Kahden pikkulevyn jälkeen Maaseudun Tulevaisuus oli selkeä valinta bändiksi joka tekee Hiljaisten toisen pitkäsoiton Alivaltiosihteerin jälkeen. Albumia oli suunniteltu jo vuoden 1987 loppupuolelta lähtien, jolloin ajateltiin, että se ilmestyisi helmikuussa, mutta ihan tähän aikatauluun ei päästy. Tuo oli suunnilleen se aika kun levy äänitettiin. Äänitykset tehtiin Hiljaisten alkupäälle tutulla kaavalla, eli Sound Consulting studiolla ilta ja yö aikaan. Äänittäjänä ja tuottajana toimi Timo ”Soija” Mesimäki. Soija oli pitkän linja keikkamiksaaja, joka sopi erinomaisesti Maaseudun Tulevaisuudelle ja Soija sai yhtyeen energian hienosti taltioitua levylle.
Biisejä, jotka olivat jo keikkasetissä ja joita ei oltu vielä taltioitu äänilevylle, oli yhtyeellä paljon, joten materiaalin kanssa ei ollut ongelmia. Vain Lyhteet oli julkaistu Adventtilaulun B-puolella, mutta siitäkin äänitettiin uusi versio tälle levylle. Kaikki yksitoista kappaletta ovat yhtyeen omaa käsialaa. Biisien tekstien omanlaisuudestaan kertoo jotain se, että kun Roo Ketvel teki kirjan Sanoista (Zappa Oy, 1989), johon hän haastatteli silloisia johtavia Suomalaisia tekstintekijöitä kuten Gösta Sundqvist, Ismo Alanko, Heikki Salo, Kauko Röyhkä, Kari Peitsamo ja Ari Närhi, niin hän valitsi myös Juissi Vainiolan mukaan ja Juissi avaa kirjassa yhtyeen biisien sanoituksia.
Levy valmistettiin tutustui MTV:llä ja Riihimäen Äänituotannossa. Jostain syystä matriisikaiverrus tuli vain A-puolelle, missä lukee ”Suu- ja sorkkatauti”. Kannet ovat taas ihan oma tarinansa. Olin Jukebossissa pyöriessäni tutustunut Kari Hietaseen, joka oli kaupan vakiasiakkaita. Kerran Kari kertoi, että hän on töissä mainostoimistossa ja haluaisi tehdä levynkannen Hiljaisille Levyille. Mikäs siinä sitten, Kari töihin ja pian oli kansiehdotus valmis. Siinä etukannessa kiertää kehyksen omaisesti erilaisia Letrasetin kehysten pieniä pätkiä. Kun kansiehdotus kävi bändillä hyväksyttävänä, sattui reunakuvion osalta pieni väärinkäsitys, bändi luuli valitsevansa esitetyistä kuvioista yhden, jota käytettäisiin kautta linjan. Kannet tulivat takaisin, niihin oli kirjoitettu OK ja yksi kehyksistä oli ympäröity. Kansien tekijä kuitenkin oli esittänyt kannet juuri sellaista kuin millaisiksi ne tulivat. Kehyksen rengastus ohitettiin, kun ei ymmärretty mitä se tarkoittaa ja kannet menivät painoon. Aikanaan bändi ihmetteli miksi kannessa ei ole yhtenäistä kehystä siitä kehystyypistä, joka oli vedokseen merkitty. Selvisi sen rengastuskin tarkoitus.
