Rovaniemeläinen Jalla Jalla kiinnitti huomioni omakustannesinglellä City Song. Miettinen kehui sen Rumbassa ja sen pohjalta tilasin singlen. Koska single oli tolkuttoman hyvä, kirjoittelin Rovaniemelle ja kerroin kiinnostuksesta bändiä kohtaan. Pian sieltä tuli demo, joka oli yhtä hyvä kuin single ja homma oli lähes sitä myöten selvä, tämä yhtye tulisi levyttämään Hiljaisille. Demon mukana tulleesta saatekirjeestä selvisi, että yhtyeeseen kuuluivat Harri Pöyhtäri (laulu), Jouko Hiltunen (sahaavakitara), Jukka Tarkiainen (kiharakitara), Pekka Kärhä (basso) ja Pepe Tuononen (rummut). Se, että bändi oli jo niin valmis, johtui siitä, että uraa oli useammallakin takana jo 70-luvun loppupuolelta. Hiltunen ja Tuononen olivat soittaneet Rovaniemen ensimmäisiin punkbändeihin lukeutuvassa Sabotaasissa. Siinä oli muuten mukana myös Hannu Kulusjärvi, joka tuli tunnetuksi Greenhouse AC:stä. Sabotaasin ainoa levytetty kappale on aikoinaan Ylen arkistonauhaksi äänitetty Kioskikirjallisuutta, joka päätyi vuonna 2018 ilmestyneelle Suomipunkin harvinaisuuksia esittelevälle kokoelmalle Veritahroja.
Vaikka homma oli siis oikeastaan selvä, niin periaatteista kuitenkin pidettiin kiinni, että yhtye pitää ensin nähdä livenä ja kun Jallat kävivät muutaman keikan Etelä-Suomessa heittämässä, niin sen jälkeen asiassa ei ollut enää mitään epäselvää.
Koska tolkuttoman hyviä biisejä oli paljon, päädyttiin siihen, että tehdään neljän biisin EP. Biisejä todellakin oli todella paljon ja bändi äänesti keskenään mikä niistä päätyisivät levylle. Mukaan tulivat Bedroom Tapes, jota kaikki pitivät hitti biisinä. Whisky on the rocks and hope esitteli jo tässä vaiheessa Jalla Jallan countrypuolta ja kappale oli pitkään keikkasetin vakikalustoa. Don’t throw-up on your last drink on perusjalla ja Simple Love Song modernimpi ja aika lailla toiselainen Jalla-biisi. EP siis esitteli aika kattavasti yhtyeen eri puolia. Tietenkään näitä biisejä ei tullut yhdellekään albumille. Tuolta demolta jäivät kokonaan levylle dokumentoimatta sellaiset biisit kuin Big Boys, Voodoo, Prove, Bar Song, ja (May I Take a) Giant Step Into Your Heart, joista viimeinen on 1910 Fruitgum Company cover ja todellinen keikkaklassikko.
Äänitykset tehtiin Hiljaisten tavan mukaisesti jälleen kerran Sound Consulting studiolla ja studiopöydän takana oli Tapio “Tage” Ylitalon. Neljää biisiä varten oli varattu kaksi päivää – tai tarkemmin sanottua iltaa. Budjetti kun oli todella pieni ja bändi tuli paikalle omalla keikkabussillaan, jossa oli nukkumatilat, ja majoittui siellä. Bussi parkkeerattiin Keskustorin parkkipaikalle, josta Sound Consulting studiolle matkaa ei ollut kuin 100 metriä.
Jalloissa oli monen moista talenttia ja viisi täysin erilaista tyyppiä. Kitaristi Jukka Tarkiainen on erittäin lahjakas piirtäjä – mieshän on sittemmin tehnyt uraa taiteilijana. Tarkiainen on tehnyt bändin julisteet, logot ja muun visuaalisen puolen, joten oli täysin luonnollista, että Tarkiainen teki myös EP:n piirrokset. Ja niitähän kertyi: Kansien lisäksi hienot etiketit ja koko levyn mukana tuleva liite on Tarkiaisen käsialaa. Varsinkin liitteen kannesta takakanteen ulottuva piirros oli niin hieno, että sitä käytettiin mainoksissakin.
Levyn valmistus tehtiin hyväksi havaitulla MTV & Riihimäen Äänitetuotanto linjalla. Koska yhteispituutta julkaisulle tuli hiukan yli 10 minuuttia piti kierrosnopeudeksi laittaa 33 rpm. Matriisi kaiverrukset olivat tällä kertaa: ”Oli hepokatti maantiellä poikittain” A-sivulla ja ”Se harjasi haravalla hampaitaan” B-poskella. Levyä painettiin normaali 500 kappaletta ja se myyntiin nopeasti loppuun. Hiukan mietittiin lisäpainoksen ottamista, mutta levyjä alkoi tulla siihen tahtiin, että rahat päätettiin laittaa kiinni seuraavaan projektiin ja lisäpainos jäi tekemättä.
EP:n biiseistä Don’t Throw-Up Your Last Drink ja Simple Lovesong päätyivät Saksalaisen Twang Tonen kokoelmakasetille Under The Midnight Sun – A Compilation Of Finnish Rock Vol 4 (1990). Tästä alkoi pitkän ja ennen kaikkea erittäin miellyttävä yhteistyö Berliniläisen Mike Korbikin kanssa. Whisky On The Rocks & Hope puolestaan tuli vuonna 2005 julkaistulle 4 CD:n boxille Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000 (Poko). Kummastakaan ei saatu mitään lisenssimaksuja. Saksajulkaisun suhteen oltiin niin innoissaan, että joku ulkomaalainen on meistä kiinnostunut ja Poko suhteen tilanne oli, että olin niin monta palvelusta Epelle velkaa, että olin vain onnellinen, kun jotain saatoin takaisinpäin antaa.
Tän levyn sanoitukset olis kiva joskus jostain lukea. Vaikka liite on hieno, niin siinä sanoja ei oo. Ylipäätänsä mukava lukea näitä blogitarinoita!
Kiitti kommentista. Jallojen LP:issä oli sanoitusliitteet, joten niiden lyrikaat tulevat näkyville. Ehkä joskus myöhemmin on aikaa lisäillä sanoituksia, arvioita ja muuta kuvitusta.