Zägä Box: Kellopelipasianssi / Älä Tuu

Kun oman pienlehteilyni muuttui kunnianhimoisemmaksi 1980-luvun alussa ja aloin tehdä Hiljainen Kesä lehteä, niin sitä varten perustettiin Hiljainen Kulttuuriyhdistys Rekisteröity Yhdistys. Näin saatiin rahaliikenne selkeäksi ja päästiin laskuttamaan niitä muutamia harvoja paikkoja, jotka ottivat lehteä jälleenmyytiin. Pian julkaistiin myös sarjakuvia, tehtiin kasimillisiä lyhytelokuvia ja yhtä sun toista. Oli siis vain ajan kysymys milloin levyjen kustantaminen alkaisi. Päätös tähän kypsyi loppuvuodesta 1985.

Ensimmäiseksi bändiksi valikoitu pikkuveljeni Jaken Meridiaani. Demon olin saanut ja joululomalla kävin katsomassa bändin treenit Lahdessa, ja homma oli selvä. Bändiin kuuluivat Jakke Junttila (akustinen kitara), A. Koskela (akustinen kitara ja laulu) sekä Helena Lampi (laulu ja lyömäsoittimet). Jakke oli tätä ennen soittanut lahden parhaassa punkbändissä Vau!!:ssa ja Mikki Boossa, muilla ei ollut merkittävää bänditaustaa. Bändin tylli oli akustinen punk, jossa oli vaikutteita folkista. Meridiaani oli keikkaillut aika paljon Lahden alueella ja hankkinut kulttisuosiota, joten homma näytti hyvältä joka suhteessa.

Juuri ennen sinkun äänityksiä seuraavan vuoden puolella Jakke soitti ja kertoi Meridiaanin hajonneen. Kyllähän harmitti, sillä levyn julkaiseminen oli alkanut jo oikein poltella. No Jakke sanoi että ei hätää, hänellä on uusi bändi Zägä Box. Zägä Box oli perinteinen sähköinen bändi, jonka juuret olivat punkissa ja post-punkissa. Jakke soitti siinä kitaraa ja Helena lauloi, muut muusikot olivat Ari Jaatinen (basso, ex-Tretjak) ja Timo Leinonen (rummut, ex-Good Heavens).

Hiljaisten Levyjen ensimmäinen julkaisu oli siis Zägä Boxin Kellopelipasianssi. Se oli hyvä levy, mutta sen tekeminen oli hirveää tuskaa. Kaikki asiat olivat uusia, sähläys oli melkoista, eikä mikään tuntunut onnistuvan, eikä hommasta oikein osannut nauttia, kun koko ajan oli säätöä. Studio maksoi enemmän kuin arvattiin – Vaahteran Ari osasi laskuttaa ensikertalaista, tosin 27.4.1986 mies kyllä teki hyvää jälkeä Sound City Studiossa. Kannet maksoivat omasta mielestä todella paljon, kaikki otti aikaa. Logo tehtiin Letrasetin irtokirjaimista, eikä tuttua nallea vielä tässä vaiheessa ollut logotekstin vieressä. Levy koodi valittiin HIKS-001. HIKS oli eräänlainen lyhenne sanoista Hiljainen Kulttuuriyhdistys Single.

Kun levy ilmestyi, ei ollut hajuakaan kuinka sitä promotoidaan. Kun into oli suuri, ei mieleen tullut ollenkaan, että täysin uuden ja tuntemattoman bändin, joka ei ole edes tehnyt yhtään keikkaa, julkaiseminen ei ehkä olisi se maailman paras idea. Myynti oli mitä oli, ja sen kruunasi levyn myyntireissu Epesiin. Jaska olisi suostunut ostamaan rahalla kaksi singleä myytäväksi, mutta sanoi, että jos jätän levyt myyntitiliin, niin voin jättää koko laatikon. Kauaa ei tarvinnut pohti sitä, haluanko levyä myytävän Epesissä 2 vaiko 25 kappaletta. Itku oli tulla kun kuukauden päästä kävin hakemassa myymättömät levyt pois, niitä oli 25 kappaletta. Siitä se kuitenkin lähti. Oppia tuli paljon ja siitä sai jotain maksaakin, mutta seuraavat levyt sitten syntyivätkin paljon helpommin.

Zägä Box oli selkeästi post-punk-yhtye. Naisvokalisti Helena Lampi antoi tulkintaan lisää väriä. Levy sai ihan OK arviot (sitten kun niitä alettiin saamaan) ja yllättäen onnistuin lisensoimaan B-puolen Älä Tuu biisin Ranskalaiselle Tour De Farce Part 3 kokoelma-LP:lle, jolla on indieyhtyeitä ympäri Eurooppaa.

Vastaa