Toinen yllätys kansien kanssa sattui Painomainoksessa, jossa ne painettiin. Alivaltiosihteerin LP:n tiimoilta olin oppinut, että kannet voidaan leikata ja stanssata liimausta varten valmiiksi. Alivaltiosihteerin stanssi ei ollut kuitenkaan enää tallessa, joten uutta varten piti lähettää mitat. Mittasin malliksi levykannen ja lähetin tiedot painofirmaan. Siellä tulkittiin, että mitta on taitoksen ulkoreunaan, kun olin mitannut sillä ajatuksella, että taitos on mitan ulkopuolella. Tästä aiheutui se, että kannesta tuli aavistuksen liian ahdas. Sisäpussi ei mahtunut kannen sisälle. Niinpä käsityönä metalliviivoittimella ja taittoveitsellä kävin läpi kaikki 500 sisäpussi ja leikkasin jokaisesta noin kahden millin suikaleen pois. Tämän jälkeen pussit mahtuivat kansiin. Oli harvinaisen tympeätä homma noiden siivujen leikkaaminen. Liitettä ei levyssä ollut. Siitä oli bändin kanssa puhe, mutta mitään materiaali ei yhtyeeltä tullut, joten se jäi tekemättä. Levyn jakeli Euros, kuten oli jaellut Alivaltiosihteerin LP:nkin. Tämä jäi viimeiseksi levyksi, jonka jakelijana Hiljaisille oli Euros.
Levy sai hyvät arviot ja bändin noste jatku. Sitä alettiin noteerata myös ulkomailla. Maximum Rocknrolliin tehtiin bändistä juttu ja Maaseudun Tulevaisuus oli ensimmäinen Hiljaisten Levyjen yhtyeistä joka pääsi Keski-Eurooppaan soittamaan. Ensin keikka Puolan isoimmalle festivaalille ja hiukan myöhemmin Pohjois-Euroopan kiertueen, jolla suurin osa keikoista oli Saksassa. Tuohon Saksaan liittyy hauska tarina siitä kuinka pieni maailma on. Olin Hannoverissa IT-messuilla 1989 ja tuttuun tapaan selvitin olisiko paikalla rock-keikkoja. Tiedot yhdestä sellaista löytyivät ja keikka oli vain noin kolmen kilometrin päässä hotellilta, joten totesin että sinnehän voi kävellä. Paikka näytti kartalla olevan keskellä puistoa, mikä hiukan hämmästytti, mutta olihan sitä tullut oltua omituisissa paikoissa ennenkin. Illan pimetessä lähdin talsimaan puistoon, joka muuttui pian metsäksi ja kapea tie kiemurteli eteenpäin. Valoja oli vain siellä täällä ja alkoi arveluttaa että mitä tästäkin tulee, kunnes yhden mutkan takaa tuli näkyviin pieni hyvin valistu aukio, jolla oli iso puutalo, tai paremminkin huvila. Tässä melko ränsistyneessä paikassa toimi punk-klubi.
Ilta meni rattoisasti kolmea bändiä katsellessa ja viimeinen niistä, Trashing Groove, oli suorastaan erinomainen. Sain taas näitä hetkessä syntyneitä tyhmiä ideoita, että tuotahan voisi julkaista Suomessa. Tungin innoissani takahuoneeseen ja esittelin itseni hikiselle laulusolistille. Hän tyrkkäsi minut puhumaan bändin managerille, joka istui peränurkassa juomassa punaviiniä pullonsuusta. Esittelin itseni ja kaveri innostui ja kertoi että hänpä tietää yhden suomalaisen bändin. Odottelin, että sieltä tulee Hanoi Rocks tai joku Wigwam, mutta kaveri pamauttaa vielä aika hyvällä lausumisella Maaseudun Tulevaisuus. Menin niin hämilleni, että minulla kesti hetken ennen kuin sain sanotuksi, että kyseinen bändi levyttää juuri minun levy-yhtiölleni. Kaveri meni nyt hämilleen, eikä selvästikään uskonut että olisin oikeasti tämän bändin levy-yhtiön pomo – mikä muuten on todennäköisyys tällaiselle sattumalle? Meni hyvä tovi, kun asiaa vatvottiin ja lopulta kumpikin osapuoli uskoi toistaan. Kaverin Maaseudun Tulevaisuus -tuntemus johtui siitä, että hän oli buukannut heille kaksi keikkaa, kun yhtye oli aikoinaan Saksaa ja Puolaa kiertänyt. Tämän jälkeen oltiinkin jo ylimpiä ystäviä.
Kaikki tämän LP:n biisit löytyvät Rokit Recordsin vuonna 2012 julkaisemalta maaseudun Tulevaisuuden 2CD:n kokoelmalta Complete.
