ottanut Hiljaisille promokuvia jo pidemmän aikaa Anssin arkistoista löytyy kattava kokoelma kuvia Hiljaisten bändeistä. Kun ulkomaille alettiin tuotteita tosissaan promoamaan, niin tuli mieleen, että sen sijaan että tekisi ison nipun valokuvia, niin mitäpä jos tekisi lehden kiiltävälle paperille ja painattaisi siihen kaikki tarvittavat valokuvat. Näin syntyi Männistön Hiljaiset yhtyeet lehti vuonna 1992. Sitä myyntiin pieni määrä Suomessa, mutta suurin osa painoksesta meni ulkomaille promoina. 1992 julkaistiin vielä Tapani Rytöhongan albumi Kuvasia. Tapani oli avustanut Hiljaiseen Kesään ja tehnyt Hiljaisille Levyille levyn kansia. Viimeiseksi varsinaiseksi julkaisuksi jäi Nalle Virolaisen pienoisromaani Natsihuoran Kosto vuonna 1993.
Hiljaisten toiminnasta kannattaa mainita vielä kaitaelokuvien tekeminen. Pari lyhytfilmiä tehtiin, niistä Feministi pääsi jollekin kaitafilmifestivaalillekin. Oli tuohon aikaan innostunut Andy Warholesta ja Warholin reaaliaikaiset elokuvat olivat minusta todella vänkiä. Teimme sitten elokuvan, jossa tunnettu Tamperelainen feministi Anne Koski keittää aamukahvin ja juo sen samalla lehteä lukien. Minä vastasin ideasta, Annen houkuttelemisesta filmiin ja ”ohjauksesta”. Kaikesta oikeasti vaativasta, kuvaus ja leikkaus vastasi Heikki Astola. Parin kaitafilmin lisäksi teimme Heikin kanssa kaitafilmitekniikalla kaksi videota Hiljaisille Levyille, Alivaltiosihteerin Nasta Kaupunki ja Punk Lurex OK:n Arvojärjestys.
Kun vielä mainitaan, että Hiljainen Oy julkaisi kaksi minun kirjaani (Ensimmäinen kauteni Ilveksen kanssa ja Elämäni ääniraita) Kindle kirjoina, niin kaikki Hiljaisten muut kuin levyjulkaisut on juostu läpi.